Hae
My Project Is Me

5 aamutreeniepäilyä ja ratkaisut niiden selättämiseksi

Tänään, pienen tauon jälkeen, teki taas tiukkaa nousta aamusta ylös. Vielä menomatkallakin epäröin mutta välittömästi salille päästyäni olo olo kuin olisi tullut kotiin. Tiesin heti, että ei tänne ole tultu vain juoksumatolle ylämäkikävelemään, ja alkulämmittelyjen jälkeen asetuin maanantaitreenieni pariin. Älkääkä siis kukaan pahastuko, ylämäkikävely juoksumatolla on ihan tehokasta touhua mutta se oli  minun varasuunnitelmani. Vaikka aina aamutreenien makuun päästyäni hehkutan niistä saatavaa energiaa niin tiedostan kyllä paremmin kuin hyvin myös miksi ne eivät ole kaikkien makuun. Olenkin seuraavaan listannut ehkä ne yleisimmät selitykset ja omat ratkaisuni niiden selättämiseksi.

  1. Aikainen herääminen on ihan hurjan kauheata. Ja mitä enemmän iltaihminen on, sitä vaikeampaa herääminen on ja tiedän ettei se aamujen pimetessä muutu yhtään sen helpommaksi. Kaikkeen voi kuitenkin tottua ja jos olet koskaan ajatellut kokeilla niin nyt alkaa olla viimeiset hetket ennen totaalipimeyttä. Itse totuin aamuheräämisiin reilussa viikossa.
  2. Aamusta ei ole energiaa treenata. Myönnän ettei aikaisena aamuna ole välttämättä aina ihan parhaassa iskussa mutta useimmiten se ei kuitenkaan ole ongelma. Olen huomannut että saan tekemiseen energiaa itsestään salista ja epäilen että se juontaa juurensa jonkinlaisesta psykolgisesta vaikutuksesta: Salivempaimet nähdessään aivot saavat käskyn lähteä liikkeelle koska sitä juttuahan on tänne tultu tekemään.
  3. En voi mennä salille tyhjällä vatsalla, enkä myöskään pysty syömään tuohon aikaan. Ennen treeniä on yksi juttu mistä en luovu ja se on kupillinen kahvia. Erityisestä tämä korostuu aamuvarhaisella, jolloin kupillinen on ehkä vähän tavallista kahvihetkeä tujumpi. Lisäksi nautin vahvan C-vitamiinitankkauksen ja erään valmennuksen kautta opin myös pieneen hiilaritankkaukseen nopeasti imeytyvän energian muodossa. Varsinaisen aamupalan syön kuitenkin vasta treenin jälkeen ja se onkin sitten iso lautasellinen puuroa tykötarpeineen eikä oikeastaan mene kovin kauaa kun lounaskin kolkuttelee jo ovilla.
  4. Pelkään että loukkaan itseni aamusta. Aamutreeneissä lämmittelyissä ei voi skipata ja niille on ihan välttämätöntä varata oma aikansa. Toki ajanmyötä kroppakin tottuu aamuisempiin treeneihin ja on enemmän hereillä jo treeneihin päästyä mutta jos joskus lämmittelyn tärkeys korostuu, niin niinä anivarhaisina aamuina kun ihminen puoliunisena selviytyy salille.
  5. Ei minulla ole aikaa aamulla.  Aamuisin käytössä on aina rajallinen aika sillä useimmilla on kiire treenistä töihin, osalla jonnekin muuaalle. Aamutreenien rajallinen aika on kuitenkin ihan hyvä juttu – tuleepahan pysyttyä sopivassa rytmissä eikä aikaa tuhlaannu turhaan ihmettelemiseen. Aamuisin salilta puuttuu myös ruuhka-aikojen ihmiset, eli aikaa ei uhraannu laitteen vapautumisen odotteluun – usko pois, se saattaa säästää aikaa yllättävän paljon.

Jos jotain ihan oikeasti ”huonoa” haluaisin aamutreeneistä keksiä niin se on se että iltasella alkaa aina unettamaan melko aikaisessa vaiheessa. Onko se kuitenkaan loppujen lopuksi mikään menetys, en tiedä. Vaikka itse aamu-urheilija olenkin, teidän ja tiedostan ettei se sovi kaikille enkä yritä tyrkyttää ajatusta kenellekään. Minusta kuitenkin tuntuu että trendinä tämä on yleistymässä ja ainakin salilla on vuosien mittaan alkanut näkyä yhä enemmän liikettä ennen kukonlaulua. Jokainen, joka on lähtenyt kokeilemaan, on varmaan ainakin joltain kantilta miettinyt vähän yllä olevan kaltaisia kysymyksiä ja siitä se ajatus tähänkin tekstiin lähti.

ps. Huomaatko, saan kuin saankin käsilläni kiinni toistaan molemminpäin. Täällä on aiheesta enemmän.

2 kommenttia

  1. Maija kirjoitti:

    Mä haluaisin kysyä, että mikä sulle on se aikainen aamu? Tai siis aamutreenin aika? Toiset kun menee töihin klo 9 ja toiset jo klo 6, jolloin tietty mahdollisuus aamutreeniin muuttuu.
    Entä vietkö lapset päivähoitoon ennen treeniä vai hoitaako mies silloin aamut?

    Itse olen välillä aamusalista haaveillut, mutta pidän hirmu tärkeänä 8 tunnin yöunia, monen vuoden univaikeudet saivat sen aikaan, että unet tulee aina ykkösenä. Iltaisin taas en oikein saa unta ennen kymmentä ja kun kello soi kuudelta, niin en oikein näe mahdollisena aamujen aikaistamiseen.
    Minulla on vielä pari kouluikäistä lasta, joilla on harrastuksia ja illat kiireisiä, joten en vaan pääse nukkumaan jo klo 21.

    Joten tällä hetkellä käyn itse salilla lasten harkkojen aikana. Haaveissa tosin on työ, mikä alkaisi vähän myöhemmin jotta saisin joskus aamulla hetken omaa aikaa. 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Aina ei tietenkään ole mahdollisuutta aamutreeneille ja mietinkin hetken että otanko sitä näkökulmaa tekstissä esiin vai en. Päätin olla ottamatta ja siihenpä sitten heti heräsikin kysymys, mikä on ihan ymmärrettävää. Tosiaan aina ei ole elämäntilanne sellainen että aamutreenit olisivat mahdollisia (ainakin heti tulee mieleen pienten lasten yksinhuoltajuus ja aikainen aamutyö) ja se on ihan ymmärrettävää. Silloin treenataan jotenkin muutoin. Treenin pitää muutenkin olla aina elämäntilanteen mukaan elävä asia, sellainen mistä saa energiaa eikä sellainen mikä sitä vie.

      Toinen mitä ei myöskään missään nimessä pidä väheksyä on riittävä lepo – niin uni kuin lepo kropallekin. Jokainen jaksaa jonkinaikaa vaikka päällään seisten mutta tietyn ajan jälkeen se ei vain enää ole mahdollista. Voit olla ylpeä itsestäsi että soaat kuunnella omaa kehoasi ja tiedät mikä sille on tärkeää. Unvaikeudet eivt ole leikin asia!

      Kirjoitin itse tosiaan aikaisemmin omista syistäni aamutreenille ja lyhyesti se johtuu nimenomaan siitä että se on mulle se paras mahdollinen aika. Lapsilla on jo jonkinverran harrastuksia, mitkä vievät illoista osan ja lisäksi on myös muita omaan elämäntilanteeseen vaikuttavia syitä miksi iltatreenit eivät vai ole omalla kohdallani se juttu juuri nyt. Sensijaan pienten lasten äitinä meillä tulee hiljaisuus taloon suhteellisen aikaisin ja itsekin pääsen nukkumaan 21-22 välillä, mikä mahdollista aikaisen heräämisen (klo 5.00) kuitenkaan yöunista tinkimättä. Tulevaisuudessa tilanne on ehkä toinen mutta tällä hetkellä tosiaan tämä. Ja kuten kirjoitettu niin olen itse vahvastisitä mieltä että treenien on tarkoitus josutaa elämäntilanteen mukaan, ei missään nimessä toisinpäin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *