Hae
My Project Is Me

Mieleltään ylipainoinen?

Moi,

Minulla on takana äärettömän vaikea viikko, tai siltä se on ainakin tuntunut.  Vaikea on yhtä kuin epäonnistunut viikko, ainakin mitä ruokailuihin tulee. Annoinhan itselleni jopa yhden tavoitteen –  herkutella vähemmän kuin edellisviikolla ja voitte varmaan arvata onnistuiko tämä. Eipä tainnut. Viikko oli tosiaan aivan mahdoton mitä herkutteluun tulee enkä aio asiaa tässä vaiheessa päivitellä sen enempää tai miettiä mistä se mukamasti mahtoi johtua.

Sensijaan, jaan teillekin oivallukseni mieleltään ylipainoisesta minusta. Ensimmäisenä silmäni aukenivat Suurinta pudottajaa katsoessa, missä eräässä jaksossa kilpailija säästi ravintolaillaliskalorinsa vain voidakseen herkutella jälkiruoalla. Kun tavoitteena on opetella tekemään järkeviä ruokailuvalintoja niin ulkopuolisena tähän on hyvä huudella että ”eeeei, syö mieluummin kunnon ruokaa”. Ja yhtäaikaisesti tämä kaikki kuulostaa etäisesti tutulta ajattelumallilta.

miksi ihmeessä meillä on olemassa tällainen karkkilaatikko kotona

miksi ihmeessä meillä on olemassa tällainen karkkilaatikko kotona

Toisekseen havahduin viimeisintä Fit-lehteä lukiessani samantyyppiseen asiaan; Ei kukaan tee työtä puolestasi. Jos ei itse ole valmis antamaan kaikkeaan, on ihan turha olettaa onnistuvansa. Tekemisistään täytyy osata ottaa vastuu ja syy-seuraussuhde tunnistaa.  Minäkin aina kuvittelen että kyllähän minä nyt saisin pidettyä itseni ruodussa jos kyseessä olisi vaikka tv:hen kuvattava tunnin mittainen laihdutusspektaakkelli Jutta ja puolenvuoden superdieetit-formaatin tapaan. Ihan yhtä julkistahan (tai ainakin melkein) laihduttaminen bloggaajana on. Ei kukaan varmaan ole tunkenut niitä herkkuja pakolla minulle kuluneella viikolla, joten kyllä se vain on ollut tasantarkkaan omasta halusta kiinni haluaako onnistua vai ei.

Mieleltään ylipainoisen henkilön uskoisi myös edustavan tyypillistä jojolaihduttajaa. Jonkun ohjeistuksen alla tämä tapaus saattaa saada mahtaviakin tuloksia aikaan mutta jos ajatusmaailmassa mikään ei muutu, lihoo hän helposti takaisin alkuperäisiin mittoihinsa projektin päätyttyä. Mieleltään lihava ei siis tarkoita sitä että näkisi itsensä lihavana, vaan sitä että toimii päänsisäisesti kuin ylipainoinen ja tekee herkästi vääriä valintoja, mitä ruokailuun tulee.

Luulin itse olevani tässä vaiheessa jo oppinut jotain järkevistä valinnoista mutta ilmeisesti sitten en kuitenkaan. Tai ehkä olinkin mutta suunta on nyt kadoksissa. Niin tai näin, toivottavasti tämä oli nyt se todellinen oivaltamisen hetki – jälleen kerran.

Tästä kaikesta innostuneena, tein raparperi-mansikkakiisseliä - sokerittomana tietenkin

Tästä kaikesta innostuneena, tein raparperi-mansikkakiisseliä – sokerittomana tietenkin

6 kommenttia

  1. Elluska kirjoitti:

    Kuulostaa niin tutulta. Itse olen normaalipainoinen, mutta mieleltäni todella lihava 😀 Jos söisin mitä haluaisin vetäisin karkkia päivät pitkät. Voisin oikeastaan elää karkilla. Olen tässä kevään aikana saanut ruokavaliota kuriin juurikin Jutan nettivalmennusten myötä ja tuloksiakin tuli aika kivasti. Loppuvaiheessa kuitenkin kun yritin/yritän palata normaaliin elämään tekemään jokapäiväisiä terveellisiä valintoja, se vanha napostelu ja herkuttelu minä meinaa tehdä come backin. Iltaisin telkkua katsellessa menee juustoa ja kalkkunaleikettä siivu jos toinenkin. Tästä ei ole enää pitkä matka siihen, että napostelueväät vaihtuvat herkkuihin.
    Tiedostan, että en saa tätä tapaa päästää enää takaisin elämääni, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Tämän lisäksi vaikka päätän aina etukäteen, että kun olemme esim. kyläilemässä, että otan kahvin kanssa vain yhden pienen keksin/herkun (koska nämä on juuri niitä jokapäiväisiä terveellisen elämän valintoja), en tosipaikan tullen kuitenkaan tähän kykene, vaan otan kaikkea mitä tarjolla on.
    Nyt on sitten pelko perseessä, että liitynkö mä kohta noiden ainaisten jojo-laihduttajien kerhoon ja paino ampaisee takaisin alkulukemiin (tai jopa ylemmäs) hetkessä. Nyt vielä ei ole kovin paha tilanne, kun tätä ei ole kestänyt kovin kauaa, mutta stoppi tälle on tultava. Luulin, että tämän kuluneen puolenvuoden aikana olisi pää kerennyt muutokseen mukaan, mutta ei ilmeisesti ole. Nyt olen ihan umpikujassa, että miten saisin homman taas takaisin hanskaan. En kuitenkaan haluaisi ruokavaa-an kanssa elää loppu elämääni tai olla koskaan syömättä mitään hyvää, mutta balanssi tuntuu olevan niin hankala löytää.

    • jennie kirjoitti:

      Olisin voinut itse kirjoittaa tekstisi! Et siis ole yksin, jos se nyt yhtään lohduttaa. Nyt opetellaan yhdessä, eikö vain?

  2. Pia kirjoitti:

    Mä en ymmärtänyt yhtäään ja en varmaan vieläkään et miks ne hermostu siitä Lisalle et se söi kokonaan sen jälkiruuan :’D Mut en tajunnut et se jätti niitä pääruokia syömättä sitten sen jälkiruuan takia. Tajuaisin sit jos et söis kokonaan kevyttä alkuruokaa ja sit ottais jälkiruuaks sellasen pienen kevyemmän herkun ja söis sen kokonaan. Et ehkä se oli se pointti siinä.

    • jennie kirjoitti:

      Niin, ja tietty tv-formaattiin pitää aina saada vähän ylimääräistä draamaa 😉 Varmasti ajatuksena sinunkinkuvailema tilanne on ihan ok (minä ainakin hyväksyisin).

  3. Jennie Lindqvist kirjoitti:

    Moikka! Iltiksen jutusta löysin blogin (olen se USAsta surffaileva lukija). Kiitos ihanasta blogista! Onko tolle rahka leivälle ja raparperi/mansikka kiisselille jotkut hyvät reseptit?
    Aina on sinulla hyvat jutut ja paljon inspistä on tullut. Helmikuun vierailioiden jälkeen jäi vähän herkuttelu/ei niin järkevät annokset vaihe päälle ja 2 vuoden tasainen paino lähti nousuun. Onneksi ei enemmän kun 4kg mutta kuitenkin. Etenkin kun kaikki on siellä lantio/reidet alueella… Minä EN osta uusia housuja! Syyskuussa tulee sali mukaan kuvioon (en kuitenkaan käy kesällä kun matkustan paljon ja ulkonakin voi olla), siihen asti mennään videoilla ja kävelyllä…ja tärkeintä, järkevät ruokailut!
    Terkkuja,
    Myöskin se Jennie i-e lopussa! 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos sinulle ja tsemppiä kesään. Vitsit olen monesti miettinyt että jos minut laitettaisiin jenkkeihin tässä ja nyt, niin kuinkahan paljon lihoisin.. Toisaalta taas, siellä on vastaavasti niin hyvät mahdollisuudet myös pudottaa painoa mitä ruokailuihin tulee – valinnanvaraa kun on!

      rahkaleivät olen tehnyt tällä reseptillä: https://myprojectisme.vaikuttajamedia.fi/2013/03/26/leivon-leivon-leipasia/
      tosin täytyy samantien sanoa että olen vähentänyt juustoa ja korvannut osan kananmunalla

      kiissellille nyt ei ole sen ihmeempää ohjetta kuin että jättää sokerin pois ja korvaa halutessaan makeutusaineella (kuten itse tein). Lisäsin myös vähän sokeroimatonta mehukeittoa väriksi. Mitat taisivat ollaa suunnilleen
      1l raparperiä + joitain mansikoita
      1 1/2l nestettä (suurinosa siis vettä)
      4rkl perunajauhoja
      makeutusainetta maunmukaan (korvaa 2dl sokeria)

      Pilko raparperit pieneksi ja keitä vedessä noin 10min. Lisää muut aineet ja anna kiehahtaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.