Mitenkäs se oma projekti etenee?

Jokaisella meistä on jossain vaiheessa hetkiä, kun asiat eivät niin sanotusti nappaa. Minulla tämä syksyn alku on ollut vähän sellaista aikaa ja olenkin ollut itselleni todella armelias asioiden suhteen. Yksi kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin osa-alueista on myös levon tarjoaminen silloin kun sille on tarvetta. Väitän että kuka vain voi seurata ohjeita ja elää niiden mukaan mutta omaehtoinen ja omaa kroppaa kuunteleva elämä vaatii taitoa sekä oman kehon tuntemista.

Väsymys on vaivannut

Viimeisten viikkojen aikana olen ollut jostain syystä tavanomaista väsyneempi. Välillä olen valinnut pidemmät yöunet, välillä olen valinnut energiaa tuovat aamutreenit. Työkaverini onkin minulle useampaan otteeseen maininnut että olen treenien jälkeen kuin eri ihminen ja niin se usein onkin. Olen treenannut aamuisin jo useita vuosia ja kyllä sitä herää päivään ihan erilailla salilla kuin kahvikuppi kourassa tietokoneen näytön edessä. Pohdiskelinkin kerran että onkohan väsymykseni vain treenin puutetta vai mahtaako kyse olla oikeastikin jostain muusta.

En ole myöskään vaatinut itseltäni tiukkaa kurinalaisuutta ruokavalion suhteen vaan syönyt siten kuin on milloinkin tuntunut. Paremmissa valinnoissa pysymistä on kuitenkin helpottanut se että jää- ja kuivakaapin sisällöt tarjoavat pääsääntöisesti vain perusfiksuja vaihtoehtoja. Ketogeeninen ruokavalioni ei kuitenkaan ole ollut. Hiilareita en siis ole laskenut ja joukkoon on mahtunut päiviä kun niiden määrät ovat olleet alhaisemmat sekä päiviä kun niitä on nautittu runsaammin. Luonnollisesti olen myös miettinyt mahtaako tämä aaltoilu vaikuttaa väsyneeseen tilaani.

Paino ei kuitenkaan ole noussut

Kuluneiden viikkojen aikana painoni ei kuitenkaan ole varsinaisesti noussut, muttei tietenkään myöskään laskenut. Tämä kaikki, muutamat treenit silloin tällöin viikon aikana ja perusfiksu arkiruokailu, ovat tällä hetkellä niitä tapoja mitkä pitävät yllä nykyistä. Jos kuitenkin haluaa muutosta, täytyy jotain toimintatapoja muuttaa. Muutosten ei tarvitse olla massiivisia ja kieltämättä olenkin alkanut viime aikoina hieman karsastamaan ajatusta tiukasta hiilihydraattien rajoittamisesta. Huomaan jopa hieman ahdistuvani kun tiukimmat ketokannattajat demonisoivat hiilareita ja julistavat äänekkäästi kuinka eivät enää koskaan syö sitä tai tätä . Toisaalta taas olen miettinyt myös sitä, ovatko hiilarit syyllisiä väsyneeseen olotilaani sillä olinhan tiukassa ketoosissa todella virkeä ja energinen.

Kuulumisia omasta etenemisestä ei ole blogin puolella ollut, koska ei varsinaisesti ole ollut mitään kerrottavaa. Ei etenemisiä, ei takapakkia mutta tavallista, arkista, tekemistä ja arkisia valintoja. Sellaisia valintoja, mitä luonnostaan hoikat tekevät ilman erillistä eforrttia pitääkseen yllä omaa olotilaansa (viitaten eiliseen postaukseeni).