Hae
My Project Is Me

Tänäänkään en urheillut

Aikaisin aamulla minulla oli kaksi vaihtoehtoa: pukea päälle jo illalla valmiiksi katsotut treenivaatteet ja lähteä salille tai päivittää blogi. Valitsin jälkimmäisen. Itseasiassa olen monena muunakin aamuna valinnut jotain muuta kuin treenin. Laiskuuttani? Fiksuuttani? Otetaan siitä selvää.

 

Kannattaako liikunta

Pääsiäisen aikaan viimeiset aktiiviset treenikertani tuntuivat jokseenkin rankoilta. Syykin siihen selvisi muutaman päivän sisään: flunssa. Olin juuri päässyt taas hölkkäilyn makuun ja aloittanut alusta viime kesänä kesken jääneen juoksukoulun ja treenit rullasivat muutenkin hyvin. Sitten tuli pakollinen stoppi ja ensimmäisten ”oikeasti flunssaisten” päivien jälkeen olo oli pitkään puolikuntoinen. Vasta reilun viikonmittaisen treenitauon jälkeen uskaltauduin kevyesti kokeilemaan liikuntaa ja siitä asti treenit ovatkin olleet satunnaisia kokeilemisia ja hyvin usein olen valinnut vaihtoehdoksi pidempään nukkumisen tai mitä tahansa muuta kuin urheilun. En vain yksinkertaisesti ole jaksanut, enkä ole omasta mielestäni erityisesti myöskään kaivannut treenin pariin. Vastapainona olen kuitenkin myös miettinyt, että olisiko juuri tämä se hetki kun itsensä pitäisi vain ”pakottaa” treenaamaan. Huomaisiko sitä taas sittenkin kaivanneensa liikuntaa ja toteaisi että se sittenkin lisää energiaa kuten olen täälläkin niin moneenkertaan todennut.

Ruma ja läski

Oloni ei ehkä vieläkään ole se kaikista optimaalisin. Energiatasot ovat nollissa, tuntuu että kurkku on edelleen kipeä ja kaikki se väsymys tuntuu kasvoissa asti. Olo on kuin Lisko-Leenalla: Minusta ei ole mihinkään; Olen ruma ja läski eikä mikään oikein jaksa innostaa. En edes tunnista itseäni näistä kuvista, onko tuo energinen pakkaus todellakin minä? Puolikuntoisena mieliala herkästi laskee ja muuttuu jokseenkin masentuneeksi ja sellainen olo minullakin on nyt. Tiedän ettei kappaleen alussa kirjoitettu ole totta vaan tämän olotilan aiheuttamaa. Niin se vain mieliala saattaa heittäytyä ylösalaisin mitättömältä tuntuvan flunssan takia ja aihetta olenkin käsitellyt tarkemmin jo muutama vuosi sitten.

Vaikka tekstistä melkoinen valitusvirsi muodostuikin, niin toivon, että sen sijaan huomioisit tämän vertaistukena: Minäkään en aina jaksa; Minuakaan ei aina huvita. Näitä tilanteita tulee jokaisella vastaan ja se kuuluu ihan normaalin elämään ja sen vaihtelevuuteen. Joskus huvittaa ja joskus ei; Joskus laiskottaa ja joskus ei. Sitäpaitsi kuten laulussakin sanotaan niin myrskyn jälkeen on poutasää.

4 kommenttia

  1. Tiina/Fit Fat Mama kirjoitti:

    Niin samaistun! Sillon jos on flunssa tai jos ajatuksessa olevat treenit muusta syystä peruuntuu ja kaupan päälle syö ihan päin persettä, olo muuttuu just sellaseks Lisko-Leenaksi :D. Pariin viikkoon en treenannut paljon mitään ja pääsiäisestä asti syömisetkin on ollu vähä mitä sattuu…mutta eilen ja tänään kävin salilla ja se olikin tosi jees :)!
    Tsemppiä, kyl se Lisko-Leena fiilis jossain vaiheessa lähtee veks 🙂

    https://blogit.terve.fi/fitfatmama/

    • myprojectisme kirjoitti:

      Kiitos Tiina tuesta ❤️ on ikävää kun oma olo ei tunnu itseltä mutta kyllä se energia ja ilo sieltä vielä varmasti tulee. Taidanpa taas tämän siivittämänä kevyesti kokeilla miten se treeni tuntuu kulkevan. Huomenna ?

  2. Henna kirjoitti:

    Vähän päälle viikon treenitauko flunssan jälkeen on aika lyhyt, jos olo on edelleen huono ja nuutunut niin kylmästi vaan paussia. Kun voimavarat palaa niin sitten se into sieltä taas alkaa toivottavasti pukkaamaan. 🙂 Tarpeeksi lepoa alle, sitä tarvitsee itse kukin joskus. Tsemppiä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *