Hae
My Project Is Me

Mitä kuuluu, kun ei kuulu mitään

Pienen tauon jälkeen on aina mukava aloittaa kertomalla hieman kuulumisia. Samoinhan se menee ihan oikeassakin elämässä: Jos jotakuta ei ole hetkeen nähnyt, niin ihan ensimmäisenä yleensä tulee kysyttyä että mitä kuuluu. Ei siksi että niin olisi tapana, vaan siksi että minua ainakin ihan oikeasti kiinnostaa mitä ystävilleni ja läheisilleni kuuluu.

Kuten varmasti tiedossa on, eletään edelleen poikkeuksellisia aikoja. Suomi on ollut pysähdyksissä jo yli kuukauden ajan ja osa maailmasta vielä sitäkin kauemmin. Ulkonaliikkumista ei ole Suomessa missään vaiheessa rajoitettu ja alun hiljaisten viikkojen jälkeen ihmisiä onkin alkanut näkyä yhä enenevässä määrin ulkona, ruokakaupoissa ja osa ulkoliikunta- ja ulkoilualueista on ollut jopa oikein ruuhkaisia. Liekö lisääntyneen liikekannan taustalla ulos houkutelleet aurinkoiset säät, vallitsevan tilanteen hiljalleen alkava unohtuminen vai ajatus siitä että kun hallituskin höllentää linjojaan niin yksittäinen kansalainenkin saa tehdä samoin. Ja kuten siis sanottu, ei ulkona liikkumista ole rajoitettu (onneksi!) ja minä(kin) olen nauttinut siitä päivittäin ja siksi olenkin huomannut muuttuvan ihmismäärän niin hyvin verrattuna aivan alkuaikoihin.

 

Koen olevani onnekas

Minulle kuuluu hyvää. Tiedän että olen onnekas sillä työpaikkani ei ole ollut missään vaiheessa uhattuna koronatilanteen vuoksi. Työt ovat jatkuneet ennallaan mutta sensijaan että aamuisin matkustaisin bussilla työpaikalle, siirryn makuuhuoneesta vain keittiönpäydän ääreen ja avaan tietokoneen. Jos ollaan rehellisiä, olen alkanut suorastaan nauttia kotona tehtävästä etätyöskentelystä. En olisi koskaan uskonut että yhden lapsen koulunkäynti, 8h työpäivät sekä esikoululaisen etäopetus ja leikki-ikäisen viihdyttäminen onnistuvat samassa paketissa mutta niin se vain on sujunut. Tosin viimeisen kolme viikkoa minulla on ollut myös mies kotona, joka kärsi oman osuutensa työpaikkansa lomautuksista ja on siis siten helpottanut myös omaa arkeani.

 

Minulle ja perheelleni kuuluu hyvää

Myös perheelleni kuuluu hyvää. Koko perhe on pysynyt terveenä ja mieheni kolmen viikon lyhyttä lomautusta lukuunottamatta ei korona ole juurikaan elämäämme vaikuttanut. Tai no, ei sitä nyt voi ehkä ihan noinkaan sanoa sillä jos kaikki olisi kuten alunperin suunniteltu olisimme suunnanneet reilun viikon päästä perheen kesken palmujen alle. Matkan peruuntuminen ei kuitenkaan enää edes harmita sillä sen peruuntumiseen ehti varautua jo hyvän aikaa ennenkuin viimein lentoyhtiöltä tuli viesti että hyvitystä voi nyt hakea. Toivottavasti ensi vuonna sitten.

Toinen iso asia mihin tilanne tietenkin vaikuttaa on lisääntynyt vapaa-aika kun lasten harrastustoiminta on katkolla. Yhtäkkiä kaikki illat ovatkin vapaana vaikka perheen yhteisille liikuntahetkille, ulkoilutuokioille, retkille tai tauolla oleville lajitreeneille. Ja olen minä iltoja hyödyntänyt myös omaan liikkumiseen, leivontaan ja ruoanlaittoon yleensä. Kotikokkailu onkin saanut näin korona-aikana ihan uudet ulottuvuudet kun on aikaa ja energiaa.

Tänne ei siis kuulu mitään mutta sitten kuitenkin tavallaan niin paljon. Mutta ennenkaikkea kuuluu hyvää, kaikesta huolimatta tai ehkä jopa juuri sen ansiosta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *