Onko lomalla pakko liikkua?
16
Moi,
Minun minilomani on nyt ainakin hetkellisesti loppu ja olen takaisin Vantaalla. Vielä ennen töihinpaluuta olisi kuitenkin aikomus “ottaa kesästä kaikki irti” eli elää jonkinasteista lomakautta vaikka samaa “lomaa” onkin jo ehtinyt kulua tovi. Se että vähäksi aikaa vaihtoi maisemaa ja aurinkokin tuli esiin sai jotenkin aikaan erityisen lomatunnelman.
Vietin lähes viikon päivät Heinolassa, joka on minusta kaikessa pienuudessaan jollain tapaa tavattoman viehättävä paikka. Tuon viikon aikana urheilut jäivät aika vähäisiksi vaan eivät kuitenkaan ihan nolliin. En kuitenkaan hädissäni etsinyt paikallista kuntosalia, herännyt aamuaerobiselle ennen muita tai muutoinkaan treenaillut kuin kolmasti (yksi ulkojumppa, yksi sisällä tehty pikajumppa ja yksi juoksulenkki). Olisin varmasti pärjännyt ilmankin näitä tai vastaavasti voinut urheilla enemmänkin. Kumpi olisi ollut järkevämpää, sitä en tiedä.
Omalla tavallaan koin pienoisen piston sydämessäni kun jonain iltana lueskelin muiden lomalaisten blogeja. Lähes jokainen on tuntunut lomallaan treenanneen mahdollisimman normaalin tapaan ja ne kaikkein hurjimmat ovat rakentaneet itselleen “mökkisalin”. Luin näitä siis hivenen kateellisena, tai niin ainakin luulen. Enkö siis olekaan sisäistänyt itseeni tätä treeni-intoa, jota itsekin hehkutan niin usein? Enkö siis olekaan niin “fit” kuin ehkä kuvittelen olevani (enkä siis puhu ulkoisesti vaan sisäisesti)? Sanomattakin on selvää että näillä mökkiharrastajilla on ihailtava kroppa – senkö takia minulla ei ole? Olisiko minunkin siis vain pitänyt jostain kerätä se polttava halu lähteä treenaamaan ?
Jos ollaan ihan rehellisiä niin minulla on itseasiassa hyvä olla juuri näin . Kuluneesta viikosta jäi jotenkin todella lomaillut ja mukava muisto. Se etten treenannut, antoi minulle päivään paljon enemmän vapautta ja aikaa, jonka käytin kävellen. Matkoja tai aikaa en mitannut mutta kyksi heinolan ihanuuksista on siinä että kaikki on kävelymatkan etäisyydellä toisistaan.. Muutama kilometri sinne ja samanmoinen matka takaisin sekä vähän muuta “turistikiertelyä” sai aikaan lukuisia askeleita muttei missään nimessä treeniä. Pidemmän lomajakson aikana olisi saattanut kaivatakin jotain vähän intensiivisempää (kuten kävi Skotlannissa) mutta viikossa treeni-ikävä ei vielä iskenyt.
Miitä te ajattelette? Onko ne lomaliikkujat vain niin liikuntakoukussa etteivät edes viikon aurinkolomalle lähtiessään voi olla pakkaamatta juoksukamoja mukaan? Vai olenko minä vain löhöillessäni edelleen se sama pullamössö (vähän tiivimmässä paketissa), joka ei ole sisäistänyt “timmiyden “ syvintä olemusta vieläkään? Onko lomalla pakko liikkua? Edit: Korjaan tuon viimeisimmän kysymyksen ehkä muotoon että ollakseen ”fit” onko lomalla pakko liikkua? Eli onko urheilullisen elämäntavan omaava henkilö nimensä mukainen jos hän vain löhöää viikon auringon alla?
Ja hei, en halua pahoittaa kenenkään mieltä tai sano että olisi olemassa vain kaksi tapaa lomailla; liikkuen tai liikkumatta. Halusin jälleen vain purkaa vähän omia ajatuksiani sen suhteen mitä omassa päässä liikkuu juuri nyt. Viikko menee ihan mukavasti ilman treenejäkin mutta taisinpa ensitöikseni varata meidän salilta lapsiparkista paikan huomisaamuksi kunnon treenejen varmistamiseksi 😉
Hellou! Mielestäni lomalla on mukavaa juosta (eikä ajaa ruohonleikkurilla niin kuin talon laiskimukset) pellonreunaa pitkin uimaan monta kertaa päivässä (jos mahdollista), ja pelata pihalla halvoilla mailoilla ja softispalloilla ”tennistä” sukulaislasten ja -aikuisten kanssa; hauskaa ja saa kivasti hien pintaan 🙂
Kuulostaa hauskalta lomaliikunnalta, sellaisesta jota minäkin mielelläni puuhastelisin 🙂
Itse myönnän olevani liikuntakoukussa ja huomenna alkava loma jännittää ja ahdistaa! Haluaisin osata ottaa rennosti ja liikkua sittenkin siltä tuntuu > pyöräilyä ja muuta kesätoimintaa! Mutta tällä hetkellä ainakin kuvittelen kauhuskenaarioita mielessäni joissa harrastan 4vk aikana vain hyötyliikuntaa ja palaan töihin 10kg lihavampana, vaikka eihän se niin mene 😀
No ei varmaan mutta ymmärrän mitä tarkoitat. Sinua ainakin säät taitavat suosia loman suhteen eli ilo irti siitä! Itsekin olen miettinyt jo monta viikkoa uskaltaisinko kaivaa rullaluistimet esiin ja lähteä kokeilemaan monen taukovuoden jälkeen..
Mielestäni lomalla kuuluu tehdä juuri niitä asioita kuin hyvältä tuntuu. 🙂 usein nykyään jo muutenkin elämä (ja liikunta) on pakonomaista suorittamista ja myönnän itsekin syyllistyväni tähän. Itse suosin lomalla juuri hyötyliikuntaa, kävelyä ja esimerkiksi erilaisia mökkiaskareita.
Jotenkin myös tuntuu, että kun sieltä salilta tai aamuaerobiselta pysyy hetken poissa, on sitten kohta intoa ja motivaatiota kahta kauheammin. 🙂 elämästä pitää välillä nauttia muutenkin kuin liikkumalla.
Aurinkoista kesää ja kiitos erittäin motivoivasta blogista!
Aurinkoista kesää todellakin toivotaan 🙂 Tuo on kyllä ihan totta mitä kirjoitat että arki on helposti suorittamista ja vaikka liikunnasta tykkääkin niin onhan se sitä. Ehkä juuri tämä on se loman ja arjen kaikista suurin ero
Itse juuri lomalla ja minusta parasta lomassa on juuri se että voi liikkua fiiliksen mukaan siihen aikaan päivästä kun haluaa ja niin useasti tai ei ollenkaan jos siltä tuntuu. Viime viikon olin rantalomalla enkä kyllä liikuntaa harrastamalla harrastanut, mutta loman jälkeen olo olikin jo sellainen että pakko päästä kunnon lenkille. Tärkeintä lomalla minusta mennä oman fiiliksen mukaan näin loma on kaikkein rentouttavin 🙂
Juuri tajusin tämän saman asian tänä aamuna; Ehkä se paras asia koko viikossa oli tuo että ei ollut aikatauluja. Ei ollut rutiineja (tai ne eivät olleet niin kiveen kirjoitettuja).. Ja siinä samassa vapaudessa tulikin vatsaan se kääntöpuoli ettei välttämättä aina huvittanut mennä vaikka olisi ollut mahdollisuus. Kuten kuitenkin todettu, olen (kait) tyytyväinen ratkaisuuni olla lähes tekemättä mitään.
Minunkin mielestäni lomalla kannattaa toimia niin mikä itsestä tuntuu hyvältä.:) Olen itse myös lomalla, ja liikkunut olen paljon; juossut, zumbannut ulkosalla (sisäliikunta ei helteellä nappaisi oikein), pyöräillyt ja jopa salillakin käynyt parina aamuna, mutta vain silloin kun tuli inspiraatio. Tänäänkin olisin voinut mennä salille, mutta ei vain nyt napannut, joten en mennyt.:) Näin aurinkoisella kelillä minun on ainakin pakko mennä salille heti aamulla, sillä jos odotan yli yhdeksään, niin on suurempi houkutus lähteä vaikka rannalle. Rannalle meno ja löhöilykin on lomalla mielestäni oikein hyvä vaihtoehto!=)
Etelänlomille otan aina lenkkarit ja aika paljon tuleekin yleensä tehtyä lomalla aamulenkkejä, ainakin silloin kun on lenkkiseuraa. Ja muutenkin etelänlomilla meillä on tapana aina kävellä paljon ja katsella paikkoja, se on mukavaa.:) Salillakin olen joskus etelänlomalla käynyt jos on ollut halu sinne mennä. Maaliskuussa olimme viimeksi etelässä, ja vannotin että käyn salilla ainakin 2 krt viikon aikana. No, mieheni kävi 3 kertaa, minä en kertaakaan. Kun ei vaan huvittanut 😉
Ei lomalla oo pakko jos ei taho:)
Sinä olet siis niitä hulluja, joita minä olen aina etelänlomilla ihmetellyt 😉 No ei, itseasiassa minustakin olisi joskus ihana lähteä juoksemaan jotain rantabulevardia auringon noustessa tai laskiessa.. Pääasia tosiaan taitaa olla että menee jos huvittaa ja jos ei niin jättää menemättä.
Mulla tulee lomalla liikuttua huomattavasti enemmän kuin arkena, siitä syystä että on niin paljon enemmän energiaa. Rakastan liikuntaa ja saatan tehdä kaksikin treeniä päivässä lomalla.
Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että jos liikunta on elämäntapa, voi hyvällä omallatunnolla pitää viikonkin mittaisen tauon. Kunto ei sinä aikana oikeasti heikkene yhtään, ja joskus on parempi olla liikkumatta ja ladata akkuja, kuin tehdä vastahakoisella fiiliksellä puolitehoisia treenejä.
Ei minun mielestä ”oikeasti fit -tyyppi” ole se joka treenaa aina ja kaikkialla, vaan se joka treenaa säännöllisesti, pitää taukoa halutessaan ja jatkaa sen jälkeen siitä mihin jäi.
Tässähän kytee paljon viisautta 🙂 Tähän kaikkeen tosiaan varmasti vaikuttaa paljon elämäntilanteet – jos arkena ei juurikaan ole mahdollista liikkua käyttänee niistä vapaa-ajoista ison osan mielellään siihen mahdollisuuten. Itsellä kun tavallaan taas on päinvastainen tilanne niin mahdollisuuksien mukaan aina välillä tulee vain löhöiltyäkin. Ja tosiaan tilanne on ”tavallaan” päinvastainen – lasten ehdoillahan tässä edetään ja liikutaan´kuitenkin.
Musta varmasti oikea ratkaisu ottaa lomalla rennosti, jos liikkuminen tuo paineita ja huonoimmassa tapauksessa murhetta. Lomalla kun ei aina voi sitten harrastaa juuri siten kuin kotioloissa. Mutta siitä päästäänkin siihen, että ovatko ne liikkumisen syyt arjessa hyvät, jos liikkuminen ei ole niin kivaa, että sitä haluaa tehdä lomallakin? Itse ainakin haluan liikkua hyvän olon vuoksi ja myös harrastaa liikuntaa, josta pidän. Motivaatio on tosi tärkeä juttu, eihän sitä muuten kiinnosta.
Olen oikeastaan pitemmän aikaa halunnut kysyä, mistä liikuntalajeista pidät ja kuinka lajit ovat vuosien varrella muuttuneet. Samoin kuin miten näet tulevaisuuden, arveletko harrastavasi samoja lajeja myöhemminkin, vai onko tämänhetkinen tapa liikkua jonkinlainen kompromissi sen suhteen, mitä sopii aikatauluihin ja tavoitteisiin? Ja harrastaisitko samalla tavalla liikuntaa kuin nykyisellään, jos voisit valita mitä tahansa? Tästä varmasti olisi juttua postaukseksikin, joten en odota tähän välttämättä tyhjentävää vastausta.:) Alun perin mietin näitä kysymyksiä sen vuoksi, koska itse olen niin voimakkaasti vastaan sitä, että treenaa vain ulkonäön vuoksi tai ulkoa asetettujen tavoitteiden vuoksi. Nyt en tosin enää ajattele asiaa ihan noin mustavalkoisesti, vaan koen, että joillekin jonkun tavoitteen toteutuminen voi olla todella tärkeää (laihdutusprojekti tai kuntoprojekti) ja yksi asia voi aina viedä toiseen, joku voi aloittaa treenaamisen ulkonäön vuoksi mutta huomata, että treenaaminen onkin hauskaa. Kun kuitenkin itse olen painokkaasti sitä mieltä, että kannattaa valita ne lajit, joita haluaa harrastaa vuosia eikä vain lyhyen projektin ajan, tämä aihe mietityttää paljon. 🙂
Melkoisen kysymyksen ja ajtuksen heitit ilmoille :O
Kuten tuossa ylempänä kirjoitinkin niin ehkä elämäntilanne vaikuttaa omalta osaltaan siihen mikä kulloinkin tuo sen loma-fiiliksen. Kuten Skotlannin reissulla huomasin niin liikkumiseen tottuneena kroppa alkaa kaivata sitä treeniä jossain vaiheessa ja ehdinhän minäkin viimeisen viikon sisään muutamat treenit tehdä ja erityisesti hölkkälenkki oli jotain kaivattua.
Jotta treenaaminen on mielekästä niin siitä täytyy tulla hyvä olo – tavalla tai toisella. Hyvää oloa voi syntyä onnistumisesta, ihan itse tekemisestä, kehittymisestä sekä toki niistä ulkoisista muutoksista. Oma ongelmani on nopea kyllästyminen eli tämän vuoksi esimrekiksi ryhmäliikuntatunnit vuorottelevat liikuntakalenterissani muun ohella. Samaa tuntia en yleensä kovin montaa viikkoa putkeen jaksa ennenkuin haluan ainakin yhden viikon tauon.
Suuri rakkautenihan on ollut tankotanssi mutta olisiko se enää, en tiedä sillä en ole kokeillut sitä vuosiin. Se on myös ainoa laji, joka ei ole tuntunut treeniltä vaikka on sitä ollut. Pidän myös aidosti kuntosalitreenistä mutta se kyllä tuntuu ihan oikealta työltä 😉 Lajihistoriaanihan on tosiaan mahtunut kaikenlaista ja tulee varmasti mahtumaankin. Kaikessa monipuolisuudessaan tuo kuntosali on varmaan se minun juttuni mutta mikä sitten lasketaan saliksi on eri asia. Treenithän tulevat varmasti muuttumaan vuosien varrella ja joskus se on nykyisen sijaan sitä kuuluisaa keppijumppaa. Ellen sitten keksi jotain vielä parempaa 😉
Tähän aiheeseen täytyy ehkä vielä palata, sen verta mielenkiintoinen se tosiaan on.
Kiitos tästä pitkästä vastauksesta ja ihan uusia puolia sinusta!:) Toivottavasti pääset vielä tankotanssimaan.:)
Pitkä ja pitkä mutta vastaus kuitenkin 🙂 Tankotanssiin olin vielä jatkamassa että sitä tuksin ikuisesti voin harrastaa mutta vielä ehkä kuitenkin..