Hae
My Project Is Me

Busy doing nothing

Moikka,
Olen melko tylsä, järjestelmällinen ja jollain tavalla luonnehdittuna varmasti myös nipo. Olen muutamaan otteeseen ennenkin maininnut täällä blogissa preussilaisen kurinalaisesta elämästä, mitä arjen aikatauluttamiseen tulee. Elämäni on melkopitkälti ennaltasuunniteltua, rutiininomaista ja tehokasta. Joskus joku ihmettelee miten saan päiviini mahtumaan kaiken, mitä sitten ikinä teenkään, ja vastaus on luettavissa yltä – aikatauluttamalla. Ei ole mikään uusi keksintö että esimerkiksi treenille olisi hyvä varata omasta kalenterista aikansa – ihan kuten vaikkapa kynsihuollolle tai kampaamokäynnille.

Liekö sitten syynä se etten omista sitä kalenteria tälle vuodelle lainkaan, mutta tuo armeijan aikataulutus on alkanut lipsumaan täällä pahemman kerran. Jotenkin tuntuu että nyt on tultu elämässä siihen pisteeseen että yhdellekään “ylimääräiselle asialle” ei ole enää mahdollisuutta. Tällä tarkoitan siis sitä että jos vuorokauteen tuleekin yhtäkkisesti jotain muuta, kuin mitä tavallisesti, jää jotain muuta tekemättä. Ja vitsikästä sinänsä, kaiken tämän ohella minusta tuntuu etten tee yhtään mitään. Vaikka todellisuudessa teenhän minä..

Jumppaan, niin kotona kuin salilla

Jumppaan, niin kotona kuin salilla (kotona erityisen tyylikkäästi, salilla sentään on housut jalassa!)

Aina silloin tällöin yritän napsia asukuvia ja päivitellä muutoinkin blogia

Aina silloin tällöin yritän napsia asukuvia ja päivitellä muutoinkin blogia

harrastaa kokeellista keittiötä (tästä juttua joku toinen kerta)

harrastaa kokeellista keittiötä (tästä juttua joku toinen kerta)

ja mitä näitä nyt on; ulkoilua, siivoiluja, ruuanlaittoja, yustäviä, sukulaisia ja sensellaista

ja mitä näitä nyt on; ulkoilua, siivoiluja, ruuanlaittoja, yustäviä, sukulaisia ja sensellaista

Ja silläkin uhalla että minua on monenmonta kertaa pyydetty olemaan pyytelemättä anteeksi postaustaukoja niin teen sen jälleen. Tällä kertaa olen hieronut bisneksiä julkisilla kauppakanavilla kun olen ladannut kaikenlaista vaatekaapin sisältöä myyntiin lisäeurojen toivossa.

IMG_3669 IMG_3672 IMG_7223IMG_6920

Ja loppuun haluan vielä korostaa, välttääkseni väärinkäsityksiä, etten ole suinkaan neuroottinen aikataulujeni kanssa.En siis esimerkiksi syö koska kello näyttää kolme, syön koska minulla on nälkä ja kello on todennäköisesti jotain kolmen kieppeillä (koska silloin minulla usein on nälkä).  Minusta perusarki on vain helpompaa tietynlaisten sääntöjen puitteissa. Olen ajatellut asiaa usein liikennevaloina, jotka ohjaavat toimintaa jättäen kuitenkin sen keltaisen valon oman harkinnan mukaan suoritettavaksi. Seikkailulomalle ilman näitä liikennevaloja voi sitten lähteä ihan erikseen – tai odottaa ihan vain vapaapäivää.

2 kommenttia

  1. Tiina kirjoitti:

    Itekin nykysin aikataulutan paljon enemmän kaikkee ja arki on enemmän rutiinia kuin ennen.
    Vauvankin takia helpompi kun on tietyt rytmit :). Ei maailma kaadu siihen jos pikkasen menee eri lailla, mut yleisesti ottaen menee melko rutiinilla. Hih, ihanat noi siun pisamat, ihaku peppi pitkätossu :).

    • jennie kirjoitti:

      lasten myötä kait minmustakin on tällainen tullut 😀 Pisamiin en edes viitsi kommentoida 😉 Tai no, odotellaan aurinkoisia päiviä että saisivat seurakseen edes päivettyneen ihon..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.