Hae
My Project Is Me

Ensimmäistä kertaa tässä blogissa

Moi,

Nyt seuraa jotain sellaista, millaista ei tässä blogissa ole ennen nähty. Onko se hyvä vai huono asia, sen päätätte te. Jokainen tietänee että oman projektini sekä työelämän lisäksi maailmani pyörii pitkälti kahden ikiliikkujan parissa. Lapsistani en ole paljon blogissa maininnut ja silloinkin kun sen olen tehnyt, on se liittynyt tavalla tai toisella omaan projektiini. Tämä on sinällään ristiriitaista tosielämän kannalta sillä 99,9% ajasta lapset ja oma kropparemontti eivät liity toisiinsa pätkän vertaa. Varsinkin nyt kun treenit hoidan ”omalla ajalla” kodin ulkopuolella, ja olen lasten kanssa muutoinkin vähänlaisesti, niin ne lyhyet hetket käytän lasten mukaisesti, perhekeskeisesti. Tällä en taas soimaa ketään, joka tekee valintansa toisin. On erilaisia elämäntilanteita ja erilaisia tarpeita mutta juuri nyt tämä ratkaisu toimii meillä. Toki, näihin perhehetkiin osuvat myös kauppareissut, kodin siivoamiset ja ruoanlaitot mutta itse treeneissä lapset harvoin ovat nykyisellään mukana.

kuva(5)

Siispä, tämän pitkän alustuksen siivittämänä, saanen esitellä ensimmäistä kertaa päivän asua 3-vuotiaan vesselini päällä. Pikku tyylitaituri valitsi itse päälleen puettavaksi, hänelle jo keväisellä Skotlannin matkalla ostetun, keltaisen sadetakin. Loistavan kuranesto-ominaisuutensa lisäksi takki on paitsi hyvännäköinen myös miellyttävä päällä, sillä se on vuoritettu ja kaula-aukosta ja hihansuista löytyy puuvillaresorit. Pikkumies löysi vielä väreihin mätsäävän lippiksen ja tällä menolla taitaa tästä epelistä taitaa kasvaa se meidän perheen tyylitaituri.

kuva 1(22)

kuva 2(26)

kuva 5(11)

Takki: Marks&Spencer

En tiedä, tuleeko tällaisia postausia enää vai onko tämä ollut jotenkin tilapäinen mielenhäiriö mutta jostain syystä teki mieleni raottaa ovea myös tähän suuntaan.

9 kommenttia

  1. Tiina kirjoitti:

    Kiva oli kun vilautit lapsiakin blogissa ja ihana toi takki!
    Eetulla oli tänää just keltainen paita päällä ja pitäisi hankkia lisääkin keltasta, kivan pirtsakkaa 🙂

  2. Kati kirjoitti:

    Kiva raotus 🙂 Mä ihan häkellyin, että onko teijän tyttökim jo noin iso… Vastahan luin uutisen, että oler raskaana 🙂 Aika menee ihan hurjan nopsaan.
    Meidän lapset ovat hieman isompia, joten niiden ottaminen mukaan osaksi liikuntaa onnistuu kivasti. Tytöt pyöräilee mukana kun itse juoksen, käymme laskettelemassa/ lautailemassa, patikoimassa ja ollaanpa me yhdessä päästy jo muutamalle juoksulenkillekin. Molemmat lapset harrastaa ohjatusti ja tietysti helpottaa, että ovat motivoituneita kotitreenaajia.

    • jennie kirjoitti:

      Niin se aika vain menee kovaa vauhtia eteenpäin. Pian minäkin olen siinä tilanteessa että liikumme perheenä pyöräretkiä ja pelaamme perhefutista naapureita vastaan 🙂

  3. Nimetön kirjoitti:

    Sulla on aivan ihana blogi <3

  4. -E- kirjoitti:

    Munkin ajatuksissa teiän tyttö on vielä semmonen sylivauva 😀 🙂 ja jos ois kysytty oisin varmaan sanonu, että synty tänä keväänä… Mihin aika katoaa?

  5. Sini kirjoitti:

    Olen vasta hetken lueskellut blogiasi, joten kiva lukea myös pieni avaus siitä, mitä treenien ja ruokavalion ulkopuolella tapahtuu. Jos keksit kirjoittaa enemmän lapsiperhe-elämän ja treenin yhdistämisestä, niin kaikki toimivat vinkit otetaan mielellään vastaan. Blogisi on tosi motivoiva. Tätä lukiessa tulee sellanen ”kyllä mäkin pystyn” -fiilis 🙂 Ja nyt jopa mietin, että pitäisikö uudestaan innostua jo kerran hautaamastani ajatuksesta ja kokeilla millaisia tuloksia saa aikaan 10 viikon BC kokeilulla.

    • jennie kirjoitti:

      Ehkäpä tästä rohkaistuneena avaan ovea hieman myös tähän suuntaan, ainakin aina aika-ajoin. Ja on hienoa kuulla olevansa tai pystyvänsä toimimaan jonkinasteisena motivaattorina jollekulle toiselle. Ihan mahtavaa, ja jos minä pystyn niin pystyy kuka muu tahansa 🙂 Ajattelin tälle illalle (tai jos en tänään niin lähipäivinä ainakin) kerätä pienen ajatuskoosteen BC:stä yleisesti; kelle se minusta sopii? kuka siitä hyötyy eniten jne.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.