Hae
My Project Is Me

Kaikenmoisia ajatuksia

Moi,

Haluaisin aloitta tämän tekstin sanoin että olen lihonut. En kuitenkaan viitsi valita sanoja ihan noinkaan sillä jotenkin se ei ihan kuvasta totuutta. Koska en ihan tarkalleen tiedä miten asian ilmaisisin niin pyrin tämän selittämään.

Etsin koneelta jotain kuvia loppuvuodelta 2011 ja en voinut olla törmäämättä omiin kroppakuviini. Näytän kuvissa hyvältä, tai siis vartalo näyttää ja vaikkei siinä sinänsä mitään vikaa ole nytkään niin olo on tavalla tai toisella löysempi. Syitä tähän olen oikeastaan keksinyt kaksi; pitkäkestoinen hikiliikunta on vaihtunut saliharjoitteluun ja samalla ruokavalioni on muuttunut sallivammaksi. Varsinaista lihomista ei kuitenkaan ole siinä mielessä tapahtunut että vaatteet puristaisivat tms. Olo on vain löysempi.

Mainitsin tällä viikolla jonain päivänä poikaystävälleni aikomuksistani jatkaa  siten kun nyt treenaan ja toukokuussa ottaa pienimuotoisen dieettikauden. No hänhän ihmetteli kovaan ääneen että mitä ihmettä muutan ruokavaliossani kun en tälläkään hetkellä pahemmin herkuttele.

Pahemmin en tosiaan herkuttele, paitsi kuluneella viikolla. Muutama poikkeuspäivä teki taas tehtävänsä ja jonkinasteinen herkutteluputki jäi päälle keskiviikosta. Taas kerran sitä täytyy miettiä että miten ihmeessä ei tässä ajassa ole vielä oppinut kohtuullisuutta. Repsahduksen jälkeenhän tulisi jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja oikeastaan tämä ei ole se ongelma minulle enää. Tällä hetkellä ongelma on itse repsahduskerta. Olen ehkä hienoisesti kaikki-tai-ei-mitään -henkinen ja tämähän näkyy myös herkuttelussa. On aivan väärä ajattelutapa että jos nyt syön yhden keksin niin voin ihan samalta istumalta vedellä koko paketin. En vain käsitä että miten en tätä ole vieläkään oppinut vaikka aikaa on ollut kohta kokonainen vuosi.

Tämä ajattelu johtaa nyt sitten siihen että olisiko kuitenkin parempi että sopisin itseni kanssa että saan vaikka joka päivä syödä kaksi palaa tummaa suklaata? Uskon nimittäin perimmäisesti että kyse on siitä että nämä herkut ovat omalla tavallaan kiellettyjä vaikken varsinaisesti mitään itseltäni kielläkään. Olen aiemminkin maininnut että omasta mielestäni kenenkään painontarkkailijan suhde ravintoon ei voi olla täysin normaali. Jokaista, tai ainakin suurintaosaa, suupalaa tulee mietittyä että tämä sisältää sen ja tämänverran tuota jne. Toki mitä pidempään painoa pudottaa tai ruokavaliota tarkkailee sen huomaamattommammaksi tämä ajtustyö muuttuu mutta kyllä se itsellä kuitenkin aina jyskyttää siellä taustalla  – paisti herkutellessa.

Se mitä haluaisin eniten oppia, tai hallita, on oikeiden valintojen tekeminen. Jäin tätä oikeastaan miettimään eilen illalla kun itse syystä tai toisesta huomasin syöväni iltapalana aivan ihania juustosämpylöitä ja poikaystäväni valitsi salaatin, jonka hän syö joka ilta. Itselläkin kävi ajatus syösä maitorahkaa mutta kun kerran niitä sämpylöitä oli niin minähän valitsin ne.. Ja se joka tietää suhteeni leipään niin eihän yksi sämpylä mihinkään riittänyt. Mutta siis perimmäinen ajatus on siinä että mikä ihme minut ajaa kohti ”kiellettyä” ja harvinaisempaa herkkua kuin poikaystäväni. Miksen minäkin vain voinut ottaa ja syödä ensisijaisesti ruokavalioni mukaisesti ja jos nälkä on edelleen niin sitten lisätä jotain tällaista? Jossain muuten joksus olikin tällainen vinkki että ensin syödään kaikki päivän suunnitellut ruoat ja jos vielä on nälkä niin sitten voidaan harkita näitä lisäruokia.

Yritin tämän tekstin avulla vain selventää omia ajatuksiani ja saattaa olla että kukaan muu ei ymmärtänyt tekstistä yhtään mitään. Eilisestä vielä sen verran että tiedän että tuon järjettömän ruokahimon aiheutti jälleen kerran turhan pitkä ateriaväli (6h) mutta ei se silti ole mikään selitys tuolle mässäilylle.

Jos jätetään tuo satunnainen herkuttelu välistä niin muutoinhan ruokavaliossani ei sinänsä ole mitään vikaa. Syön kuitenkin tosiaan hieman enemmän kuin ennen ja hieman yli tarpeeni. Miksi syön enemmän kuin kulutan, johtuu yksinkertaisesti siitä että ilman riittävää ravintoa lihaksen kasvatus ei onnistu. Luonnollisesti tämä ylimääräinen energia paitsi kasvattaa lihasta niin lisää rasvaa kehoon. Lisäksi salitreenailu kerryttää nestettä lihaksiin ja tämäkin näkyy hienoisena turvotuksena.

Jahka nyt toukokuu tulee niin mahdollisesti teen niin että vaihdan tuon salirehkimisen isoilla painoilla enemmänkin circuit-tyyppiseksi intervalliharjoitteluksi joka sisältää sekä aerobista että lihaskuntoliikkeitä pienehköillä painoilla sekä kehon omaa vastusta hyväksi käyttäen. Tällöin tavoitteena on silloisen lihasmassan ylläpito samalla kiinteytyen. Samalla ruokavalio muuttuu taas astetta kevyemmäksi ja voidaan puhua enneminkin pyrkimyksestä pudottaa painoa. Tuonne on nyt vielä jonkin verran aikaa ja suunnitelmat saattavat muuttua moneen kertaan.

Jos tästä tekstistä jotain täytyisi ottaa itselle korvan taakse niin unohdetaan ne herkuttelut  nyt vähäksi aikaa, eikö vain.

ps. pahoittelen ettei tässä postauksessa ollut kuvia. Kuvia ladatessani sain ilmoituksen että sallittujen kuvien määrä on ylittynyt ja lisätilaa tulisi ostaa. Lisätilan saamiseen saattaa kulua 24h, joten ennen sitä kuljemme ilman kuvia.

15 kommenttia

  1. Trina kirjoitti:

    Kiitos taas kerran mahtavasta postauksesta:)!! Itse olen miettinyt aivan samoja asioita kanssasi. Itselle paras tapa toimia on vain pyrkiä toimimaan ns.automaattisesta ja yrittää olla ajattelematta. Puhtaasti pidän herkkupäivän sunnuntaina ja silloin kalorit ei ylitä kulutusta, mutta ylittävät laihduttamiseen tarvittavat kalorit. Toistaiseksi se on toiminut hyvin ja on auttanut viikolla tapahtuviin herkkuteluihin. Kuulostaa liian tutulta tuo ajattelu kaikki tai ei mtn.Kiitos muuten mahtavasta kana-pesto-mozzarella ohjestaa:).Kivaa viikonloppua! <3Ps. minusta näytät viime kuvien perusteella mahtavalta, hyvin pidät motivaatiotani yllä!

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos Trina 🙂 En tosiaan valita tästä olemuksesta vieläkään mutta jotenkin oli pakko purkaa tätä ajatusrypästä.

  2. Anonymous kirjoitti:

    Et kai oikeasti pidä muutaman juustosämpylän syömistä repsahduksena? Olet tehnyt valtavan työn ja mielestäni olet itsellesi toisinaan kohtuuttomankin ankara. Itse olen läpikäynyt tuon saman vaiheen ja kohdallani se valitettavasti johti loppujen lopuksi anoreksiaan ja sieltä bulimian kautta ahmimishäiriöön. En soisi kenenkään kokevan sitä samaa helvettiä, joten toivon, että oikeasti pysähdyt hetkeksi miettimään, että alkaako touhusi menemään pakkomielteen puolelle.On tosi mahtavaa, että treenaa ja syö terveellisesti! Voi, kun kaikki ihmiset tekisivät niin! Mutta se, että sinun näköisesi nainen murehtii ”lihomisesta” ja muutamasta ylimääräisenä syödystä sämpylästä on todella, todella turhaa. Sanoit, että ne sämpylät oli herkullisia – miksi et nauttisi siitä, että olivatpa muuten hyviä sämpylöitä ja onneksi söin ne? Miksi alat heti suunnittelemaan itsellesi ns. rangaistusta?Olet tenhyt todella upeaa työtä, mutta toivottavasti nämä asiat eivät ala hallitsemaan koko elämääsi!

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos sinulle kommentistasi. Ehkä teksti jäi jälleen kerran hieman puolitiehen ja siitä sai käsityksen että kompastuskiveksi nousivat nuo sämpylät. Näinhän asia ei ole, enemmänkin on ajatus siitä että jos valittavissa on joko treveellinen tai epäterveellinen vaihtoehto, niin miksi valitsee sen epäterveellisemmän. Tuo ajatukseni toukokuisesta muutaman kilon pudotuksesta ei myöskään johdu tästä viikosta, vaan on ehkä enneminkin halua nähdä mitä kropalle on siinä vaiheessa salitreenailun tuloksena tapahtunut; Onko toivottua lihaserottuvuutta. Raja terveellisen syömisen ja liian terveellisen syömisen välillä on varmasti häilyvä. Omalta osaltani uskoisin että niin kauan kun ruokavaliota ei tarvitse erikseen ajatella pysytään terveellisyyden puolella.

  3. Tomppa kirjoitti:

    heei älä luovuta 🙂 jajjaa repsahduksista… mulle on kans sattunu niitä (= jos vetää liikaa diettiä nii repsahtaa.. mää vedin tiuaksti 1300kcal -300 kcal lenkkeilemällä diettiä, eli pvän yhteiskalorit 1000 nii sitä kesti vaaa 5viikkoo, jolloi lähti mun ekat 5kg syys-lokakuussa viimevuonna. sit tuli motivaatiostoppi ja oon nyt 1.5kk sisällä päässy vähän laihdutukssen makuun 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos Tomppa, tällaisia tsemppiviestejä todellakin kaipaa silloin kun tuntuu että kaikki on vaan yhtä sumua, ihan ulkoilmaa myöten 😀

  4. Anonymous kirjoitti:

    Ootko treenipuolelta kokeillut bodyrockia (www.bodyrock.tv)? Se on just tuollainen intervallityyppinen joka on samaan aikaan sekä aerobista että lihaskuntoa kasvattavaa kehon omilla vastuksilla. Loistava. 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Tosta bodyrockista joku muukin vinkkaili tässä menneinä päivinä ja tosiaan vaikka tuttu paikka onkin niin treenejä en koskaan ole itse lähtenyt kokeilemaan. Toistaiseksi pidän mielessä vielä tämänhetkisen projektini lihaksenkasvatuksen suhteen mutta täytynee tähän palata sitten toukouun puolella jos mietteet ovat vielä samanmoiset kuin tällä hetkellä. Kiitos vinkistä 🙂

  5. Rimma kirjoitti:

    Täällä aika samanlaisia fiiliksiä oikeasti. Musta tuntuu, ettei mullakaan ole mitään suodatinta sitten jos/kun repsahdan! Tällä hetkellä totaalikieltäytyminen on paras vaihtoehto, mutta katsotaan kuinka kauan tätä jaksaa. Ainakin pääsiäiseen saakka (: Tsemppiä! Ei lannistuta, vaikka välillä vähän repsahtaiskin. Seuraavana päivänä vaan entistä tiukemmin takas normaalilla ruokavaliolla (:

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos Rimma. Näinhän se pitäisi mennä ja vaikka nyt kävikin niin että seuraava päivä koitti keskiviikon jälkeen vasta sunnuntaina, niin nyt jatketaan jälleen.

  6. Anonymous kirjoitti:

    Olen normaalipainoinen aikuinen nainen, projektinani on opetella syömään terveellisemmin (enemmän proteiinia ja vähemmän pullamössöä) sekä vähentää maha- ja reisiläskejä ja saada lihasta tilalle.Minulla on hyvin samankaltaisia ajatuksia ja ”ongelmasyömistä”. En voi pitää mitään herkkuja kaapissa, koska en osaa syödä vain paria keksiä tai muutamaa karkkia. Leipä on pahin heikkouteni, jos illalla syön yhden palan leipää niin yhtäkkiä olenkin syönyt niitä kymmenen, ja ylikalorien nollaamisessa menee taas pari päivää. En osaa nautiskella kohtuudella vaan jos herkuttelemaan lähden, edes niillä juustovoileivillä, niin sitten vedän niin paljon että napa ratkeaa. Ei ole väliä olenko jo syönyt sinä päivänä 1000 vai 2000 kaloria.En ole keksinyt tähän muuta ratkaisua kuin kovan itsekurin, sitä harjoitellessa… :)Hyvää kevättä!-Linda

    • jennie kirjoitti:

      Voi vitsit Linda, tämä tekstihän oli kuin itseni kirjoittama – tosin ajatus oli paremmin jäsennelty 😀 On pakko todeta että tuo totaalikieltäytyminen toimii myös itsellä eikä loppujen lopuksi ole edes millään lailla vaikeaa. Haluan kuitenkin oppia herkuttelemaan hallitusti ja tämä vaatii edelleen paljon työtä. Itseä ei tosiaan niinkään haittaa se että välillä tulee syötyä ”suunnitelman ulkopuolelta” vaan se että tämä syöminen muuttuu aivan holtittomaksi. Opettelua siis edessä 🙂

    • Anonymous kirjoitti:

      Sinun tekstisi (tämä ja kaikki muutkin) on oikein selkeä, looginen ja ymmärrettävä! No, ehkä joku mässäyshimoton mies ei kykene ymmärtämään asiaa, mutta me kohtalotoverit ymmärrämme varmasti :)Minua auttaa sen ajatuksen hyväksyminen, että en voi näin kolmekymppisenä olettaa pysyväni hoikkana ja timminä ilman työn tekemistä asian eteen. En siis voi ajatella, että on suuri vääryys kun kiellän itseltäni hiilarimätöt ja kun kaikki muut saavat syödä mitä haluavat (ehkä jotkut saavatkin, mutta kroppansa on sen mukainen, tai sitten he urheilevat paljon enemmän).-Linda

    • Anonymous kirjoitti:

      Oon nyt muutamana päivävä ahkerasti lukenut tätät blogia ja täytyy sano että saan paljon lohtua kun lukee että muillakin on vastaavanlaisia ongelmia ja silti on saanut itsensä noin timmiin kuntoon! Itse olen lievästä ylipainosta laihduttanut pari vuotta takaperin normaalipainoiseksi mutta kropassa on silti huomattavasti toivomisen varaa. Nyt syksymmällä on alkanut taas sinun innoittamanasi uusi toivottavasti tuloksekas projekti kohti hieman hoikempaa ja ehdottomasti timmimpää vartaloa 🙂 Eilen illalla kuitenkin muuten niin hyvin menneen päivän päätteeksi söin iltapalaksi yhden leivän. Ja toisen. Ja kolmannen ja sitä rataa 😀 Täytynee taas poistaa kaapeista leivät kokonaan kunnes pääsee tästä hiilaririippuvuudesta taas vähän eroon 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Leivät – kaiken pahan alku 😉 Ainakin itsellä.. Nyt juuri ongelmaa ei ole kun olen tosiaan kokeellisellä gluteenittomalla ruokavaliolla niin leivänsyönti on jäänyt pois tai ainakin hyvin vähäiserksi gluteenittomien tuotteiden hinnan/ ei ehkä ihan niin koukuttavan maun vuoksi. Onnittelut sinulle tässä vaiheessa kaikesta siitä työstä, jonka olet itsesi eteen tehnyt sekä tsemppiä tulevaan!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *