Hae
My Project Is Me

Eilen, tässä ja nyt

Moi,

Nyt on pakko kirjata ylös muutamia huomiota herättäneitä ajatuksia tämän blogin alkumetreistä. Kuten jossain välissä mainitsin, olen aloittanut projektin lukea tämän blogin höpinät alusta alkaen.Olen nyt päässyt painonpudotukseni loppuvaiheeseen eli vuoden 2012 alkuun ja oikeastaan tässä se tällä hetkellä minua eniten kiinnostanut ajanjakso olikin (aktiivipainonpudotus ensimmäisestä raskaudestani).

Omissa muistikuvissani aloitin silloisen painonpudotusprojektini kesäkuun alusta, saatuani esikoiseni toukokuun alkupuolella. Muistelen myös että en varsinaisesti saanut mitään aikaan kunnes vasta elokuun alusta ja nuo kaksi ensimmäistä kuukautta kuluivatkin enemmän aloittamista yrittäessä. Tämän jälkeen mielestäni kaikki sujui kuin siivillä, paino putosi hurjaa vauhtia vaikka jotain satunnaista herkutteluakin oli (pääsääntöisesti joidenkin juhlien yhteydessä tms.). Liikuin paljon, loppujen lopuksi jopa 2,5h päivässä kuitenkin jatkuvasti imettäen. Ihan näin mustavalkoisesti se tarina ei kuitenkaan tainnut mennä.

vuosi 2011 numeroin

vuosi 2011 numeroin

On totta, että ensimmäisenä kahtena laihduttelukuukautena ei juurikaan mitään tapahtunut. Kesäkuu suiui melkopitkälti päivittäisten herkkujen parissa ja vasta juhannuksen jälkeen aktivoiduin tässä asiassa hetkellisesti. Herkuttomuuteen ja liikkumiseen tuli ajoittaisia piikkejä mutta pääsääntöisesti asia tosiaan sujui enemmänkin suunnittelessa. Tämä kaikki kuulostaa tähän hetkeen kumman tutulta, vaikka huomattavasti aktiivisemmin yritänkin tällä kertaa. Tahattomia (tai tahallisia) taukoja on ollut tänäkin kesänä vaikka enemmän siis onkin saatu aikaan. Myös ruokapuoli olisi vaatinut tarkempaa hiomista herkkuhimotuksineen. 

2011 elokuussa vannoin uuden alun nimeen ja tässä minusta ehkä mitä loistavin oivallus itseltäni herkkukierteen loppumiseksi: ”Koska en näköjään saa sitä loppumaan kuin seinään niin aloitetaan siten että ensin saan herkutella joka toinen päivä (JOS on pakko). Pikkuhiljaa vain viikonloppuisin.” Yksinkertaisen nerokasta. Totesin myös jossain vaiheessa että liikun mieluummiin vähemmän kuin en ollenkaan (tämä siis joskus myöhemmin kun tuntui että ei pysty ihan kaikkeen). Tämä ehkä toimikin, kävin vähintään kerran päivässä kävelemässä mutta useimmiten kaksi ja lenkit olivat kukin kestoltaan noin tunnin. Lisäksi tein kotona muutamia lihaksuntoliikkeitä pääsääntöisesti päivittäin. Herkuttelua tapahtui mutta se väheni koko ajan. Tämän ansiosta projekti eteni ja kilot alkoivat tippua. 

muutosta 2011

Tämän jälkeen alkoikin tapahtua vauhdilla vaikka mikään ei varsinaisesti muuttunutkaan. En missään vaiheessa kovin pitkää aikaa näyttänyt pysyvän herkuista erossa mutta liikuin koko ajan aktiivisemmin. Jos ensin kävelin kerta päivässä 6km, nousi matka syksyn mittaan 10km:iin, kunnes hankin jumpa dvd:t ja matka lyheni jälleen takaisin alkuperäiseen. Loppusyksystä tuohon päälle tuli kuitenkin vielä toinen samanlainen 6km kävely ”neuvolan pakottamana” ja niinpä sitten loppuvuosi liikuttiinkin melkolailla tuon 2,5h päivässä. Se mikä oli kuitenin itselle hyvä muistutus niin jumppa dvd:t astuivat kuvioihin vasta lokakuun puolella ja se suurin muutos kropassa tapahtui kuitenkin jo ennen tätä.

Se mitä opin tuolta aikaisemmasta kerrasta niin

  • Olen yksinkertaisesti perso herkuttelulle. Jos herkkuja on olemassa, en pysty niitä vastustamaan
  • Olen edelliskerralla syönyt hyvänä päivänä vähemmän kuin muistinkaan, vain noin 1400kcal/vrk (vaikka toki erilaisiakin päiviä löytyy)
  • Olen edelliskerralla kävellyt nykyistä reippaampaa tahtia,  7km/h Runtasticin mukaan (tätä täytyykin alkaa seuraamaan ja niinpä olen nyt ladannut sen nokialaiseeni)
  • toista, toista, toista; tein asioita usein, eli kävelin päivittäin (mieluummin tosiaan vaikka sen yhden kerran kuin en ollenkaan) ja kun noita tekstejä luin niin todellakin tunnuin liikkuneen aktiivisesti ihan jokaikinen päivä
  • Iloitse onnistumisista! Kuulostaa ehkä itsestäänselvyydeltä mutta tuolloin jo yksikin onnistunut päivä tai 100g pudotus oli minulle huippuhetki
  • Pidä päiväkirjaa, se auttaa (myös näin jälkikäteen)

Matkaan tosiaan mahtui melkoisesti mutkia mutta myös vastaavasti aivan täydellisiä huippuhetkiä. Pidin myös itse tavasta, jolla niitä olin kirjannut ylös – rehellisesti ja mitään kaunistelematta. Saman linjan olen onneksi pitänyt tähänkin saakka rehellisyyden suhteen mutta jotenkin odotan itseltäni liikaa tällä toisella kierroksella. Ehkä se on se että saman ruljanssin on jo kertaalleen käynyt läpi niin kuvittelee että kaiken pitäisi onnistua nyt kertalaakista. Jotenkin päässäni myös takoo ikävänlainen ”kaikki tai ei mitään”- ajattelutapa, eli jostain syystä kuvittelen että jossen jonain päivänä saa kaikkea sitä aikaan mitä olin kuvitellut, on peli menetetty ihan kokonaan. Yhtälailla myös ”Sittenkun”-ajattelumalli on valtaamassa tilaa pääkopastani; Sittenkun pääsen salille ja saan liikkua ihan rauhassa.. Sittenkun tämä arki vähän tästä rauhoittuu.. Sittenkun sitä ja sittenkun tätä. On osittain totta että aikaa (ja ehkä myös jaksamista) on nyt vähemmän kuin edelliskerralla mutta yhtälailla se aloittaminen oli haastavaa silloinkin eli ehkei kyse ole mistään ylitsepääsemättömästä.

Ja koska tämä testi alkaa karkaamaan kilometrien mittaiseksi ja jälleen kerran oma ajatus alkaa katkeilemaan, taidan jatkaa jokin toinen kerta. Tätä muuten tapahtuu nykyään usein, että ajatus katkeaa ihan totaalisesti (jos joskus päässä yleensä mitään liikkukaan). Ehkä sitä kuitenkin yrittää jotenkin siis liikaa, vaikka vähempikin riittäisi. Ja taas voisi alkaa kirjoittamaan jatkoa tälle ajatukselle mutta lopetetaan nyt ja jatketaan joskus toiste.

10 kommenttia

  1. Inka kirjoitti:

    Kiitos näistä havainnoista. Toisten huomiot auttavat niin paljon omassakin prosessissa. 🙂 Tuo neuvo ensin joka toinen päivä sitten viikonloppuisin kuulostaa niin hyvältä tällekin herkuttelijalle.

    • Eikku kirjoitti:

      Tämäkin herkuttelija kiittää neuvoista :). Nyt varsinkin kesälomalla suuhun sujahtaa päivittäin jotain hyvää, vaikka onneksi annokset ovat pysyneet kohtuullisina. Itseäni vaan ärsyttää se, kun jokin tapa jää päälle.

      Tuosta ”sittenkun” -ajattelusta luin mielenkiintoisen jutun täällä, kohta 2: http://kutri.net/blog/2013/03/laihduttajan-laihdutus-virheet/ . Ajatellaan jonkinlaista parempaa ja reippaampaa versiota meistä itsestämme, joka aloittaa ja suorittaa kaiken sen, mistä nykyminä haaveilee ja suunnittelee.

      • jennie kirjoitti:

        Kiitos linkistä, kävinkin heti tutkimassa 🙂 Ja tosiaan tottumisestahan tässäkin tuntuu olevan kyse (ja tähän on kasvettu niin huomaamatta pikkuhiljaa..) Noh, ongelman myöntäminen on kait se ensimmäinen askel vaikkei tämä nyt mikään todellinen ongelma tietenkään ole. Paha tapa, josta opetellaan nyt taas kerran eroon.

    • jennie kirjoitti:

      Luulen että tulee täälläkin taas tarpeeseem, jotenkin niin vaikeaa tämä kertalaakista lopettaminen tuntuu olevan. Joten vähennetään nyt ensin ja sitten vähennetään vähän lisää 🙂

  2. LOVE kirjoitti:

    NICE, mikä muutos! Aivan käsittämätön <3 <3

    • jennie kirjoitti:

      Käsittämättömältä se alkaa itsestäin tässä vaiheessa tuntua 😉

  3. stiia kirjoitti:

    Mä olen nyt samassa pisteessä kuin sinä 2 vuotta sitten, vaaka näyttää 62,3kg, tarkoitus olisi saada luvuiksi jotain 5 alkavaa. Pituutta minulla on varmasti enemmän kuin sinulla (169cm). Nykyiseen kuntoon olen tyytyväinen, mutta tuo 5 alkava luku kummittelee päässä (olkoonkin vaikka 59,9kg!) ja ihan lopullinen tavoite olisi painaa siinä 57-58kg. Juuri katsoin toukokuussa ottamiani kuvia, herranjumala, vaikka paino on sama niin mullahan on tullut kesän aikana vatsalihakset ja olkapäät!

    Nyt vaan rasvaa pois vielä ympäri kehoa, niin, että lihaksetkin näkyisi hieman läpi niin voitaansiin olla siinä kunnossa mistä olen aina haaveillutkin!

    Tasan vuosi sitten painoa oli 73,1kg (aika moinen järkytys kun olin luullut edelleen painavani jotain reilu 60kg (entisen sh-taustan takia välttelin vaakaa, nyt ne ajatukset ovat onneksi jo taakse jäänyttä elämää ja luurankona ja ilman ruokaa eläminen ei kyll houkuta! 😀 )). Olen kyllä tyytyväinen itseeni ja erityisesti siihen, että nyt ollaan yli 10kg kevyempiä ihan ilman mitään kuureja ja varsinaista laihdutusta ja läski on lähtenyt läskistä ei lihaksista! 🙂

    Osa kunniasta kyllä kuuluu sulle ja blogille, täältä sain aina ihan uskomatonta tsemppiä!! Kiitos!

    • jennie kirjoitti:

      Siis ensinnäkin WAU! Olet ihan huikean työn tehnyt (ja nyt minä tulen perässä!) – Ja tulet vielä tekemään (ja minä jälleen tulen perässä). Tässä tekstissä on niin paljon tsemppiä ettet usko. Kiitos siis sinulle omastapuolestani ja yhtälailla myös siitä että olen sinua saanut tsempata. Niin se metsä vastaa kuin sinne huudetaan 😀

  4. Karsu kirjoitti:

    Aivan huikea tuo muutoskuva!!! Blogisi toimii hyvänä motivoijana laihdutusprojektia aloittavalle kotiäidille!! 🙂

    http://fahw.blogspot.fi/

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos, piti ihan itseäänkin hieman muistuttaa että ei se niin mahdotonta ole, vaikka välillä tuntuukin siltä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *