Hae
My Project Is Me

Helmikuun mitat eli RV 24+0

Moikka,

Ja se kasvaa ja kasvaa, eikä pelkästään vatsanseutu vaan koko tyttö – tai no tytöt. Kasvutahdinhan sanotaan olevan suurimillaan tässä raskauden puolivälissä ja siinä missä hyväksi painonpudotusvauhdiksi on todettu se puolisen kiloa viikossa, olen minä toteuttanut asiaa toisinpäin. Mitat näyttävät siis tänään tältä (ja suluista löytyy edelliskuun tulokset).

Paino                     (60,4kg)   62,3kg
Vyötärönympärys    (77cm)     77,5cm
Navanympärys        (87cm)      91,5cm
Lantio                    (90cm)      90,0cm

Olen alkanut kiriä edelliskierroksen tulosteni kanssa, joista lähimmät vertailuarvot löytyvät viikoilta 22 (66,7kg) sekä viikolta 27+5 (70kg). Vaikken painonnousua tai vartalonmuutoksia mitenkään pelkääkään niin on hienoa huomata ettet säännöllinen liikunta ja lähes säännöllisesti järkevät ruokailutottumukset ole menneet ihan hukkaan. Seuraavana kuvallista dataa tilanteesta niin ensikuuksi hylättävien raitabikinien muodossa kuin tulevaisuudessa tutuksi tulevissa vanhemman mallisissa Casallin versioissa.

Voisin analysoida vartaloani ja sen muutoksia näin raskauden myötä tarkemmin joku toinen kerta mutta sanottakoon tässä vaiheessa tosiaan että kasvua on muuaallakin kuin vain vatsassa. Myös rinannympärys, peppu, yläselkä sekä kädet(?!) ovat saaneet osansa.  Nuo kädet ovat kyllä sen verta outo paikka kerryttää raskauskiloja että taidan olle vain itse laiskempine treeneineni siihen syypää. Ensimmäistä kertaa olen myöskin ”huolissani” takapuolestani, jota luonnehdinkin hyvälle ystävälleni toimistotyöläisen takalistoksi. Rankat kyykkäilyt saavat nyt kyllä odottaa parempia aikoja mutta olen, jälleen kerran, harkinnut hieman saliohjelmani päivitystä takaisin kaksijakoiseen tämän nykyisen kolmijakoisen sijaan. Jahka saan aikaiseksi niin luvassa on myös tosiaan osa 2 Tarinasta tähän saakka, eli raskauden toisen kolmanneksen vaikutukset liikuntaan ja ruokavalioon.

ps. Luulin jo olevani pidemmällä raskauteni kanssa, ainakin viikolla 25 mutta ei sitten 😀

21 kommenttia

  1. Anonymous kirjoitti:

    Hei olen katsonut noita sun ”rahkailujasi”ja kysynkin että oletko maistanut suomalaisen 24h Valo -tuotteita? Koostuu lähinnä pellavasiemenestä-tai rouheesta joiden lisänä kuivattua mustikkaa,tyrniä tai puolukkaa.Antaa aika kivan maun rahkaan sekä on terveellinen omega3,antioksidantteineen ym.Itse syön päivitttäin kyseistä tuotetta rahkan kera eikä edes kyllästytä kun vaihtelee fiiliksen mukaan.Pussi maksaa siinä 5e paikkeilla.Ajattelin vain että raskaana ollessa-synnytyksen jälkeen suolentoiminta hidastuu hetkellisesti joten muista tää tuote.

    • Terksu kirjoitti:

      Pellavansiemenen syöminen raskausaikana on kiellettyä

    • Anonymous kirjoitti:

      Ihan tosi? Mä oon syönyt niitä joka raskaudessa(6lasta)aina silloin kun on mieli tehnyt jugurttiin sekoitettuna.Enpä ole kyllä ollut ikinä hysteerinen minkään kielletyn ruokaaineen vuoksi.Ja ihan 6 tervettä lasta saanut ajallaan.

    • Anonymous kirjoitti:

      Odottavien äitien on neuvottu välttämään pellavansiemeniä ja – rouhetta. Syy tähän kieltoon on pellavatuotteiden sisältämä kadmium, ei niinkään mahdollinen syaanivety. Pellavaöljy ei tietenkään sisällä kadmiumia eikä syaanivetyä, joten pellavaöljyn käytöllä raskauden aikana ei ole estettä. Pellavansiemeniin kertyy maaperästä kadmiumia ja luontaisesti siinä muodostuu helposti haihtuvaa syaanivetyä. Koska syaanivety on siis helposti haihtuvaa, pellavarouheen kuumennus on tehokas keino sen poistamiseksi (pellavansiemenistä syaanivety ei liukene elimistöön ollenkaan). Syaanivedyn käyttäytyminen ruoansulatuskanavassa on vielä osittain epäselvää, mutta arvellaan että syaanivety muuttuu elimistössä tiosyanaatiksi, joka poistuu normaalin aineenvaihdunnan kautta. Syaanivetyä on luontaisesti pieniä määriä monissa muissakin raaka-aineissa mm. manteleissa. Elintarvikkeiden kadmium kertyy ihmisillä munuaisiin, mutta tutkimuksissa pellavansiemenien tai -rouheen nauttiminen ei ole nostanut kadmiumpitoisuuksia lähellekään haitallista rajaa. Tässä suhteessa säännöllisen käytön, kohtuurajoissa, ei pitäisi olla haitaksi. Odottaville äideille suositukset ovat kuitenkin erilaiset, koska raskauden aikana pienetkin määrät kadmiumia voivat olla sikiölle vaarallisia. Raskasmetallit (kuten kadmium) mm. vaikuttavat solunjakautumiseen ja hidastavat sikiön kasvua. Kadmiumin pitoisuuksia mm. äidin veressä ja istukassa on seurattu erilaisissa tutkimuksissa. Tämä johtuu siitä, että tupakointi raskauden aikana on yleinen riskitekijä, joka lisää kadmiumin saantia huomattavasti. Tupakointihan on vaarallista raskauden aikana hyvin monesta eri syystä, tietysti häkän ja nikotiinin takia mutta yhtä lailla myös raskasmetallien kuten lyijyn ja kadmiumin takia. Tupakoivien naisten vauvojen tiedetään olevan keskimääräistä pienempiä mutta on vaikea varmuudella tarkentaa kadmiumin vaikutusta syntymäpainoon, koska muuttuvia (haitta)tekijöitä on useita. Istukan korkean kadmiumpitoisuuden katsotaan kuitenkin olevan yhteydessä alhaiseen syntymäpainoon ja pään ympärysmittaan. Jonkin verran on ilmeisesti myös tutkittu tekijöitä jotka vaikuttaisivat kadmiumin imeytymiseen. Esim. yhdessä tutkimuksessa havaittiin elimistön matalan rautavaraston olevan yhteydessä kohonneeseen kadmiumin imeytymiseen. Toisaalta esim. runsasta rasvansaantia pidetään mahdollisesti kadmiumin imeytymistä lisäävänä tekijänä.

    • jennie kirjoitti:

      Ohhoh, tämähän tuli melkoisena tietopakettina 🙂 Itsekin tiesin vain tuotteen olevan ”mustalla listalla” mutten asiaan sen enempää ole paneutunut. Sensijaan pussukka kuulostaa hyvältä ja kokeilemisen arvoiselta sitten kesällä kun pikkuinen pääsee nauttimaan kauniista kesäpäivistä auringonvaloon.

  2. Mimmu kirjoitti:

    Pyh mikään toimistotyöläisen takalisto 😉 Eiköhän se raskauskilojen pudotuksen myötä palaudu takaisin normaaliin malliinsa 🙂 Ihana masu <3

  3. Anonymous kirjoitti:

    Kyllä meikäläiselläkin raskausaikana tuli ”lisää lihaa” tai jotain muuta 😉 myös etenkin käsiin ja selkään–> jenkat. Vaikka liikuin kyllä ihan normisti. Tämä siis tapahtui heti alusta alkaen, syytän siitä hormooneja 🙂 synnytyksen jälkeen onneksi nesteet lähti nopeasti kiertoon ja kroppa palautui näiltä osin melkein heti ennalleen. Kyllä naisen keho on raskausaikana kummallinen! Toisille ei tule sitten mitään nesteitä mihinkään ja toisilla (huolimatta liikunnasta ja hyvästä ruokavaliosta) kroppa ja naama kerää heti turvotusta.

    • jennie kirjoitti:

      Niinhän se on ettei iteään oikein tässäkään asiassa voi verrata muihin. Kiitos siis kauniista sanoista ja lohdutuksesta 🙂

  4. Anonymous kirjoitti:

    Mitä, hieno takapuoli! 😀 Takaapäin ei edes huomaisi, että olet raskaana 🙂 Mielenkiinnolla seuraan projektiasi, raskaus teki itselleni aikanaan kauhean loven vartalomalliin ja kuntoon, mutta vähitellen siitä on kuntouduttu. Jos ikinä olen vielä raskaana, aion ehdottomasti katsoa enemmän, mitä suuhuni laitan ja yritän liikkuakin niin paljon kuin mahdollista. Tsemppiä!

    • jennie kirjoitti:

      Ihan yhtä mielenkiinnolla seurailen itsekin:: Mikäänhän ei minulla ainakaan viimeksi lähtenyt ”ilmaiseksi” enkä ollut näitä onnellisia jotka pystyivät sanomaan että ”Eikö olekin ihana kun imettää niin voi syödä ihan mitä vain ja silti paino putoaa”. Tällä kertaa yritetään vähän ennakoida ja olla kerryttämättä turhaa massaa oman käytöksen perusteella.

  5. Anonymous kirjoitti:

    Raskauskiloista on turha stressata 🙂 Sinulla on kuitenkin terveelliset elämäntavat, joihin kuuluu tasapainoinen ruokavalio ja liikuntaa; kyllä ne raskauskilot ja sentit sitten häviävät kun uusi tulokas on mahan tällä puolella! Itsellä on nyt 5,5 kk tytär ja raskauskiloja tuli 12 kg. Nyt kuitenkin mennään jo -7 kg alle lähtöpainon, vaikka varsinaisia ylikiloja minulla ei ollutkaan (BMI oli kyllä ylärajoilla, mutta normaalipainon puolella kuitenkin). Itse pidin huolen raskaudenaikana tavanomaisesta liikunnasta ja terveellisestä ruokavaliosta, joihin kuului kyllä myös silloin tällöin herkuttelut; Pulla tai sokerihiireksi on kuitenkaan turha ruveta, sillä tiesin sen kostautuvan niin vaa’alla, omassa olotilassa, kuin lapsen kasvussa. Loppuaikana liikunta jäi kyllä vähiin ja tahti hiljeni köpöttelyksi supistelujen vuoksi, mutta nyt onkin ollut sitä kivempi ulkoilla vaunujen kanssa :)Tsemppiä raskauteen ja nauti nyt tästä erityisestä olotilasta, mitä ei kuitenkaan montaa kymmentä kertaa ihmiselämän aikana saa kokea 😉

    • jennie kirjoitti:

      Tuo viimeinen lause 😀 Kyllähän ne kilot katoavat aikanaan kun niiden eteen tekee vain tarpeeksi työtä. Itse en siis valitettavasti kuulu siihen kastiin, jolla raskauskilot jäävät synnytyksen mukana laitokselle ja loput (tai enemmän!) häviävät imettäessä. Otankin mielelläni vastaan kaikki ne kilot, joita raskaus tuo tullessaan mutta itsehankitut kilot pysykööt poissa 😀

  6. Anonymous kirjoitti:

    mun on nyt pakko kommentoida tota sun toista polvea..miten ihmeessä se voi olla tuon näköinen vai hämääkö kuva vaan? mä aina kiinnitän huomiota tuohon polveen ja nyt oli pakko kysyä siitä.. anteeksi jo etukäteen jos loukkasin :/

    • jennie kirjoitti:

      Saa enkä pahastu lainkaan. Vasemmassa polvessa on siis melko pahanlaatuinen suonikohju, joka on ollut kiusanani jo teinivuosista saakka. Vasta viime vuonna sain kunnallisella puolella lähetteen kirurgiseen toimenpiteeseen sen kanssa, jota tämä raskaus nyt venytti vuodella eteenpäin. Ei siis ole pelkästään mummojen tauti vaikka niin monasti luullaankin 🙁

  7. Meri V kirjoitti:

    Raskauskiloista ei kannata ottaa turhaa stressiä. Ne lähtevät helposti, kun kahden pikkuisen kanssa touhuaa, kokemusta on. 🙂 Itselläni synnytyksestä kaksi kuukautta ja ainoastaan 600 grammaa jäljellä lähtöpainoon. http://tavoitteenaterveys.blogspot.fi/

    • jennie kirjoitti:

      Kenellä lähtee kenellä ei 😉 Toivotaan että olen itsekin tuossa tilanteessa loppukesästä.

  8. ~LOVE~ kirjoitti:

    UUH babybelly!!! :)):):):):)

  9. Anonymous kirjoitti:

    Moi!Olen lueskellut sun blogia tässä muutamina päivinä alusta lähtien. Olet tehnyt todella hienon urakan, ulkonäkösi on upea! ainut huono juttu on se, että itselle tulee huono mieliala lukiessa, koska itse olen edelleen tälläinen pehmeä lyllerö. Jään aina miettimään miksen itse onnistu. Ehkä sitten joskus…Tsemppiä treenaukseen ja raskauteen!

    • jennie kirjoitti:

      Höpöhöpö! Kyllä sinäkin onnistut jos vain tahdot niin. On olemassa parempia päiviä (joista muodtuu parempia viikkoja ja parempia kuukausia) ja sitten on niitä vähän toisenlaisia päiviä, jolloin tuntuu ettei mistään tule mitään ja paras kaveri on suklaalevy. tylsänä ajatuksena sanon että elät alkuun päivä kerrallaan ja pienin, mahdollisimman miellyttävin, muutoksin. Ei kaikkea kannata tavoitellakaan tässä ja heti. Tsemppiä sinulle, kyllä sinä onnistut!!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.