Ensimmäinen askel on aina vaikein

Ensimmäinen askel on aina vaikein – oli kyse sitten liikunnan aloittamisesta, uuden ruoan maistamisesta tai vaikkapa blogipostauksen kirjoittamisesta. Ja vaikka olenkin instagramissa ollutkin aktiivinen ja kuulumiseni ovat monelle sitä kautta varmasti tiedossa, tuntuisi silti hullulta hypätä tässä kanavassa suoraan ns. syvään päätyyn. Ja jotta sen ensimmäisen askeleen ei tarvitsisi tuntua niin pelottavan suurelta, kannattaa siitä tehdä itselleen mahdollisimman helppo. Jos esimerkiksi on aloittamassa liikuntaa, valitsee kaikista maailman vaihtoehdoista sen mikä itselle juuri sillä hetkellä tuntuu mieleisimmältä. Niin minäkin päätin tehdä tämän postauksen kanssa.

Ensimmäinen askel pitkään aikaan

Todellisuudessahan tämä ei ole minun ensimmäinen askeleeni tämän blogin suhteen, mutta se on ensimmäinen pitkään aikaan. Ja itseasiassa, mielestäni se on jopa vaikeampi kuin se ihka ensimmäinen. Jos otetaan taas esimerkiksi liikunta, niin pitkän tauon jälkeen paluu voi tuntua jopa vaikeammalta kuin se aloittaminen. Aloittaessa sitä on, noh, aloittelija. Aloittaessa voi helposti kokea uutuudenviehätystä, innostua uuden oppimisesta ja kehittymisestä jne. Ja jos sitten jossain vaiheessa käykin niin että on pitkä tauko, minkä jälkeen palaa takaisin eikä enää olekaan ”samalla tasolla” kuin lopettaessaan, voi kokea aivan päinvastaisia tuntemuksia ja jopa turhautumista. Yhtä lailla voi toki löytyä myös sitä intoa ja tekemisen tarmoa, eli tämäkään ei ole niin mustavalkoista mutta on siis myös aivan luonnollista, jos tauon jälkeen sen uuden ensimmäisen askeleen ottaminen jännittää tai tuntuu vaikealta.

Palatakseni takaisin blogin ja sen kirjoittamisen pariin niin minulle tämän askeleen ottaminen on haastavaa. Se on haastavaa siksi, että olen ottanut sen jo niin monta kertaa vain todetakseni että hetken päästä on tullut jotain, minkä vuoksi kirjoittaminen on jäänyt taka-alalle. Pelkään, että niin käy myös nyt vaikka ajatuksissani jälleen ihan muuta vannon. Lisäksi, vaikka kuinka yritän hyväksyä sen tosiasian, että voin edetä pienin askelin ilman tarvetta tuottaa aina tajunnanräjäyttäviä tekstejä, niin salaa toivoisin voivani tehdä niin. Jostain syystä mielessäni on tosiaan kuvitelma siitä, että blogitekstin pitäisi pystyä tarjoamaan jotain merkityksellisempää kuin vaikka instagram-julkaisujen. Näinhän ei oikeasti tarvitse olla ja monissa tilanteissa blogi tarjoaa instagramin oheen täydentävän kanavan ajatusten jakamista varten. Ja ainakin tosiaan tällä hetkellä tämä on minun mielessäni näinpäin, vaikka kuka sitä tietää mihin suuntaan tämä vielä aikojen saatossa muuttuu. Ja nyt kun ensimmäinen askel on taas otettu, niin seuraavan ottaminen on varmasti jo paljon helpompaa.