Hae
My Project Is Me

Uuden aikakauden kynnyksellä

Moi,

En tiedä kuinka moni muistaa, tai on todella vanhoja postauksia lukiessaan huomannut, että aloitin aikanaan jokaisen postaukseni pienellä tervehdyksellä. Minusta tapa oli oikeastaan aika ihana ja myös luonteva, sillä onhan se vähintäänkin kohteliasta moikata tavatessa. Mutta niin se tapa vain jossain vaiheessa jäi. En lupaa sitä pysyväksi vieläkään mutta nyt tämä postaus ainakin alkaa tuolla vanhalla tutulla moikkauksella.

Menneen sijaan on todettava että elämässäni on alkanut uudenlainen aikakausi. Ja ennen aiheeseen varsinaisesti siirtymistä annan tähän väliin ehkä pienen sisältövaroituksen: Jos olet tänään täällä koska haluat vertaistukea painonhallintaan tai etsimässä ehkä jotain siihen viittaavaa, kannattaa tämä teksti skipata. Sensijaan tarjoan yhden naisen ajatuksia ja tunnetiloja uudenlaisen perhe-elämän aikakauden kynnyksellä.

 

Äiti ei olekaan enää aina ykkönen

Olen tosiaan äiti ja ollut sitä koko tämän blogimatkani ajan. Vuodet ovat vierineet ja kolmen hengen perheestä on samalla kasvanut viisihenkinen. Samalla ikää on tietenkin karttunut jokaiselle, ja niistä pienistä on kasvanut koko ajan isompia ja itsenäisempiä. Ja vaikka isompien lasten kanssa on jo käyty läpi monia erilaisia kasvamisen virstanpylväitä niin ensikertaa tilanne on se, että viimeisimmän perässä ei olekaan enää uutta pientä odottamassa. Samalla kun nuorimmaisemme kasvaa ja itsenäistyy, muuttuu minunkin elämäni uudenlaiseksi.

Konkreettinen ja helposti ymmärrettävä esimerkki on se, että omat kaverit ovat äitiä mieluisampi vaihtoehto leikkeihin ja muuhun tekemiseen. (Sivuhuomautuksena että se on toki myös helpottavaa). Isommat lapset ovat jo vuosien ajan touhunneet kavereidensa kanssa mutta tämä oli ensimmäinen kesä kun niin teki myös nuorimmaisemme. Ovi vain kävi kun haettiin milloin mitäkin leluja ja/tai syömistä ja juomista pihaleikkien tiimellykseen yhdessä muiden taloyhtiön lasten kanssa. Äiti ei olekaan enää aina se ykkönen ja esimerkiksi kesälomalla välillä oltiin kotona ihan vain jotta leikit kavereiden kanssa onnistuvat.

 

Uudenlaisen aikakauden kynnyksellä

Kuten kirjoitinkin, on tämä tietenkin myös helpottavaa sillä se vapauttaa omaa aikaa muuhun tekemiseen. Nuorimmaisemme on kuitenkin vielä senverta pieni että ihan vielä hänen ei ole ilman valvontaa mahdollista näitä itsenäistymisen askeleita ottaa mutta sitä kohti tässä toki koko ajan ollaan menossa. Ja vaikka siihen että lapset oikeasti pärjäävät omillaan on vielä aikaa, koen että olen saanut nyt ensimaistiaisen siitä miltä tuntuu kun lapset joskus tulevaisuudessa jättävät lapsuudenkodin taakseen. Toki tuo muutos on varmasti valtavasti suurempi kuin tämä mitä nyt käyn läpi mutta jos jo tämä saa minussa tämänkaltaisen tunteen aikaan niin mitä se mahtaakaan silloin olla.

Oli miten oli niin nyt ollaan joka tapauksessa uudenlaisen aikakauden kynnyksellä. Ja päinvastoin kuin ehkä on totuttu kuulemaan, on tämä pieni askel ihmiskunnalle mutta jostain syystä yllättävän suuri tälle yksittäiselle ihmiselle blogin tällä puolen.

Kuulumisia kesän jälkeen

Pitkän tauon jälkeen on helpointa aloittaa pienellä kuulumispostauksella, vaikka toki jos minua olet Instagramin puolella seurannut, niin ehkä jotain kuulumisistani  tiedätkin. Siitäkin huolimatta että olen viimeksi päivittänyt blogini kesäkuumalla, heinäkuussa!

Paljon onkin tosiaan tapahtunut sitten tuon heinäkuisen päivityksen joten tässä kuulumisia kesän jälkeen.

kuulumisia kesän jälkeen

 

Olemme muuttaneet.

Muutto tapahtui elokuun ensimmäisen puoliskon aikana jaeräänlaisena kirittäjänä toimi lasten koulunaloitus. Henkilökohtaisena tavoitteenani oli saada muutyorumba pois alta ja olla asettunut taloksi uuteen osoitteeseen ennen kuin peruskoulun syyslukukausi starttasi 11.8. Lisäneliöiden kanssa saimme kauan kaivatun lisävessan ja yhden makuuhuoneen enemmän.

kesän jälkeen: muutto

 

Olen palannut lähitöihin.

Tai lähitöissä työskentelin isoilta osin jo ennen kesälomaanikin mutta nyt olen paikan päällä lähtökohtaisesti neljänä päivänä viidestä. Syksyn aloitus oli työnpuolesta todella hektinen ja vaikka isosti ajattelin palaavani blogin pariin lomien loputtua niin en rehellisesti jaksanut. Jaksamiseen vaikutti toki moni muukin tekijä ja en pitkän korona-ajan jälkeen edes muistanut miten paljon myös lasten harrastustoimintaan kuluu aikaa ja energiaa. Syksy on vaatinut kaikkineen aika paljon totuttelua ja taas kerran uudenlaisen arkirytmin muodostumista mutta nyt viimein alkaa olla hallinnan tunne tästä kaikesta ja uskallan uskoa, että pystyn myös päivittämään blogiani säännöllisesti.

 

Olen löytänyt uudenlaisen treeni-innon.

Vaikka aina, tai ainakin useamman vuoden, olen liikkunut ilon kautta, niin juuri tällä hetkellä se treeni-into on ihan eri levelillä kuin pitkään aikaan. Kävin alkusyksystä pitkään 1-2 kertaa viikossa treenaamassa ja nyt käyn salilla 3-4 kertaa, kerran viikossa ohjatusti kehonhuoltotunnilla ja lisäksi lenkkeilen.  Varsinkin salitreeneihin olen löytänyt pitkästä aikaa ihan uudenlaista intoa ja näin sunnuntaisin sitä jo suorastan odottaa että maanantaina pääsee taas puntille.

treeni-into

 

Varmaan on tapahtunut vielä kaikenlaista muutakin mutta nämä kolme asiaa nousivat ensimmäisenä mieleeni. Tässä siis hieman kuulumisia sitten heinäkuun ja seuraavan kerran palataan jo heti ensi viikolla. Se on lupaus!