Hae
My Project Is Me

Positiivisesti pitkä viikonloppu

Joskus viikonloput vain tuntuvat tavallista pidemmiltä ja tämä on ollut yksi niistä. Muistelin taannoin viime kesää, milloin pidin kesälomani vasta elokuun puolivälin paikkeilla eli aika loppukesästä. Silti minusta tuntui että tein viime kesänä ihan hirmuisesti kaikenlaista ja viime kesästä on paljon mukavia muistoja. Nimenomaan ajalta ennen lomaa. Kulunut viikonloppu oli ensimmäinen oikeasti kesäinen tarjoten aurinkoa, valoa ja lämpöä.  Kesätunnelman siivittämänä tuli vietettyä aikaa tavanomaista enemmän ulkona muumuassa lasten kanssa retkeillen ja ihan vain pihalla, auringossa touhuten.

Viikonlopun aikana ehdimme

  • käydä onkimassa
  • kaupunkimatkailla pyöräretkellä
  • juhlia 4-vuotissynttäreillä
  • herkutella eväsretkellä
  • vilvoitella uimarannalla
  • ihmetellä luontoa metsäretkellä
  • touhuta leikkipuistossa
  • käydä kesän ensimmäisillä jäätelöillä
  • pitää huolta naapurin kissasta
  • lounastaa ulkona

Nämä nyt ainakin päällimmäisenä muistaen. Syntymäpäivistä on pakko mainita vielä senverta että kyseessä olivat melko kansainväliset juhlat, missä australialainen isäntä valmisti kunnon baberque-fiestan lihoineen ja muine herkkuineen. En sano että suomalaiset eivät osaisi järjestää tällaisia juhlia mutta olen ennenkin kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka osassa kulttuureita on tapana touhuta aina isolla porukalla, hyvin syöden ja usein pitkiäkin aikoja. Tätä näkyi taas viikonlopun aikana ranalla käydessämme ja tietenkin myös näillä syntymäpäivillä, joiden kestoksi oli jo kutusssa ilmoitettu 3h. Minusta näistä hetkistä huokuva yhteisöllisyys, usein lapset ja aikuiset sulassa sovussa yhdistävä touhuilu on ihailtavaa ja toivoisin näkeväni sitä enemmänkin. (Jos haluat lukea aiheesta lisää niin täällä muutaman vuoden takainen postaus, missä suosittelen kurkkaamaan myös kommenttiosion).

Minulla oli tosiaan mitä mahtavin viikonloppu- toivottavasti sinullakin.

Äitienpäivämuistoja

Olin alle kouluikäinen kun äitienpäivänä vein mummolle itsepoimimiani valkovuokkoja. Kerroin että haluan istuttaa ne maahan, niin että ne kukkivat ja tuovat iloa pidempään. Mummoni kertoi että eivät ne valitettavasti kasva tai kestä sillä kukissa ei poimittuna ollut lainkaan juuria jäljellä. Kaikesta huolimatta istutin kukat mummon kukkapenkkiin, ja vielä vuosien jälkeenkin saimme ihailla tätä valkovuokkojen kukintaa.

Poikani oli askarrellut minulle äitienpäiväyllätyksen ja oli omien sanojensa mukaan piilottanut sen paikkaan, mistä en ikinä sitä löytäisi. Sovittiin että leikimme etsimisleikkiä ja hän kertoo kuumeneeko vai kylmeneekö sitä mukaan miten etsintäni etenevät. Pieni oli kuitenkin niin innoissaan lahjan antamisesta että ensin kertoi missä osassa huonetta lahja on ja sen jälkeen vielä otti itse lahjan esiin kun ei malttanut enää odottaa.

Olin isäni kanssa 8-vuotiaana ostamassa äitienpäivälahjaa omalle äidilleni. Äitini piti, ja pitää edelleen, paljon kissoista ja lahjaksi valikoitui leikkisä kissakoriste. Olin tavattoman huolissani siitä että pitäähän äiti lahjasta varmasti mutta kyllä hän siitä piti. Samana vuonna äiti sai pikkuvelijeltäni itse askarrellun voimanaisäidin, jolla hän kertoi olevan ”sadan metrin puntit” käsissään. Tuo sadan metrin puntit sai kaikkitietävässä isosiskossa tietysti tarpeen oikoa metrit kiloiksi, mikä aiheutti pienen äitienpäiväriidan siinä äidin sängynlaidalla. Anteeksi äiti.

Päiväkodista saatavat äitienpäiväkortit ovat ehkä maailman herttaisimpia. Yleensä on ollut tapana että lapset täydentävät omia mietteitään äidistä ja tänä vuonna kortissa kiiteltiin siitä että teen hyvää ruokaa. Äidin tekee korttien mukaan myös onnelliseksi se kun sen kanssa menee lenkille ja äiti on kiva koska se leikkii. Pienet ovat ne asiat mistä lapsen onni koostuu.

Ja pienet ne ovat myös ne asiat, mistä äidin onni koostuu. Onneksi niistä voi nauttia myös kaikkina muinakin päivinä ja muistoja tarttuu matkaan pitkin vuotta. Ihanaa äitienpäivää niin tänään kuin huomennakin.