Uusi liikuntaharrastus aikuisiällä

Minulla alkoi tällä viikolla aivan uusi liikuntaharrastus, eikä kyse ole mistään juoksemisesta tai uinnista (mitkä toki hienoja lajeja harrastaa ovat nekin). Ei. Sensijaan, tässä aivan vastikään 39-vuotta täyttäneenä, minä aloitin cheerleadingin.

Miten ihmeessä cheerleading

Lajivalintana cheerleading on sinänsä villi kortti, että en koskaan nuorempana ole haaveillut sen harrastamisesta saati harrastanut sitä. Minulla ei myöskään ole mitään kokemusta esimerkiksi voimistelusta tai akrobatiasta enkä itseasiassa ole erityisemmin joukkueurheiluakaan harrastanut. Laji on kuitenkin tullut viime vuosien aikana tutuksi lasten harrastusten kautta eli ei lajivalinta sitten niin kauhean kaukaa haettu kuitenkaan ollut.

Olen tosiaan 39-vuotias eli en ehkä enää sitä kaikista tyypillisintä cheer-ikää. Lajissa kuitenkin houkutti joukkueena harrastaminen, uuden oppiminen sekä itsensä haastaminen. En ole mikään akrobatian taitaja mutta hyvästä syystä valmis oppimaan. Olenmyös lasteni harrastamisen kautta huomannut, miten yhteisöllinen laji kyseessä onkaan. Jokaisella joukkueen jäsenellä on merkityksellinen rooli ryhmän onnistumisessa eikä kukaan voi pärjätä ilman joukkuetoveria. Toki näin on muissakin joukkuelajeissa mutta tässä se on jotenkin äärimmäisen konkreettista kun yhtäkään nostoa ei ilman sitä joukkuetoveria saa tehtyä.

Uusi liikuntaharrastus aikuisiällä

Uusi liikuntaharrastus aikuisiällä voi olla jännä juttu, onhan uuden aloittaminen aina. Ja kyllä minuakin hieman jännitti että olenkohan yksin tämän ikäinen tai entä jos olen ainoa joka ei osaa jo asioita X, Y ja Z jne. Jotenkin kuitenkin mietin että entäs sitten – ja ilmoittauduin. Jostain syystä ei mietityttänyt kestääkö kroppa, sillä olenhan kuitenkin liikkunut koko ajan vaikkakin eri tavalla. Nyt tämän lajin myötä pystypunnerrustreenit salilla pääsevätkin ihan käytännön toimintaan.

Ensimmäiset treenit ovat nyt jo takanapäin ja oli ihan huikea huomata, että miten erilaisista lähtökohdista meitä mukana onkaan. Ja se, mikä vielä parempaa – olemme kaikki mukana avoimin mielin oppimassa uutta. Harjoittelemme tosissaan mutta emme vakavissamme ja ainakin minulla oli ihan äärettömän hauskaa ensimmäisissä treeneissä. Nähtäväksi jää, vieläkö sitä oikeasti voi, sanontaa lainatakseni, vanha koira oppia uusia temppuja mutta ainakin askel niiden oppimiseksi on nyt otettu.