Vanhan loppu on uuden alku (ja sama toisinpäin)
Moi,
Joskus minusta tuntuu siltä että nämä viikkokertaukset pitäisi kirjata muistiin jo ennen maanantaita sillä jostain kumman syystä en tälläkään hetkellä tunnu muistavan viime viikosta mitään. Aloitetaan muisteleminen helpoimmasta, eli liikkumisista.
Kun näitä kirjasin ylös mietin kuumeisesti että enkö varmasti ole perjantaina tehnyt mitään urheiluun verrattavaa suoritetta mutta mitä ilmeisimmin en. Tästä samasta ajtuksesta huomaa hyvin myös sen tosiasian että liikkuminen ei ole minulle enää millään lailla vaikeaa tai haastavaa. Siinä missä joskus on ehkä ollut niinpäin että on pitänyt kehittää tekosyitä liikkummattomuudelle (en jaksa, ehdi tai pysty) niin nykyisellään toivon saavani tekosyyn lähteä liikkeelle. Tämähän ei ole kohdallani mikään uusi juttu vaan toimintamalli on kasvanut vuosien varrella ja on nykyisellään niin iso osa minua että en usko sen mihinkään katoavan.
Seuraava kuulostaa hullulta, tiedän, mutta jos olisi mahdollista niin liikkuisin varmasti vieläkin enemmän sillä tuntuu ettei tämäkään ole tarpeeksi – tai sitten liikkeen intensiteettiä tulisi kasvattaa sillä nuo kävelylenkit, niin hyvä liikuntamuoto kuin se onkin, ei aina tunnu riittävältä. Olen ennenkin sanonut, ja sanon taas, että jos jotakin kadun niin ehkä sitä etten käyttänyt vapaavuosiani treenaamiseen. Liikkuminen lasten jälkeen ei missään nimessä ole mahdotonta mutta se aika, joka annetaan omille harrastuksille ja omalle perheelle, on molemissa tapauksissa sama. Ja vaikka kuinka haluaisi niin yksi asia on aina jostain toisesta pois. Tällä hetkellähän tosin käyn vain 2-3-kertaa viikossa liikkumassa ”yksin” eli sen 1-2 lisäkertaa tuohon viikkoaikatauluun saisi vielä lisättyä.
Reipas liikunta kasvattaa kuitenkin ruokahalua, ainakin täällä. En ihan tietentahtoen ole käynyt hetkeen vaa’alla (oletteko huomanneet?!) vaan olen pyrkinyt luottamaan omiin tuntemuksiini. Tänään sensijaan kävin, 56,7kg eli samassa mennään kuin kaksi viikkoa sitten (okei +100g). Toisina päivinä olo on turpeampi, toisina hoikempi mutta tämän kaiken aikana olen kuitenkin alkanut kuunnella enemmän omaa kroppaani ja se on ollut kaikista opettavaisinta ja tärkeintä. Vaikka olen siis syönyt mitä mieleni on tehnyt, ei paino ole lähtenyt nousemaan.
Ruokavaliopuolesta on pakko todeta samalla että tämän vaa’attoman ajanjakson olen testaillut maidotonta ruokavaliota. tarkkasilmäiset kuitenkin ehkä huomasivat jo että tämä kokeilu on nyt loppu kun lauantaina julkaisin karkkipäivän herkkuinani suklaata kahdessa eri muodossa. Koekautta kesti 2+1 viikkoa ja tarkoituksenani on kerätä ajatukset ja kokemukset kasaan huomiseksi. Mitään maatamullistavaa hyötyä en tänä aikana nähnyt ja niinpä jääkaapissani odottaa korkkaamista purkillinen m-a-i-t-o-r-a-h-k-a-a !
Minäkin pidin taannoin kahden viikon maidottoman kokeilun, ja oli onni onnettomuudessa kun se ei auttanut iho-oireisiini ollenkaan – oli ihana paluu maitorahkan ja raejuuston pariin 😉
se hetki <3
Hyvä, että sait palata maitoon takaisin. Itse harmikseni olen joutunut perkaamaan maidon (lähes kokonaan) pois arkiruokavaliosta. Proteiinin saaminen välipaloilla on hankalan oloista, mutta eiköhän siihenkin ratkaisut löydy. Ihania keväisiä kuvia. 🙂
Kuten itse kirjoittelinkin jossain välissä niin ilman lisäprotskuja en olisi varmaan ”pärjännyt”