Ensimmäiset laihdutusmitat
20
On kulunut suunnilleen kuukauden päivät, kun tein päätökseni ylimääräisten kilojen karistamisen suhteen. Olin viettänyt kuukauden syöden miten sattuu ja oloni oli tavanomaistakin turpeampi. Ajatuksia siitä, että jotain tarttisi tehdä, oli liikkunut päässäni aikaisemminkin mutta ne yritykset olivat päättyneet nopeasti. Tällä kertaa jotain oli kuitenkin toisin ja nyt kuukautta myöhemmin voin ylpeänä ilmoittaa, että painoa on tippunut ja ylimääräisiä senttejä kadonnut.
Hauskinta tässä kuukauden kestäneessä urakassa on kuitenkin ehkä se, että minusta tuntuu etten ole edelleenkään aloittanut laihduttamista. Jossain takaraivon sopukoissa taidan minäkin siis alitajuntaisesti miettiä että laihtuakseen on elämän oltava jotenkin ikävää muttei se kyllä ole ollut. Olen syönyt edelleenkin hyvin, aivan tavallista kotiruokaa yhdessä lasten kanssa. Olen ehtinyt herkuttelemaankin niin herkkupäivinä (kerta viikkoon) kuin toisinaan hieman sen ohikin. Olen matkustellut ja syönyt hieman ohi niinsanotun ihanteellisen ruokavalion (kuten mökillä grillimakkarat tai Turun Tintåssa pizza). Koen siis etten ole jäänyt mistään paitsi mutta olen pyrkinyt parhaani mukaan pitämään kokonaisuuden järkevänä. Kuten sanonta kuuluu: paras dieetti on se, jolla et tiedä olevasi. Ja tämä taitaa olla juurikin sellainen.
Kuukausi ei kuitenkaan ole vielä mikään kovin pitkä aika, eli mitään ihmeitä ei ole ehtinyt tapahtumaan. Näytän samalta kuin ennen ja edelleen pukeudun samoihin vaatteisiin kuin kuukausi takaperin. Mutta se tuntuu! Oloni on kuin olisin laihtunut enemmänkin kun se pahin pöhötys on kadonnut ja suunta on oikea, eli alaspäin menevä.
Hieman arastellen taas laitan näitä bikinikuvia tänne. En siksi että häpeäisin vartaloani mutta jotenkin iän myötä niiden julkinen levitteleminen on alkanut tuntua vieraalta. Pahoitteluni myös Elokuun sumeammasta kuvatuloksesta pimeästä kuvausaamusta johtuen. Vasemmalla siis kuvat Heinäkuulta ja oikealla Elokuulta.
Hyvältä näyttää ja kuulostaa!! 🙂 jatka samaan malliin, rennosti, niin hyvä tulee 🙂 tsemppiä!
Kiitti Riikkahannela 🙂 Mieli on edelleen korkeella tä homman kanssa ja uskon vahvasti hyvään lopputulokseen.
Vitsi, hieno muutos nyt jo, ja ihanan terveeltä kuulostaa tämä sun painonpudotusprojekti! Tykkään, ja tsemppiä jatkoon! 🙂
Kiitos Hanna. Terveellinen, maanläheinen ja järkevä tämä onkin ja mikä parasta, se vaikuttaa tuottavan tulosta. Eli kiitos, samaa rataa jatketaan.
Tosi kivasti jo muutosta näkkyy! Vähänkö tsemppaa itteäki :)! Peukut sulle!
Kiitti Anne! Kummasti tosiaan tuosta keskivartalosta se pahin on lähtenyt katoamaan. Tästä tulee hyvä juttu!
Ihan mahtavaa!! Tsemppiä jatkoon!! 🙂
Sanoppa muuta Alanenn 🙂
Vautsi miten hyvin näkyy jo muutos! 🙂 Itsekin olen nyt ekaa kertaa sellasella dieetillä millä en tiedä olevani ja mikä oudointa – ei himota mikään epäterveellinen. Tuntuu, että oon tän vuoden tehny pään sisällä töitä tosi paljon tän painonpudotuksen eteen ja nyt oon vihdoin valmis tekemään sitä myös fyysisesti liikkumalla ja syömällä terveellisesti. Ja oon heittäny romukoppaan ajatukset hiilareiden karttamisesta ja hurjasta proteiinimäärästä, koska esim. bikini challengeen ja superdieettiin osallistuneena tajusin ettei se vaan sovi mun kropalle. Bikinissä sain tuloksia, mutta valehtelematta repsahdin joka viikko esim. riisikakkujen ylensyöntiin ja lopulta olin niin poikki että itkin kun kaivoin taas salaattia ja rahkaa jääkaapista. Superdieetissä painoa lähti 6 viikon aikana 0,5kg ja senttejä pyöreät 0 vaikka tein kaiken kuten käskettiin enkä kokenut sitä stressaavaksi ennen viidennettä viikkoa kun tajusin että hei, mitään ei tapahdu vaikka pyysin neuvoja ja ruokavaliota vähän muutettiinkin.
Tulipas pitkä teksti, mutta tämä kaikki ihan sen innoittamana että täytyy oppia kuuntelemaan mikä sopii itselle ja mikä ei! En halua haksahtaa enää yhteenkään dieettiin jos en nyt ihan pyykkilautavatsaa halua jossain vaiheessa. 😀 Tsemppiä jatkoon!
Kiitos Titta ja yhtälailla tsemppiä myös sulle jatkoon. Meillä on aikalailla samat suunnitelmat ja toiminta-ajatukset sekä pitkälti vielä saman mittainen matka kuljettavana. Ilolla siis seuraan sunkin etenemistä ja imen itseeni motivaatiota – kiva siis jos voin tehdä itse samoin tällä puolen ruutua.
Tuo mitä kirjoitit että on tehnyt töitä pään sisällä jo pitkään, on varmasi yksi onnistumisen avaimista. Toki joskus voi tehdä isojakin muutoksia kertarysäyksellä (vaikka tupakoinnin lopettaminen) mutta kyllä se yleensä vaati alleen pidemmän ajatuskaavan siitä että jotain pitäisi tehdä. Samoin nuo kaikki nettivalmennukset varmasti opettavat jokaiselle jotain mutta harvalle ehkä sopivat suoraan sellaisenaan.
Upee muutos jo! Äläkä turhaan stressaa tai hötkyile näytät hei tosi hyvältä ja lapsetkin vielä häärimässä ympärillä. 🙂
Kiitti E 🙂 Nyt ehkä ensimmäistä kertaa en stressaakaan tämän asian kanssa vaan annan vaan mennä ja tapahtua omalla painollaan (vaikka ehkä vähän jouuukin avittamaan sillä ettei jokapäivä kaipa kaavpista suklaata esiin)
Woooow,,, hieno tuloshan tuo on kuukaudessa 🙂 … Jaksa vaan jatkaa. Hiljaa HYVä Tulee !!!! 🙂
Niinpä Ulla, tässä mennään vakain askelin eteenpäin 🙂
<3 Oot super! voikun itsekin löytäis jostain taas motivaation hieman terveellisempään elämään 😀
Oi, muutos näkyy kyllä keskivartalolla, mutta kasvoista varsinkin 🙂 Ja hoikistumistahti kuulostaa tosi hyvältä, fiksulta eikä miltään rääkkirykäisyltä. Tsemppiä! 🙂
Ai kasvoilla? Täytyykin lähteä heti katsomaan.. Keskivartalosta kyllä huomaan itsekin (sivuprofiilista erityisesti) mutta kasvot olivat uusi juttu, vaikka itseasiassa sielläkin se usein tietysti on huomattavissa kun pahin turvotus laskee. Ja kiitos kommentista, yritän edetä sopivasti järjellä ja tunteella tässä projektissa.
Moi Jennie, löysin blogisi ihan hiljattain, ja olen lueskellut sitä tässä pikkuhiljaa. Kovin samankaltaisia mietteitä on ollut tässä kesän mittaa: oma ”vauvani” on jo kaksivuotias, ja tähän asti olen aina välillä miettinyt, että ”pitäis kai nää noin seitsemän raskausajalta jäänyttä ylikiloa pudottaa”. Mutta missään vaiheessa minulla ei oikeasti ole ollut motivaatiota laihduttamiseen.
Nyt viimein heinäkuussa tuli sellainen olo, että nyt on oikea hetki. Hetki oli oikea, vaikka oli loma, oli lomareissu, oli ystävän häät ja oli festarit. Kaikista näistä selvisin ilman, että tuntui siltä, että jään jostain paitsi. Kas vain, en ole edes huomannut laihduttavani, vaan monet terveellisemmät valinnat ovat olleet itsestäänselviä.
Kuukautta myöhemmin puntari näyttää lähes viisi kiloa vähemmän, ja vyötärönympärys on ainakin viisi senttiä kapeampi. Ja tämä on ollut helpompaa kuin olisin osannut arvata. Ajoitus, sepä se.
Onnea hienoista tuloksista tähän asti, jään seuraamaan 🙂
Wau millaisen startin olet saanut omalle jutullesi, motivoi minuakin täällä toisella puolella ruutua. Kiitos kun kävit jakamassa oman tarinasi ja toivotaan että pystyn tuottamaan sinulle jatkossakin iloa/vertaistukea blogini kautta.
Hienoa, selkeesti huomaa eron etenkin sivuprofiilikuvasta! 🙂