Hae
My Project Is Me

Treeniajanhallintaa ennen, nyt ja tulevaisuudessa

Moikka,

Olen sellainen ihmistyyppi että tykkään suunnitella asioita ennakkoon. Olen täälläkin jo hivenen väläytellyt tulevaisuuden (siis sitten joskus syksymmällä..) ajatuksiani niin treenin kuin muunkin suhteen mutta aika ennen sitä on vielä hivenen hämärän peitossa. Ehkä nyt on hyvä hetki hieman miettiä nykyhetkeä ja lähitulevaisuutta.

Vaikka välillä voisi toisin kuvitella, olen aikamoinen salinoviisi ja harjoittelua löytyy taustalta vain reilu vuosi (ja tästäkin puolet odottajana..). Olen kuitenkin kuntosalin löytänyt omaksi paikakseni ja aion siellä treenailla loppuun saakka siten kuin vain pystyn. Tähän pystymiseen vaikuttavat lähinnä kaksi asiaa: masu ja sen myötä oma jaksaminen sekä aikataulutuskysymys. Vielä työssä käydessä harjoituskerrat osuivat aina aamuun ennen työpäivää. Mies vei pojan päiväkotiin ja minä hain. Aktiivisena salikävijänä myös mieheni ajoitti treeninsä työajasta (vuorotyö) riippuen joko aamuihin pojan hoitoajan alettua tai iltaan. Tämä toimi meillä oikein hyvin.

Nythän tilanne on muuttunut siten että minun jäädessäni kotiin, myös poika jäi päivähoidosta pois. Lasten mukaanotto salille on ehdottomasti kielletty mutta tiettyinä kellonaikoina tarjotaan valvottua lastenhoitoapua ja tätä mahdollisuutta tulen hyödyntämään. Oman salikorttini tarjoaman liikuntamahdollisuuden (arkiaamu+viikonloppu) ja hoitoaikataulujen yhdistämisen vuoksi omat liikuntakertani putoavat maksimissaan kolmeen paitsi, jos miehelläni sattuu vapaapäivä jollekulle muulle, kuin näille kolmelle vakiotreenipäivälle.

Muumimamma taas vauhdissa

Ja tämä koskee vain aikaa ennen uuden tulokkaan syntymää (eli maksimissaan noin kuukautta). Hoitomahdollisuus tarjotaan 3kk iästä alkaen, joten jollen ole halukas vaihtamaan salijäsenyyden tyyppiäni, jää saliharrastus pakolliselle tauolle ainakin syyskuuhun saakka. Toki mieheni isyysvapaiden aikaan mahdollisuus treeniin olisi jälleen olemassa mutta muutaman viikon vuoksi tuskin tulen korttia pitämään vaan tauotan treenini hetkellisesti. Onneksi myös salijäsenyys tätä mahdollisuutta tukee eikä jäsenyyttä tarvitse tauon takia irtisanoa.

En äskeisessä huomioinut lainkaan sitä seikkaa että kovin rankaa harjoittelua ei edes suositella synnytyksen jälkeen. Sen sijaan se mitä suositellaan on reipas kävely ja muu kevyempi harjoittelu, joka sopinee minulle paremmin kuin hyvin. Kesällä on mukava olla ulkona ja lapsetkin saavat samalla seuraa. Ja kunnon kasvaessa olen ajatellut jälleen aloittaa juoksemisen ja tavoitella loppukesästä/alkusyksystä, uskallanko edes sanoa ääneen, kympin lenkkiä. Lisäksi lihaskuntokaipuuseen ja muutoinkin vaihtelunhaluun olen miettinyt mielessäni kaikenlaista pientä ja kivaa, jota ulkona voi toteuttaa: Lihaskuntoa esim. puistonpenkkiä hyödyntäen, mäkijuoksut intervalleihin ja eräs tehokas rappustreeni oli yhdessä lehdessäkin – onhan näitä mahdollisuuksia kun vain käyttää mielikuvitusta.

Kuva

Tämä kaikki tietysti vaatii onnistuakseen sen että lapset ovat yhteistyöhalukkaita ja kesä aurinkoinen ja lämmin. Mutta sehän nyt on oikeastaan ihan itsestäänselvyys 😉 Vaikka yhden uhmaikäisen ja pienen ihmisenalun kanssa liikkuminen onkin varmasti haastavampaa, en usko sen olevan missään nimessä mahdotonta. Niin moni on jo tehnyt tämän ennen minua, joten varmasti pystyn minäkin.

6 kommenttia

  1. Anonymous kirjoitti:

    Moikka! Oon jo pidemmän aikaa seurannut sun blogia motivaatiomielessä kun itsellä on kiinteytys- ja perheenlisäysprojektikin käynnissä (rv 30+2) 😀 Ihan mahtava blogi! Kiva että sulla tulee niin tiiviiseen tahtiin juttuja tänne, kun melkeen joka päivä tulee tsekkailtua onko tullut uusia juttuja ja aina niitä on! Hyvää jatkoa sulle ja koko perheelle ja tsemppiä treenien ja tulevan vauvan kanssa!! Muista että välillä voi vähän höllätä, ettei väsy 😉

    • jennie kirjoitti:

      Voi että, kiitos sinulle ja tsemppiä itsellesi yhtälailla loppuraskauteen 🙂 Nyt tätä hölläilytaukoa on tosiaan tullut ihan tilaamatta ja aika on kullannut vauva-arjen muistot siten että kuvittelee pystyvänsä mihin tahansa. Odotetaan nyt vain sitä arkea 😀

  2. Heini kirjoitti:

    Oonkohan ihan väärässä, kun mulla on mielikuva ettei juoksua suositella ainakaan puoleen vuoteen synnytyksen jälkeen? Lantionpohjan vuoksi ja ettei tule esim laskeumia. Mulla on nyt synnytyksestä noin 4kk ja yhä pomput tuntuu kurjilta, samoin juoksu kun välillä täytyy pinkasta esikoisen perään. Aika paljon se taitaa olla ihmisestä kiinni, mutta mulle on jotenkin jäänyt toi vähintään puolen vuoden juoksutauko mieleen. Hyvää pohdintaa sulla, sun blogia on ilo lukea! 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Lantionpohjasta olen kuullut varoituksia mutta uskoisin että melko rauhallisesti minun alkuni tuleekin tapahtumaan (onhan edelliskerrasta jo melkoinen aika eli lasken itseni ihan nollatason juoksijaksi). Mutta, kuten itsekin totesit niin omista tuntemuksistahan se lähtee ja näin ennakkoon on hyvä kuvitella pystyvänsä mihin tahansa ilman todellisuutta 😀

  3. Anonymous kirjoitti:

    Jälkitarkastuksen jälkeen voi hyvin aloitella juoksuakin, jos toipuminen on sujunut hyvin. Meillä kuopus 4kk ja juoksutreenit sujuu muun liikunnan ohella. Yksilöllistä tämäkin!

    • jennie kirjoitti:

      Vähän muuten samaa aihetta käsiteltiin uusimmassa KG-lehdessäkin.. Mutta itse kanssa uskon että tässäkin kaikki on niin kiinni yksilöstä kunhan kaikki on tietysti muutoin kunnossa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.