Hae
My Project Is Me

Arjen luksusta

Moikka,

Nyt varmaan leimaannun kamalaksi ihmiseksi kun sanon tämän täällä ääneen mutta minusta oli aika huikeaa viettää perjantai-ilta kotona kaksin poikaystäväni kanssa. Mitään erikoista ei ollut mutta se elämäni pieni, mutta mahdottoman suuri, ilo oli yökylässä isovanhemmillaan ja koti oli aikuisten valtakunta.

En itse asiassa ollut edes ymmärtänyt mitä tämä tarkoitti, kunnes saavuin työpäivän jälkeen kotiin ja keitin poikkeuksellisesti kupin kahvia. Asetuin kahvikuppini ja jäljellä olevan proteiinipatukkani kanssa television ääreen katsomaan Suurinta pudottajaa tv:stä. Siis ihka oikeasta tv:stä, ihka oikeaan esitysaikaan.  Keskityin ohjelmaan ihan tosissani kun tuolta Katsomosta katsellessa siinä sivussa tekee aina kaikkea muuta, kuten päivittää blogia 😉

Tämän jälkeen lähdin lenkille. Ihan yksin, musiikit korvilla kohti 10km taivaltani. Lähdin lenkille sillä asenteella että jos tuntuu että jossain vaiheessa tulee kävellä, niin sitten kävellään. Edellisestä hölkkälenkistä on nimittäin vierähtänyt jo tovi.  Siinä kaikessa rauhassa hölkkäillessäni huomasin kuitenkin ihmetteleväni että miksi minun muka tarvitsisi kävellä. Eihän tämä oikeastaan ole sen rankempaa kuin aikanaan reippaiden kävelylenkkienkään aloittaminen. Niinpä jatkoin eteenpäin ja olin itsestäni hurjan ylpeä. Olin niin innoissani tästä että olisin halunnut kannustaa ääneen erästä kanssalenkkeilijää joka oli selkeästi vastikään aloittamassa kävelyn vaihtoa hölkkään. Ensimmäiset askeleet ovat haastavat mutta kun huomaa kehittyvänsä ja pystyvänsä kerta kerran jälkeen hieman parempaan suoritukseen niin se tunne on upea. Niin upea että ei siihen muita kannustimia tarvita. 

Lauantaina nukuin pitkään ja hyvin. Pitkään on minun tapauksessani puoli kahdeksaan 😀 Nautin ajan kanssa pitkän kaavan aamiaisen Smoothien, tuoreen aprikoosin sekä Realin minihiilarileivän paistetun kananmunan ja kasvisten kera.


Aamiaisen aikana pohdin hetken aikaa mennäkö ohjatulle ryhmäliikuntatunnille vai kokeilisinko pitkästä aikaa Jillian Michaelsin jumppadvd:itä. Päädyin kotitreeneihin sillä salille voin mennä koska vaan mutta kotona harjoittelu on nykyään haastavampaa. Ahkerana tyttönä tein oikein tuplatreenin, eli Ripped in 30 tasot 2 ja 3. 

Muutaman hyvän liikkeen, jotka olin jo ihan ehtinyt unohtaa, jaan taas teidän kanssa.
Istuminen, eli asetut istumaan jalat suorana ja kädet pepun viereen. Nostat pepun ylös ja ehkä vähän työnnät jopa taaksepäin niin että saat tuntuman vatsalihaksiin. Siinä on ja pysyy. Jos tahtoo niin tästä voi jatkaa seuraavaan kuvaan, eli työntää itsensä siltaan, ja palauttaa takaisin.

Lankku+soutu, eli käsipainot alle ja suoran käden lankkuun. Siitä sitten vuorokäsin soudetaan ylös keskivartalo tiukkana. Painopiste pysyy hallitusti keskellä, eli ei käännetä sivulle.


HuhHuh! Nyt onkin hyvä odottaa poikaa kotiin kun on ehditty paitsi jumpata myös siivota kunnolla. Niin ihanaa kuin olikin, niin onhan tässä jo vähän ikävä <3

9 kommenttia

  1. Anonymous kirjoitti:

    Et ole kamala ihminen, olet normaali äiti, jolla on oikeus olla myöskin iloinen omasta ja kumppanin yhteisestä vapaa-ajasta. 🙂 Kiitos blogista, ihan huippu!

  2. Anonymous kirjoitti:

    hei, voitko kertoa mitä laitoit tuohon smoothieen? Tai vinkkaatko jos jossain edellisissä teksteissä näkyy tj.? Hyvän näköistä on meinaan niin tekisi miele itsekin tehdä!:)

  3. Janika kirjoitti:

    Tota viimistä liikettä mun on pitänyt joskus kokeillakin, mutta oon unohtanut, nyt täytyy lisätä toi treeniin kyllä! Varmasti tosi loistava liike 🙂

  4. Anonymous kirjoitti:

    Hei! Asiasta ihan toiseen! Mistä oot ostanu noi raitaverhot? Tosi nätit. Ihastuin täysin! Mahtava blogi! Monipuolista lukemista!

  5. Anonymous kirjoitti:

    Voi että tota sun kroppaas ! Just sellainen josta itse haaveilen. Varsinkin noi jalat tossa viimisessä kuvassa .. Jaa no vähän vanhempaan postaukseen sitten päädyin jotenkin kommentoimaan 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.