Hae
My Project Is Me

Tältä kotikaranteeni tuntuu

Vielä muutama yö ja minun kotikaranteeni on ohi! Ulkomaille kohdistuneen matkani vuoksi olen tosiaan ollut pian kaksi viikkoa omaehtoisessa kotikaranteenissa.  Ohjeet, joita karanteenissa olen noudattanut löytyvät THL:n sivuilta ja myönnän heti, että karanteeni on vaikuttanut elämääni enemmän kuin alun perin luulin sen vaikuttavan.

kotikaranteeni, karanteeni, omaehtoinen karanteeni

kotikaranteeni vaikuttaa arkeen

Matkalle lähtiessäni ajattelin, että kahden viikon mittainen kotikaranteeni sujuu leikiten. Työt voin hoitaa etänä ja liikkua pystyn kotona eikä minulla ole pakottavaa tarvetta juuri kahteen viikkoon ketään tavata vaan sen voi hoitaa karanteeniajan jälkeen. Helppoa kuin heinäteko (vaikkei sekään varmaan ihan niin helppoa ole). Heti paluutani seuraavana päivänä isku kuitenkin todellisuus, kun keskimmäisemme aloitti koulun: En pääsisikään saattamaan koulumatkalle mukaan. Onneksi meitä on kaksi vanhempaa, ja isä sai kunniatehtävän tuona tärkeänä päivänä.

Kun nuorimmaisemme aloitti päiväkodin, ymmärsin myös että minunhan tulee pystyä viedä tai hakea pientä päiväkotilaista. Kotikaranteeni ei kiellä ulkonaliikkumista mutta toivoo sitä vältettävän muissa kuin välttämättömissä tilanteissa. Luonnollisesti myös kontakteja ydinperheen ulkopuolelle tulee välttää.

 

Maskin kanssa kaikkialla

Kun astun kotiovestani ulos, olen pukeutunut maskiin. Tämä tosiaan aina – myös viedessäni esimerkiksi vaikka vain roskia. Oma liikehdintäni on käytännössä ollut joko kerrostaloyhtiön kotipihalle tai päiväkotialueelle maskin kanssa, useamman metrin turvavälin aina huomioiden.

Maskittomuutta minulla onkin tavaton ikävä. Samoin kuin ulkonaliikkumista, mikä ei maskin kanssa ole mitenkään erityisen miellyttävää saati nyt karanteeniaikana välttämätöntäkään. Lisäksi minulla on ikävä mahdollisuutta lähteä lasten kanssa esimerkiksi leikkipuistoon, kirjastoon tai minne tahansa. On todella mälsää joutua sanomaan lapsille tällä hetkellä kaikkiin ehdotuksiin ei. Kaipaan lisäksi mahdollisuutta käydä ruokakaupassa itse; Ostaa ehkä jotain impulsiivisesti tai vaikka vain ostaakseni tuoretta leipää. Tai mahdollisuutta hakea ihan itse sen maitolitran, minkä huomaa unohtuneen tai puuttuvan sen sijaan että pyytää jotakuta muuta tekemään sen.

Jos jotain hyvääkin tilanteessa on, niin kotikaranteeni on kuitenkin pakottanut suunnitelmallisuuteen ruokailujen osalta.  Koko viikon ruokalista on pakko miettiä ennakkoon, jotta kauppaan ei tarvitse uudelleen lähteä kuin vasta viikon päästä. Mitään turhaa ei siis tule ostettua ja ostokset onkin hoidettu pääsääntöisesti verkosta (ja ensikertalaisen kokemukset luettavissa täältä).

ulkopuolinen

Olen myös joutunut jättäytymään lasten harrastustoiminnasta ulkopuolelle. Voin viedä treeneihin ja peleihin mutta en seurata niitä. Ekaluokkalaisen vanhempainiltaankaan ei ollut mahdollisuutta osallistua kotikaranteenin vuoksi, eikä miehenikään työvuorojensa vuoksi päässyt paikalle. Päiväkodissa on aloittanut myös uusi työntekijä mutta maskini takaa jouduin tervehtimään vain nopeasti ja kertomaan että tutustutaan paremmin, kun karanteeniaikani on ohi. Kaipaan toki myös ihmiskontakteja; Mahdollisuutta mennä jonkun luo tai kutsua jonkun meille; Mahdollisuutta istua naapureiden kanssa kahville omalla pihalla mutta tämä kaikki oli sellaista, mihin olin osannut varautua.

Vaikka kaksi viikkoa on lyhyt ajanjakso, on se silti tuntunut yllättävän pitkältä. Olenkin monesti miettinyt, kuinka onnekkaita olemme, että missään vaiheessa ei Suomessa ole ollut ulkonaliikkumiskieltoa. Kun kaksi viikkoa kotikaranteeniakin tuntuu tältä, voin vain kuvitella miltä määrittelemätön aika ulkonaliikkumiskieltoa tuntuisi. Ja jotta siihen ei tarvitse koskaan mennä, pidetään huoli että karanteeniohjeistusta toteutetaan sen omaehtoisuudesta huolimatta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *