Hae
My Project Is Me

Laihduttaminen nykypäivänä

Kirjoitin edellisessä postauksessani että nykypäivänä laihduttaminen on tehty ihan hemmetin helpoksi. Kun kävelee kauppaan sisään, niin lähes jokaisessa purnukassa on kyljessä näkyvillä paljonko yhdessä annoksessa kyseistä ruoka-ainetta X, on energiaa, hiilihydraatteja, rasvaa ja proteiinia. Jokainen myös tietää mitä nämä tarkoittavat. Lisäksi jo ihana yhteiskuntamme pakottaa kirjaamaan ylös mitä valmistusaineita kyseinen ruoka-aines X sisältää ja kaikista valveutuneimmat osaavat lukea jo nämäkin.

Nykypäivänä tarjolla on myös todella laaja valikoima parempia pikaeväitä/valmisruokia/ välipaloja, joissa on siis huomioitu asioita terveydellisestä aspektista tarkasteltuna. On tarjolla vähemmän sokeria sisältäviä juttuja; On ilman e-koodeja ja on vähemmällä suolalla tarjottavia asioita ja mitä nyt oikeastaan vain voi ajatella. On valmiiksi maustettuja rahkoja lusikalla ja salaattibaareja ja mitä nyt vain. Lisäksi Suomessa proteiinipitoisten välipalojen (juomat, proteiinipatukat tms) saanti on todella helppoa ja niitä taitaa löytyä jo ihan piennimmästäkin marketista ja kiskasta. Samaan tapaan erilaisten superfood-patukoiden määrä on lisääntynyt ja niistä on yhtä lailla tullut koko kansalle helposti saatavaa ravintoa.

erään isomman marrketin valikoimaa

erään isomman marketin valikoimaa valmiista proteiinivälipaloista

Valion jogurteissa on nyt 30% vähemmän sokeria - tuotteet saatu Valiolta

30% vähemmän sokeria – tuotteet saatu Valiolta

Myös liikkuminen on tehty helpoksi. Kehonpainoharjoittelu on ollut pinnalla jo jonkin aikaa, eikä sen suosiolle näy vielä loppua.  Treenata voi missä vain eikä välineitä tarvita. Ja vaikka tahtoisikin treenata salilla, niin jäsenyyksiä saa usealta paikkakunnalta alkaen 19,90/kk (tai jopa halvemmalla). Netti pursuaa erilaisia ohjeita niin kotitreeniin kuin salillekin ihan ilmaiseksi. Ja jos tahtoo maksaa, niin erilaisia massavalmennuksia saa netistä ostettua juuri siihen tarpeeseen ja tavoitteeseen kuin itse haluaa. Eikä nykypäivänä ole yhtään ihmeellistä, että ihan tavallisella harrastajalla on oma, oikea, personal traineri.

img_5607

p1350113

Kuulostaa helpolta eikö vain? Kuulostaa niin helpolta, että on melkein käsittämätöntä että silti on lukuisia, jotka epäonnistuvat ihannepainonsa saavuttamisessa tai sen ylläpitämisessä. Enkä puhu siis syyllistävään sävyyn, olenhan itse ihan samanlainen. Jos laihduttaminen onkin helppoa, niin lihominen on kuitenkin vielä helpompaa.

Loppuun vielä huomiona, että tätä kaikkea ei pidä lukea liian kirjaimellisesti. Tekstissä on hävyttömän paljon yleistyksiä ja oikomisia monenkin asian suhteen. Kuten myös kirjoitin edellisessä postauksessani niin laihtuminen ei ole vain tiedon asia vaan siihen tarvitaan myös tahtoa eikä moni asia muutoinkaan ole niin mustavalkoista – varsinkaan kun puhutaan laihduttamisesta. Ehkä tätä voisi pitää enemmän ajatuksia herättelevänä aiheenavauksena vai mitä olette mieltä.

7 kommenttia

  1. Nimppe kirjoitti:

    Hyvin kirjoitettu! Laihduttaminen ei todellakaan ole tiedonpuutteesta kiinni; jokainen tietää kyllä että syömällä vähemmän ja liikkumalla enemmän laihtuu. Ja jokainen tietää millaista on terveellinen ruoka, etenkin kun sitä on niin helpolla saatavilla. Luulen, että vaikka tahtoakin olisi, niin nykyään ollaan todella mukavuudenhaluisia ja halutaan asioiden tapahtuvan mahdollisimman helposti. Ja tekosyitähän löytyy aina…

    • jennie kirjoitti:

      Tekosyyt ei tosiaan lopu kesken kun puhutaan laihduttamisesta 😀 Olin tähän vielä sepostamassa pitkät rimpsut tuosta mukavuudenhalusta ja mukavuudenhakuisuudesta mutta se meni jo niin syvälliseksi pohdiskeluksi että taidan sästää sen ihan omaan postaukseen (jahka ajatukset vain saa järkevään kirjalliseen muotoon).

    • Minttu kirjoitti:

      ”jokainen tietää kyllä että syömällä vähemmän ja liikkumalla enemmän laihtuu.”

      Ja juuri tässä mennään usein helposti pieleen. Ei tiedetä, paljonko pitäisi vähintään syödä, vaan kituutetaan aivan liian pienillä kaloreilla treeniin nähden.

      Itse entisenä syömishäiriöisenä palkkasin viimein personal trainerin päästäkseni osasta parantumiskiloistaeroon, jotta homma ei lähde lapasesta. Oli varsin yllättävää huomata, kuinka paljon ja mitä kaikkea pitää oikeasti syödä.

  2. Heidi kirjoitti:

    Onneksi nykypäivänä kuitenkin tiedämme, ettei laihdutus tapahdu millään plus-miinus-laskulla ja liikunnalla, vaan tiedämme, että kehomme on huomattavasti tätä monimutkaisempi. Kokemukseni mukaan moni syö huomattavasti alle kulutuksensa eikä silti laihdu. Tätä kutsutaan metaboliseksi adaptaatioksi. Tämän saman syyn vuoksi myös laihduttamisen jälkeen kalorien kulutus on laskenut pahimmillaan jopa 30 % pudotettu paino huomioituna. Myös kehon bakteeritasapainon häiriö voi vaikuttaa negatiivisesti painon hallintaan. Hormonien tasapaino (esim. leptiini) voi aiheuttaa valtavaa uupumusta, jolloin liikkuminen tuntuu pahalta. Mitä kaikkea emme vielä asiasta tiedäkään..? Siksi ikävä kyllä inhoan on mielestäni täysin edesvastuutonta viitata enää nykypäivänä itsekuriin. Sillä tiedämme jo paremmin.

    • jennie kirjoitti:

      Kuten itse kirjoitinkin varsinaiseen postaukseen niin myönnän oikoneeni monta polkua ja tehneeni todella törkeitä yleistyksiä tekstissä juurikin muun muassa niistä syistä, joita sinä toit esiin. Pelkän plus-miinus-laskun sijaan on olemassa lukemattomia tekijöitä, joista myös huono itsekuri saattaa olla yksi. Toki se että onko huono itsekuri oikeasti huonoa itsekuria vai onko sen taustalla muita tekijöitä, jotka saavat esimerkiksi tarttumaan vieläkin helpompaan ja mukavampaan vaihtoehtoon (kärjistettynä esimerkkinä pulla ja kotisohva treenin ja vaikka munakkaan sijaan) on asia erikseen. Jillian Michaels aikanaan kirjoittikin että hän ei usko ollenkaan itsekuriin tai sen riittämättömyyteen vaan taustalla on aina jotain muuta – ja mitä enemmän asiaa itse mietin niin sitä enemmän olen samaa mieltä. Itse voin ainakin melko tyhjentävästi kertoa että ne kerrat kun syön liikaa/liian epäterveellisesti/tms. niin olen joko väsynyt/kiukkuinen/nälkäinen/tms. mikä taas aikaansaa reaktion, jota kutsutaan huonoksi itsekuriksi. Mutta joskus se voi kyllä olla ihan puhtaasti myös ajattelemattomuutta ja ihan sitä itseään – syödään vaikka ei tee edes mieli sillä ”eihän elokuvaa voi katsoa napostelematta” tai ”oli pakko testata tätä uutta reseptiä” tai muuta vastaavaa. Näitäkin esimerkkejä nimittäin on.

  3. Nimetön kirjoitti:

    Minusta juuri tuo välipalojen runsaus on ongelma. Vaikka söisi kuinka terveellisiä välipaloja, niin niitä liikaa syömällä lihoaa. Välipalat eivät tuota kunnon kylläisyyttä varsinkin jos ne vielä syödään kiireellä hotkimalla. Jos ihmiset söisivät kunnon perusruokaa rauhallisesti pureskellen, niin painonhallinta olisi helpompaa.

    • jennie kirjoitti:

      Tämä on itseasiassa ihan mielenkiintoinen lähestymistapa – ja varmasti ihan yhtälailla totta kuin kaikki muukin. Elämme melkoisessa välipalakulttuurissa, jossa ruokaa on tarjolla koko ajan ja kuten eräs blogikollega tässä taannoin kirjoitti, niin näistä kertyy helposti melkoinen määrä energiaa – ja ihan huomaamatta. Olen itseasiassa pyöritellyt päässäni ajatuksia siitä kuinka ”oikeaa ruokaa” ei uskalleta syödä tarpeeksi ja se korvaantuu sitten välipaloilla ja niiden runsaudella. Itse(kin) tosiaan huomaan että kun vain syö niillä pääaterioilla ihan oikeasti tarpeeksi, on mielitekojen hallinta huomattavasti helpompaa päivän aikana. Eihän niitä nimittäin ole 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.