Hae
My Project Is Me

Miten minusta tuli aamutreenaaja?

Muistan kun minulta joskus vuosia sitten kysyttiin erään rekryfirman haastattelussa että olenko enemmän ilta- vai aamuihminen. Vastasin että ilta, ja sain keikkatöitä ravintolan blokkaajana. Nykyään on turha varmaan edes sanoa että tilanne on päinvastainen. Arkiaamuisin kello soi viideltä ja minulla on treeni jo puolivälin paikkeilla kellon lyödessä kuusi. Mutta miten ihmeessä tähän on tultu? Miten ihmeessä entisestä aamutorkusta tuli aamuvirkku? Miten ihmeessä saan itseni tuohon aikaan aamusta treenaamaan?

Rehellisesti vastaus kuuluu että olosuhteiden pakosta. Olen oppinut itsestäni sen että minulle sopivat säännöllisyys ja rutiinit. Ja jos haluan treenata säännöllisesti, on minun valittava sellainen treeniaika mikä mahdollistaa mahdolisimman säännöllisen harjoittelun. Vaihtoehdot jakautuvat käytännössä kahtia: Joko ennen tai jälkeen työpäivän.

Tästä tullaan sitten siihen tosiasiaan että aikataulusuunnittelussa on huomioitu myös muu perhe, eli lapset ja mies. Mieheni tekee vuorotyötä, mikä vaikuttaa omiin aikatauluihin (treenien suhteen) siten että työpäivän jälkeinen treeni olisi mahdollista vain hänen vapaapäivinään ja/tai aamuvuoropäivin ellen sitten ottaisi lapsia mukaan. En kuitenkaan, valmiiksi pitkän päiväkotipäivän jälkeen, yksinkertaisesti halua viedä heitä vielä seuraavaan hoitopaikkaan eli salin lapsiparkkiin (eikä tätä mahdolisuutta enää nykyisessä treenipaikassani itseasiassa edes ole). Ei, illat ovat meidän perheen yhteistä aikaa.

Ja niin minä olen aamutreenaaja. Jos tosin saisin valita, niin en ehkä ihan noin aikaisin salilla kävisi ja myönnän ettei suorituskyky aina ole parhaassa iskussa vastaheränneenä. Mutta kuten ehkä kaikki aamutreenaajat, niin kyllä minäkin joudun ärsyttävästi hehkuttamaan niistä saatavaa loistavaa starttia koko loppu päivälle. Oma oloni on aina töihin mentäessä jotenkin energisempi niinä aamuina kun olen tullut treenien kautta. Ja mitä siihen aamuvirkkuuteen tulee, niin kun vain herää tarpeeksi ajoissa tarpeeksi pitkään, alkaa unirytmi väkisinkin kääntyä (poislukien erilaiset mielen sairaudet).

6 kommenttia

  1. Tiina kirjoitti:

    Mulla on vuorotyö ja treenaaan lähes aina aamulla kun olen menossa iltavuoroon. Juurikin tuon perheajan takia.

    • jennie kirjoitti:

      Sepä se, loppujen lopuksi vuorokaudesta sitä yhteistä aikaa on aika vähän jos/kun tekee täyspitkää työpäivää. Ja siitä vähästä tahtoo todellakin pitää kiinni <3

  2. Nonnu kirjoitti:

    Mitä syöt aamulla ennen treeniä, että jaksat treenata?

    • jennie kirjoitti:

      Erään valmennuksen kautta minulle ohjeistettiin nauttimaan pieni, hyvin hiilaripitoinen, aamutankkaus eli muutama riisikakku hillolla ja mantelivoilla. tarkoituksena siis syödä aika yksinkertaisia hiilareita, jotka nopeasti saa tehokäyttöön.

      Myönnän kyllä että ihan aina ei tule tuota hiilaritankkausta toteutettua mutta oikeasti AINA ennen treeniä nautin kupillisen kahvia ja vahva C-vitamiiniannoksen. Treenin jälkeen vastaavsti vedän aina palkkarin ja heti töihin päästyäni puurolautasellisen marjoilla ja herajauheella.

  3. Malinnea kirjoitti:

    Ihan mahtavaa! Olen itse erittäin aamu-uninen, mutta kesälomalla innostuin kävelemään aamuisin heti herättyäni 🙂 Salille meneminen heti herättyä on mulle vielä valovuoden päässä oleva projekti. Ehkä joku päivä! Kiitos motivaatiosta! fitnesta.blogspot.fi

    • jennie kirjoitti:

      Se on mahtavaa (vaikkakin ärsyttävän yleisesti hehkutettua mutta ihan jokaisen hehkutuksen arvoista!). Ja hei, raittiissa ulkoilmassa tehty aamukävely ei ole mikään vähättelynarvoinen juttu vaan vaatii aplodit yhtälailla. Hyvä sinä! Niin, ja kiitokset kehuista 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *