Hae
My Project Is Me

Dieettiviikot 5&6: Epäonnistumisen pelkoa

Myönnän heti alkuun että minua hieman hermostutti vaa’alle astuminen tänä aamuna. En ole kahteen viikkoon punninnut itseäni enkä tiedä lainkaan onko muutosta tapahtunut; Oma olotila ei ole muuttunut viimeisten viikkojen aikana lainkaan, ellei sitten hieman huonompaan suuntaan.

Turnausväsymystä

Toisinaan olen tuntenut hieman väsymystä ja kehoani kuunnellen olen lepoa sille myös tarjonnut. Treenien suhteen olen edelleen käynyt aktiivisesti, vähintään sen kolme kertaa viikossa, treenaamassa mutta siinä kyljessä olen myös tarjonnut kehonhuoltoa tai ihan totaalista lepoa. Viimeisimmällä viikolla, hyvistä lämmittelyistä huolimatta, onnistuin myös satuttamaan yksissä treeneissä takareiteni ja toisissa selän. Molemmista toipui onneksi pelkällä venyttelyllä ja muutaman päivän treenamaattomuudella mutta kyllähän se muistutti taas siitä että lepo on ihan yhtä merkityksellistä kuin itse treenikin.

Hyvä ruoka, parempi treeni

Ruokavalio ja treeni kulkevat minulla käsi-kädessä eli silloin kun toinen sujuu, niin myös toinen rullaa eteenpäin ihan omalla painollaan. Yleensä siis kun pääsen treenin makuun, niin samalla tavallinen ruoka houkuttaa kaikkea roskaa enemmän – mikä on tietysti mukava paitsi silloin kun treeni ei kulje ja mieli tekee herkutella vain suklaalla. Ei nyt ehkä ihan noin mustavalkoisesti mutta kärjistettyä esimerkkiä käyttäen. Kuten kirjoitettu, opettelen kulkemaan kultaista keskitietä, missä satunnainen herkuttelu kuuluu osaksi arkea erilaisten juhlien tms. muodossa. En sano että olen tehnyt typeriä valintoja kuluneiden kahden viikon aikana mutta myönnän että olen viikonloppuisin karkeilla ja suklaalla sekä itsetehdyllä pizzalla perheen kanssa herkutellut. Ja jos se näkyy vaa’alla, on se myös ollut sen arvoista sillä totaalikieltäytyjää minusta ei koskaan ole tulossa.

Vaakalukema tänään

Onko siis vähempi treenimäärä ja ehkä höllempi ruokavalio näkynyt vaa’alla? Sitä ei kait koskaan saa tietää. Paino on kuitenkin pudonnut 900g sitten edellisen mittauksen (kaksi viikkoa sitten). Viikon luku on siis tasan 73kg ja olen todella tyytyväinen enkä rehellisesti usko että paino olisi enempää pudonnut vaikka olisin ollut tiukkapipoisempi. Ja miksi olisikinkaan? Mitä olisin sillä muka saavuttanut enemmän kuin nyt? Jos laihduttaminen ei tunnu laihduttamiselta niin eikö se silloin kuulosta siltä että ollaan toteuttamassa dieetin sijaan uutta elämäntapaa. Ja juuri siitähän tässä koko touhussa on kyse: Oppia sellaisia elämäntapoja, mitkä pitävät yllä hyvää oloa eivätkä tulevaisuudessakaan lihota.

2 kommenttia

  1. CT kirjoitti:

    Siis ihan mah-ta-vaaaa!!! Onnea hienosta tuloksesta jälleen! Sulla on ihan super hyvä asenne tähän touhuun (kuulostaa tosi paljon mun asenteelta haha). Otin mitat tässä yksi päivä ja niiden perusteella uskallan toivoa että kiloja on karissut. Ei mitenkään runsaasti, mutta silti! Oma olo on välillä (nyt) turvoksissa ja tunnelma on se, että pms painaa päälle. Välillä jumpatessa tuntuu että joka paikka hölskyy samaan malliin mitä ennenkin, mutta samalla tunnen että kiinteytymistä on tapahtunut ja voimaa on tullut lisää. Malttamaton mieli vain on sitä mieltä, että 1,5kk aikana kehosta olisi pitänyt tulla slimfit! 😀 malttavaisuutta ja pitkäjänteisyyttä tässä kaivataan, koska millään kuurilla en minäkään ole. Aamen. Mahtavaa tätäkin viikkoa sinne! (Ps. Välillä mietin, jos sittenkin laittaisin vaakaan uudet paristot….Hmm.)

    • myprojectisme kirjoitti:

      Vaa’attomuudessa ei ole mitän vikaa, varsinkin jos etenemistä tapahtuu muutenkin (kuten sinun tilanteessasi) 🙂 Pakko myös sanoa että jos minun ajatukset kuulostaa samanlaisilta kuin sinun niin se toimii myös toisinpäin: Yhtenä päivänä nimittäin myös minun malttamaton mieleni harmitteli kuinka en 1,5kk rypistyksen jälkeen olekaan vielä mainitsemasi slim-fit 😀 Onneksi ollaan molemmat fiksuja ja tiedetään että eteneminen on aina askellusta kohti sitä tavoitetta ja pitkäkestoinen tulos vaatii aikaa 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *