Hae
My Project Is Me

Kohti tulevaa

Moi,

Kun eilen jo hieman väläyttelin ajatuksia tulevasta karkkipäivän muodossa niin ehkä on hyvä yrittää kirjata ylös myös niitä muita tavoitteita tätä (ikuisuus)projektiani koskien. Se miksi nyt, viisi kuukautta aloituksen jälkeen, ollaan taas tässä pisteessä, on osittain vielä itsellekin mysteeri. Yksi ja varma syy on ruokavalio, joka on lipsunut liian usein. Nyt siis taas viisaampana, astetta verran vahvempana ja päättäväisempänä käydään taistoon ylimääräisiä kiloja vastaan.

Aiemmin tavoitteeni eivät ehkä ole olleet tarpeeksi konkreettisia, joten tällä kertaa minulla on tavoite – 1kg/kuukausi. Koskaan historiani aikana pudotusvauhti ei ole ollut näin maltillisen kuuloinen – siis vaivaiset 250g viikossa (eikä minun vaakani ole edes noin tarkka!).Koska vaakani tosiaan näyttää painon vain 100g tarkkuudella, on tavoitteeni viikkotasolla 200g (ja joinain viikkoina toivon ylittäväni tavoitteeni).

Tähän lukuun päädyin projektini historian vuoksi, sillä juuri nyt se pudotusvauhti on tuota luokkaa keskimäärin ollut, joskin hyvin vaihtelevalla menestyksellä (ylös-alas pomppien). Tällä kertaa pudotus on jatkuvaa, viikottaista ja tarkasti seurannassa. Mikäli jonain viikkona käy niin onnellisesti että paino putoaa enemmän kuin tavoitellun 200g se ei tule vähentämään tavoitetta seuraavalle viikolle (toisinsanoen siis jokaisena viikkona tavoitellaan 200g, riippumatta miten edellisviikko olisi sujunut). 200g, muuta ei tarvitse muistaa.

Snapshot_20131102_3

Mitä tämä tarkoittaa käytännön tasolla on viilausta ruokavaliossa, lähinnä herkkuhetkien kannalta. Olen surkea pitämään ruokapäiväkirjaa mutta yritän sinnikkäästi edelleen kunnes koen etten enää tarvitse sen apua. Vaikeinta on ruoan vaa’an kautta käyttäminen (ja miksi sen yleensä teen, jotta pääsisin käsitykseen siitä millainen ruoka minut tekee kylläiseksi). Ellei ole tarve, en edelleenkään kovin tarkkaan kyttää kaloreita vaan syön itseni kylläiseksi järkevin valinnoin (kuten tähänkin saakka). Arkiruokavaliosta leipä saa jäädä vähäksi aikaa paitsioon.

IMG_0524 IMG_0553 IMG_0637 IMG_0723

Ja mitä herkkuhetkiin tulee niin tosiaan karkkipäivä on jatkossa minun ratkaisuni. Niin moni sanoo että ajan kuluessa myös karkkipäivän kalori- ja sokerikiintiö kääntyy laskusuuntaan ensikertojen hulluuksien jälkeen että uskon siihen jo itsekin. Olen sataan kertaan sanonut että mitä herkutteluun tulee niin kohtuus ei ole minulla verissä vaan opeteltava asia. Siispä sitä opetellaan jatkossa. Arkiherkuttelua varmasti tapahtuu kuitenkin myös jatkossa terveellisimpien valintojen kera (kuten muunmuassa aiemmin mainitut myslinäkkärit, banaanipannarit, suklaapirtelö yms).

Liikkuminen ei ole ollut minulle ongelma tähänkään saakka, joten sillä puolella ei kovin suurta muutosta ole luvassa. Kotijumppaa, ulkoilua ja sauvakävelyä on luvassa säästä huolimatta (sanon ainakin nyt) vuoden vaihteeseen saakka. Tammikuulle kaavailen edelleen salin aloitusta kotijumppailun sijaan. Vaikka haluaisin, niin tavoitteeni ei todennäköisesti ole saavutettu vielä ennen salille paluuta mutta projekti jatkuu sitten siellä ennen seuraavaa etappia. Ja mikä se tavoite onkaan? Painollisesti tavoitteilen noin 55:ttä kiloa, joka vastaa siis jotakuinkin samaa lukemaa kuin mitä edustin ennen raskautta. Kiloja suurempana tähtäimenä ovat kuitenkin tuona samaisena aikana käyttämäni vaatteet, jotka ovat nyt 1-2kokoa liian pieniä mutta joihin aion mahtua ilman ahtautumista vielä reippaasti ennen ensi kesää. Näillä pienillä muutoksilla kohti tulevaa. Kyllä nuo housut taas kohta mahtuvat päälle..

7 kommenttia

  1. vilppu kirjoitti:

    sä oot vaan niin pinspiroiva! vaikka ite oonkin päässy aika päiviä sitten raskauskiloista eroon ( syytäkin, lapsi täyttää kohta kolme 😀 ), ja paino pyörii siinä 53kg hujakoilla niin silti mä vaan jaksan ihailla tuota sun kroppaas! sä oot saanu niin paljon aikaan, sillon ko mä painoin vielä 60kg ni en tosiaan ollut yhtä hyvässä kunnossa kun sä oot! saan tästä blogista aina niin paljon inspistä. tää blogi on jotenki niin ihanan tavallinen, vaikka harrastat ja treenaat niin silti uskallat kertoa lipsumisista. en siis oo ainut kenelle niitä tapahtuu 🙂 kiitos tästä!

  2. Aliisa kirjoitti:

    ”Olen sataan kertaan sanonut että mitä herkutteluun tulee niin kohtuus ei ole minulla verissä vaan opeteltava asia.”

    Opeteltava asia! Juurikin näin. Itsekin olen lapsosesta asti ollut hyvin, hyvin perso makean perään ja välillä ajattelenkin että minä vain olen tämmöinen ahmija enkö voi itselleni mitään. Mutta tietenkin voi! Täytyy vain opetella uusille tavoille 🙂

    • jennie kirjoitti:

      joo, minä ainakin olen ihan tavaton uhri mitä herkutteluun tulee – En minä pysty vastustamaan, En minä voi vain ottaa yhtä, En minä vaan voi… Mutta se oli ennen se – nyt puhaltelevat uudet tuulet! 🙂

  3. opiskelijatyttönen kirjoitti:

    Hei!

    Lueskelen näitä juttujasia ja väistämättä tulee mieleen, että itse olen ollut ja edelleen olen samanlainen. Itse päätän kaikkea oikeasti typerääkin ( karkkilakot, vaikka syön muutenkin todella harvoin karkkia, leivän syömättä jättäminen yms…) ja pidän kyllä yleensä päätökset. Mutta se tekee elämästä hankalaa! Koko ajan joutuu miettimään ruokaa, ja en edes kavereilleni kehtaa sitä sanoa 🙂 Näiden blogien etenkin fitness-blogien lukemiset ei varmaan auta yhtään asiaa 😀 mutta siis toivoisin, että me ihmiset pystyisimme ilman että laskisimme kaloreita tai punnitsisimme ruokia ( ite en punnitse kuitenkaan!) oppia syömään kylläisiksi itsemme ja söisimme silloin, kun on nälkä ja herkuttelisimme pienesti, kun oikein tekee mieli. 🙂

    • -E- kirjoitti:

      Kylläpä vei sanat suustani.

    • jennie kirjoitti:

      Ihan samaa voisin sano kuin -E-

      Nimenomaan tähän toivon pääseväni itsekin ja toivon vilpittömästi samaa kaikille muillekin. Jollakulla se sujuu luonnostaan, toinen tarvitsee opettelua mutta yhtäkaikki se on meistä jokaiselle varmasti mahdollista!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *