Herkku päivässä vai herkkupäivä?

Moi,

Painonnousun yllättämänä aloin pohtimaan onko herkku päivässä sittenkin parempi vaihtoehto kuin herkkupäivä.

Kuten siis lupasin, aloitin viime viikolla herkkulakkoilun arkipäiviksi. Lähtökohtaisesti ajatuksena se että herkuttelun ei tarvitse kuulua arkeen, idea jonka haluaisin myös tulevaisuudessa siis opettaa pojalleni.  Yhden viikon kokeilun jälkeen tämä tuntui ihan hyvältä ajatukselta ja oli yllättävän helppoa jopa tällaiselle paatuneelle päivittäisherkuttelijalle.

No tuo herkkupäivä siis venähti kahdeksi viime viikolla ja ihan rehellisesti, homma karkasi käsistä. Sanotaanko vaikka näin että jos lauantaina olisi syönyt myös normiruokaa (siis terveellistä sellaista) niin päivän lopputulos ei varmaan olisi ollut niin paha kuin se nyt oli. Kalorit ylittyivät siis moninkertaisesti eikä siihen sitten muutamat liikuntahetketkään paljon auttaneet.

Kohtuus kuitenkin kunniaan myös herkuttelussa. Jossain tutkimuksessa havaittiin että viime viikonkaltainen skenaario (laihdutetaan arkena ja mässäillään viikonloppuna) johtaa helposti painon jojoilemiseen ja sitä myöten lihomisriskiin.

No kuitenkin tämä ahdistava ajatus itsekontrollin pettämisestä ajoi sitten vanhaan ja huomattavasti tutumpaan vaihtoehtoon syödä yksi herkku päivässä siten että se mahtuu päivän kaloreihin. Mikäli erinäisiin julkaisuihin on uskomista niin tähän tapaan ovat myös lukuisat julkimot laihdutelleet.

Lähtökohtaisesti laihduttajan näkökulmasta pidän tätä oikeasti parempana ja toimivampana ideana. Päivittäin samat rutiinit toistuvat eikä herkkuhimo kasva kohtuuttomaksi. Juhlatkin saa juhlittua kun vain tekee jonkinmoisia fiksuja valintoja, eikä maistele ihan kaikkea.

Mutta jos taas ajatellaan asiaa terveydellisestä vinkkelistä, niin päivittäinen herkuttelu ei voi olla hyväksi. Viimeaikoina on puhuttu paljon ns. aidon ruuan puolesta ja kaikenmaailman karkithan ovat kaikkea muuta kuin aitoja puhtaita luonnontuotteita – täyttä myrkkyä elimistölle siis. Lisäksi ne sisältävät vain tyhjää energiaa, jota keho ei oikeastaan osaa hyödyntää millään tavoin. Myöskään hampaat eivät tykkää liiasta makeasta, joten tästä vinkkelistä katsottuna tuo kerran viikossa on paljon parempi vaihtoehto.

Pohjimmiltaanhan herkuttelu on opittu tapa. Tutkimusten mukaan ihmisellä on luonnollinen kiintymys makeaa kohtaan mutta ei mitään huumavaa tarvetta saada sitä. Näinollen siis tästä tavasta on mahdollista oppia eroon. Paljon on opittu jo lapsena mutta omalta kohdaltani myönnän että valta ja vastuu herkuttelun osalta eivät kohdanneet toisiaan aikuisiässä ja nyt on korkea aika opetella vastuullista herkuttelua. Kuten siis todettu, tahdon opettaa omalle jälkikasvulleni terveelliset elintavat ja elää myös itse niiden mukaisesti.

Nämä ajatukset mielessäni olen, öveririskeistä huolimatta, päättänyt vakaasti jatkaa herkuttoman arjen opettelua!