Fitness elämäntavaksi
Kirjahyllyssäni on jo jonkinaikaa komeillut Mari Valosaaren teos Fitness elämäntavaksi ja viimein sen sain luettua läpi. Ilman sensuurempia ennakkotietoja toivoin saavani kirjasta irti Marin omia ajatuksia sen suhteen mikä hänet aikanaan ajoi kohti fitnesstä. Lisäksi toki odotin saavani konkreettisia vinkkejä sensuhteen miten Mari, kiireinen perheenäiti, toteuttaa fitnestä elämäntapanaan niin kisa- kuin off-kaudellakin.
Kirjan luettavuus on helppoa sillä kirjoitustyyli on hyvin amerikkalaistyyppinen: yksinkertainen ja suunnattu tarvittaessa vaikka täysin tomppeleille. Itseäni tämä osittain jopa hieman ärsytti mutta varmaankin juuri siksi kirja tuli luettua läpi muutamassa tunnissa. Omiin odotuksiini nähden sisältö jäi liian ohkaiseksi eikä juurikaan tarjonnut vastauksia toiveisiini. Sensijaan, jos olisin kiinnostunut kisaamisesta raottaisi tämä kirja mukavasti, kuitenkin riittävän pelkistetysti, kisoihin valmistautumisesta ja kisapäivien tapahtumista.
Omasta mielestäni mielenkiintoisinta antia oli oikeanlaisen poseerauksen merkitys kun halutaan tuoda esiin oman, treenatun, vartalon parhaat puolet. Kirjassa käydään nimittäin hyvin havainnoillistavin kuvin läpi eri kisaposeeraukset sekä oikein että väärin tehtynä ja voin sanoa että aivan yhtä lihaksittomalta Marikin näyttää väärällä poseerauksella kuin kuka tahansa sunnuntaisaleilija. Ehkä näistä vinkeistä on joskus apua minullekin, vaikken lavoille tähtäisikään.
En oikein osaa kuvitella, kenelle kirja on suunnattu – ehkä henkilölle, joka haaveilee kisalavoista muttei tiedä aiheesta vielä yhtään mitään. Joskin on pakko huomauttaa että samasta aiheesta saa mielestäni laajemman kuvan ja kattauksen esimerkiksi Jaana Kotkansalon kirjasta Intohimona Fitness. Marin teos on kuitenkin näistä kahdesta huomattavasti helppolukuisempi sekä yksinkertaisempi ja sopinee siten ehkä nuoremmille (tai laiskemmille) lukijoille paremmin.
Luin tuon kirjan muutama kuukausi sitten ja tulin aika lailla samaan lopputulokseen. Tuntui, ettei jäänyt oikeen mitään käteen kun ei kisaamisesta ole kiinnostunut. Eikä kirjassa jaettu ruokavaliokaan tuonut mitään ahaa-elämyksiä. En tiedä voiko sisällön tietynlainen kirjoitustyyli/ohkaisuus johtua siitä kun kirjoittaja ei ole itse Valosaari vaan joku jolle hän on asiat kertonut. Varmaan on aika hankala työ kirjoittaa toisen puolesta.
Tuo saattaa tosiaan vaikuttaa, sääli, sillä kirjasta olisi voinut saada paljon enemmän aikaiseksi.