Hae
My Project Is Me

Ne pienet onnistumiset

Tänäpäivänä on helppo tuntea jäävänsä muiden varjoon kun Facebook, Instagram ja moni muu vastaava sosiaalisen median kanava tarjoilee usein kiiltokuvamaista ”todellisuutta”; Housunnappi ei koskaan purista, koti on useista lapsista huolimatta kuin sisutuslehdestä ja arkiruokana on aina täydellinen kattaus kauden tuoreinta antia. Kun oma elämä ei olekaan kaikkea tuota, tuntuu olo riittämättömältä ja niistä pienistä, oman elämän, iloista ei uskalla innostua.

Jokainen onnistumisentunne on kuitenkin ihan yhtä tärkeä. Jokainen onnistumisentunne on myös ihan yhtä iso ja merkityksellinen. Ja haluan jakaa kanssanne nyt kaksi oman elämän esimerkkiä, joista ensimmäinen on perjantainen facebook-päivitykseni:

Voisko vähän hehkuttaa: en oo syönyt karkkia tai muuta herkkua koko viikkoon. Kaupassa käydessä kävi kyllä läheltä etten ostanut jäätelöä mutta onneksi kurvasin vahingossa väärälle käytävälle ja totesin etten ole niin epätoivoinen ettenkö voisi odottaa viikonloppuun.

Kirjoitin aiemmin tällä viikolla makeanhimostani sekä siitä, kuinka aion irrottautua pienestä paheestani. Jollekin ehkä vähäpätöinen päivitykseni, oli minulle suuri onnistuminen. Ja aivan yhtä suuri, ellei jopa suurempi, oli kun lauantainen herkkupäiväni koitti ja söin karkkeja, sekä himoittua jäätelöäni, hillitysti. Ja se onnistumisen tunne syntyi nimenomaan hillitystä syömisestä – eli söin siihen saakka kun ne maistuivat taivaallisen hyvältä ja sen jälkeen pidin tauon. Karkkipussin ääreen palasin taas kun teki mieli ja jatkoin samalla metodilla aina pussin loppuun saakka. Ja voin muuten käsi sydämellä sanoa että näin ei ole tapahtunut koskaan ennen vaan aina on syöty kuin viimeistä päivää.

#eläköönnepienetsuuretsaavutukset

3 kommenttia

  1. Murru kirjoitti:

    Juuri näin! Tämä tavoitteena myös itsellä. Kaunis olet 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.