Hae
My Project Is Me

Äiti, miksi sinulla on viikset

Lapsilla on usein hassuja sutkautuksia ja vilpittömiä ihmetyksen aiheita.  Aina toisinaan nauran näitä vedet silmissä kun Iltalehti (vai Sanomat) niitä ainakin jollain aikavälillä aina julkaisee. Tässä muutama sutkautus meidän perheen lasten suusta.

lasten suusta

“Äiti, miksi sinulla on viikset”, ihmetteli 6-vuotiaamme tässä kuluneella viikolla. Olimme jo aikaisemmin puhuneet ihokarvoista kesällä kun mutapohjainen luonnonvesi paljasti iholla olevat karvat.

 

“Muistatko sen kerran kun Jeesus laittoi whatsappia”, kysyi poikamme aikanaan. En vieläkään tiedä ketä hän todellisuudessa tarkoitti mutta muutoin keskustelu koski irtokarkkeja. Ja vastauksena kysymykseen: Ei, en muista kun Jeesus laittoi whatsappia.

 

“Tiedätkä miksi Suomi voitti (jääkiekon maailmanmestaruuden)? Koska se oli vain niin hyvä”. Suhteellisen simppeliä, mitä sitä sen enempää analysoimaan.

 

“Tämä on kyllä tosi hieno ravintola” totesi pienimmäisemme kun jäimme joskus jonkun isomman kaupan yhteydessä olevaan kahvilaan syömään.

Näillä ajatuksilla, leppoisaa viikonloppua! Meidän perhe suuntaa kohti syksyistä Tukholmaa.

lasten suusta

On aika aloittaa todellinen arki

Vaikka arki alkoikin kohdallani jo viime maanantaina, on minulla vasta nyt sellainen olo että tästä se arki todella alkaa. Toki osaltaan tunnetilaan saattoi vaikuttaa se että tiesin ensimmäisen työviikon päättyvän minilomaan. Osaltaan tunnetilaan saattoi vaikuttaa myös se että en ihan täysin tainnut tietää, tai muistaa, millaista se arki meidän perheessä onkaan.

Meidän viisihenkisessä perheessä arki rytmittyy aika pitkälti vanhempien töiden sekä lasten harrastusten ympärille. Sama kuvio on varmasti suurimmassa osassa muitakin lapsiperheitä eli sinänsä tilanne ei ole poikkeuksellinen. Tähän arkeen sain kuitenkin karun herätyksen välittömästi viime viikolla kun kotiintulon ja kotoa uudelleen lähdön väliin jäävän noin 30 minuuttisen aikana pitää saada syötyä ja syötettyä lapset sekä valmistauduttua ja lähdettyä kohti harrastuksia. Se paljonko on aikaa, riippuu ihan täysin siitä kuinka nopealla tahdilla lapset suostuvat päiväkodista kotiin lähtemään – mainittu 30 minuuttia on maksimi käytettävästä ajasta.  Sama kuvio toistuu neljänä arkipäivänä viidestä, samalla kiireisellä aikataululla.

Harrastuksesta riippumatta, mukaan lähtee pääsääntöisesti koko lapsikatras sillä vuorotöiden vuoksi paikalla on usein harrastusaikaan vain toinen vanhemmista. Toisaalta taas vuorotyö on mahdollistanut paljon ja esimerkiksi päivähoitoon ei ole koskaan tarvinnut ihan todella aikaisin lasten herätä. Lapsille on kertynyt myös enemmän vapaapäiviä ja meille vanhemmille omia treenimahdollisuuksia kun perhevastuut on jaettu työvuorojen mukaan. Oma työaikani on myös lähes säännöllinen, minkä ansiosta olemme pärjänneet ilman erillistä vuoropäiväkotipaikkaa. Vaikka vuorotyö on tosiaan mahdollistanut paljon niin arki-iltaisin harrastusaikaan olisi toki mukavaa kun molemmat vanhemmat olisivat paikalla, sen verta helppoa harrastustoiminta on silloin kun näin on.

Koska arkinen kiire yllätti työhönpalaajan tänäkin vuonna, jäi blogin päivittäminen viime viikolla aiottua vähäisemmäksi. Nyt kun alkushokista on taas selvitty, löytynee sitä aikaa kuitenkin enemmän kuin miltä vielä toistaiseksi tuntuu. Ja nyt alkaa muutoinkin tuntua että arki ihan oikeasti alkaa tästä ja ilmassa alkaa tuntua ja tuoksua hiljalleen syksy.