Hae
My Project Is Me

Tyypillinen ruokapäiväkirja: Näin syön tällä hetkellä

Yhden päivän ruokavaliopaljastuksista on melko turhaa tehdä mitään suuria johtopäätöksiä. Toki ne antavat suunta ja ajatusta siitä, miten esimerkiksi tämä kyseinen henkilö syö ja ovathan ne aina mielenkiintoisia – ainakin minusta. Olen itsekin jakanut blogihistoriani aikana monenmoista ruokapäiväkirjaa: On ruokapäiväkirjaa risteilyltä, on ketogeenisen ruokavaliokokeilun aikaista ruokapäiväkirjaa ja onpa mukaan mahtunut myös kokonaisen viikon ruoat sisältäviä postauksia esimerkiksi täällä ja täällä ja täällä. Nyt on aika tarkastella taas kerran miltä näyttää minun tyypillinen ruokapäiväkirja.

tyypillinen ruokapäiväkirja

Rentoja ruokavalintoja oman mielen mukaan

En tällä hetkellä pidä ruokapäiväkirjaa, eli en kirjaa ylös mitä olen milloinkin syönyt. En myöskään seuraa mitään tarkkaa ruokavaliota tai punnitse määriä. En rajoita itseltäni mitään (paitsi nyt tammikuussa sokeriherkkujen määrää) eikä minulla ole mitään kieltolistoja tai jakoa hyvien ja ”pahojen” ruokien välillä. Haluaisin sanoa että syön juurikin sitä, mitä mieleni milloinkin tekee mutta olen siitä huolimatta tehnyt valintoja ruokalautaselle. Osa valinnoista tulee toki niin itsestään että niitä ei edes tiedosta tekevänsä ja osaan taas olen opetellut  – kuten aterioiden välisten napostelujen lopettamiseen.

Tämä ruokapäiväkirja on paitsi esimerkki yhdeltä päivältä niin myös esimerkki tyypillisistä valinnoistani. Tutkitaanpa siis tarkemmin.

 

Tyypillinen ruokapäiväkirja: Aamupäivän ateriat

Aamupala on tyypillisesti kaurapuuroa herajauheella ja marjoilla. Joskus hera korvautuu raejuustolla ja lisäksi siinä saattaa olla kookosöljyä tai sitten ei. Puuro on kuitenkin se minun ylivoimaisesti syödyin aamupalani vaikka toki poikkeavuuksiakin on. Aamupalan syön yleensä noin kahdeksan maissa.

Lounaana on talviaikaan ollut useimmiten keittoa ja tässä esimerkissä on kyseessä kana-kookoskeitto nuudelein. Mikäli kyseessä on kasvissosepohjainen keitto, on ruokaisuutta ryyditetty raejuustolla tai rahkalla ja lisänä toisinaan leipäviipale tai kaksi. Lounasnälkä kolkuttelee useimmiten siinä 11 maissa.

Tyypillinen ruokapäiväkirja: Iltapäivän ateriat

Välipala on ollut jo vuosia rahka tai nyt kotona ollen usein rahkapohjainen smoothie. Mikäl nautin rahkan sellaisenaan sokerittoman mehukeiton kanssa, syön kylkeen usein omenan. Välipalan paikka on useimmiten siinä klo 14 maissa.

Olen miettinyt, että välipalan kokoa pitäisi ehkä hieman kasvattaa sillä usein päivällisaikaan minulla on jo ihan tavaton nälkä. Ehkä välipalalle olisi hyvä lisätä hieman pähkinöitä tai siemeniä rahkan sekaan sekä miksei myös vaikka leseitä.

Kun pääsen kotiin (tai nykytilanteessa olen hakenut tytön päiväkodista) syömme perheen kesken (tai ketä paikalla onkaan) lämpimän ruoan. Tämä ateria voi olla vaikka makaronilaatikkoa, kinkkukiusausta tai kuten viime viikolla, herkullisia uuninuudeleita. Päivällinen on aina lounasta tuhdimpi, pureskeltavaa ruokaa sisältävä ateria. Päivällinen syödään tosiaan noin viiden maissa.

Tyypillinen ruokapäiväkirja: Ilta-ateriat

Iltapala-aikaan olen lisännyt kananmunien käyttöä, vaikka usein turvaudunkin rahkaan sen helppouden ja nopeuden vuoksi. Totuus on kuitenkin että ei siinä kananmunienkaan paistamisessa kauaa mene eli sinänsä kiire on vain tekosyy. Tässä esimerkissä syötiin perinteisesti kananmunaa leivän päällä mutta sensijaan tarjolla voisi olla pieni munakas salaatilla tai vaikka pala uunimunakasta. Iltapalan nauttimisaika vaihtelee hieman pojan harrastusten mukaan (kyllä – rajoituksista huolimatta meillä ulkotreenit pyörii kolmesti viikossa) mutta jonnekin kahdeksan paikkeille se useimmiten osuu.

Koska en tosiaan pidä minkäänlaista ruokapäiväkirjaa, ei annoskokoja tai niiden tarkkoja sisältöjä ole tässäkään kerrottu tai käsitelty. En edes tarkalleen tiedä niitä eikä mielestäni tavanomaisessa elämässä tarvitsekaan. Minusta riittää helppo nyrkkisääntö pitää huoli siitä, että jokaiselta aterialta löytyy proteiininlähde ja että kasvikunnan aarteita syödään monpuolisesti ja tasaisesti päivän aikana. Rasvaakin uskon saavani ihan riittävästi varsinkin jos vielä lisään siemeniä välipalalleni. Tämäntyyppisesti syön siis tällä hetkellä; Hyvin tavallisesti ja rennosti.

Vihdoin alle 70 kiloa, ainakin luulen niin

Vihdoin olen alittanut 70-kilon haamurajan. Tai ainakin luulen että olen, sillä tänään vaa’alla käydessäni painolukemat olivat selvästi alle. En kuitenkaan sokeana luota vaakalukemaan, sillä yksittäinen lukema on herkkä ympäristön vaihteluille. Suolainen ruoka turvottaa kerätessään itsessään nestettä mutta vain hetkellisesti. Samoin rankka lihaskuntotreeni voi nostaa painoa kun lihaksiin kertyvät nesteet tuovat lisäpainoa. Kummassakaan esimerkissä ei kuitenkaan varsinaisesti ole kyse lihomisesta. Vastaavasti taas alentava vaikutus voi esimerkiksi olla saunalla, missä nestettä taas hikoillaan paljon pois. Ja juuri näin minä tein eilen – kävin saunassa.

alle 70 kiloa

 

Mikä ihmeen 70 -kilon haamuraja

Olen nyt muutamaan eri otteeseen maininnut, että painon kannalta ensimmäinen tavoitteeni on alittaa 70 kiloa. Tavoite on konkreettinen, realistinen ja täysin saavutettavissa – kuten erilaisten oppikirjojen mukaan tavoitteen olisi hyvä olla. Uskon itse siihen että jos jotain haluaa saavuttaa, kannattaa siitä luoda itselleen tavoite. Toki, paino voi pudota ilman tavoitettakin ja maratonin nouseminen tapahtua kuin itsestään mutta todennäköisempää on, että jos niitä päättää alkaa tavoitella, niin ne tulee todennäköisemmin saavutettua. Kun on päättänyt haluta jotain, alkaa tehdä sellaisia toimenpiteitä mitkä tukevat halutun asian saavuttamista. Esimerkiksi: Jos haluaa ostaa asunnon, tulee aloittaa säästäminen; Jos haluaa lihaksikkaammat jalat, niitä täytyy alkaa treenata sen mukaisesti; Ja jos haluaa pienemmän vyötärön, täytyy tehdä sellaisia toimenpiteitä mitkä auttavat sen asian saavuttamisessa.

Minulle itselleni painoluokan aleneminen eri kymmenykseen on henkisesti suurempi juttu kuin mitä se on vaa’alla fyysisesti. Eikä tälle mitään sellaista selitystä oikein edes ole antaa, mikä olisi järjellä ja logiikalla sanoitettavissa. Tiedän ettei asiat mitenkään maagisesti asettaudu täydellisiksi tai matka taittuisi mitenkään eri tavalla tämän pienen muutoksen jälkeen mutta se auttaa kuitenkin jaksamaan todistaen, että minä kyllä pystyn tähän.  Seuraava tavoite on pysytellä alle 70-kilon ja samalla lähteä etenemään kohti seuraavaa, ja mahdollisesti lopullista, tavoitettani eli 65:ttä kiloa.

alle 70 kiloa

 

Vihdoin alle 70 kiloa, ainakin luulen niin

Tänä aamuna punnitsin siis vaa’alla olevani 69,5 kiloa mutta kuten alussa kerroin kertoo lukema juuri sen hetkisen painoni. Sen hetkiseen painoon vaikuttaa varmasti se tosiasia, että kävin eilen illasta saunassa ja vaikka sen jälkeen vielä söin ja join, on paino todennäköisesti kehon nestetasapainosta johtuen todellista alhaisempi. Poikkeuksellisesti kävin vaa’alla myös lauantaiaamuna, milloin lukema näytti tasan 70:a, mikä sekin on vähemmän kuin viikko sitten (70,2). Oli painoni siis mitä tahansa niin se on joka tapauksessa tavoitteen mukaisesti taas laskenut ja hyvin vahvasti uskoakseni alle sen tavoitellun 70:nen.

Painoni siis putoaa tasaisen hitaasti, mutta putoaa. Toivottua tulosta siis syntyy jatkuvasti ja koska kyseessä ei tosiaan ole mikään satasen sprintti, on merkitystä oikeasti vain, sillä että matka jatkuu omalla tahdilla, rennolla otteella ja hymyssä suin  – ihan kuten tähänkin saakka.

vihdoin alle 70 kiloa