Hae
My Project Is Me

Toukokuun mitat 2014

Moi,

Jokainen joka on seurannut tekemisiäni jonkin aikaa ei ole voinut välttyä ajoittaiselta motivaatiopulalta tätä kroppaprojektia koskien. Viimeisimmällä kerralla sain monia ohjeita, joissa neuvottiin hölläämään ja unohtamaan koko kroppatavoitteet ja keskittymään vain siihen mikä on kivaa. Tänään vastaavasti selviää mihin ohjeenmukainen elämäntapa on kohdallani johtanut. Huhtikuu alkoi kohdallani mukavissa merkeissä. Olin kuukaudessa onnistunut puottamaan rasvaprosenttiani vaikkei paino varsinaisesti ollutkaan muuttunut. En missään nimessä ollut tavattoman timmi mutta matka siihen oli oikein hyvällä mallilla.Ja sitten lähdin lähes kuukauden mittaiselle lomalle – ja kuten kuka tahansa lomalainen, kerrytin lomakiloja. Paljastus (joskaan ei kovin yllättävä sellainen): Olen lihonut. Lomalihomisenhan ei tarvitse olla välttämätöntä mutta jos motivaatio on hiukankaan hakusessa eivät loma ja laihdutus vain muodosta millään tapaa oikeaa yhtälöä. Kun tarjolla on uusia “tuntemattomia” herkkuja, liikunnan harrastusmahdollisuudet ovat vähäisemmät ja aikaa käyttää myös muuhun kuin tavallisissa kotiympyröissä, on lihominen oikeastaan aika helppoa.

IMG_3633 IMG_4220 IMG_4712 IMG_4800

näkyi ruokavaliossa päivittäin onneksi myös tätä

näkyi ruokavaliossa päivittäin onneksi myös tätä

Mitä minä voin oppia viimeisestä kuukaudesta? Ainakin sen että hieman turhan höllästä ruokavaliosta vieläkin höllempään tapaan ei laihduta. Toisekseen, tarvitsen liikuntaa paitsi tukemaan tavoitteitani niin myös antamaan omaa aikaa. Kaipuuni liikuntaa kohtaan huomasin loman loppuvaiheilla ja siitä voi lukea tarkemmin täältä. Loma oli kuitenkin onnistunut ja kuukauden dieettitauolta palattuani minusta tuntuu että minulla on pitkästä aikaa sellainen olo että haluan palata painonpudodotusurakkani pariin. Vai voisiko puhua aloittamisesta sillä en tiedä mitä edestakaisin sahaamista nämä viimeiset kaksitoista kuukautta ovat olleet. Erästä motivoivaa blogia lainatakseni, sitä joko tahtoo tai sitten ei ja juuri nyt minä todellakin tahdon. Pidetään kuitenkin projektin suhteen pienempää ääntä ettei peloteta vaivalla hankittua motivaatiota tiehensä.

Kun tänä aamuna kipusin vaa’alle, ensimmäistä kertaa kuukauteen, voin sanoa että järkytyin tuloksesta: 59,5kg! Ei ole mitään merkitystä mitä se edelliskerralla on ollut mutta tuo lukema on kaltaiselleni tapille (162cm) paljon. Lähemmällä tarkastelulla kuitenkin kyse on kuuluisasta muutamasta kilosta sillä tarkastelu osoittaa edelliseksi vaakalukemaksi 57,3 (-2,2kg). Kun muutama kilo näkyy ja tuntuu senverta kuin se tekee, niin voidaan vain kuvitella millainen näkymä olisi toiseen suuntaan mentäessä. Jonkun mielestä siis parin kilon pudottelu voi olla aivan turhaa, pintaliitoista ja hölmöä mutta minulle ne ovat merkityksellisiä.

Kollaasit7

Kokonaisuudessaan mitat ja kuvat toukokuulle ovat alla

NYT                                                                                                                  VIIMEKSI

Paino:                   59,5kg                                                                        57,3kg       

Vyötärö:               72,5cm                                                                       71,0cm      
Navanympärys: 84,0 cm                                                                       80,0cm        
Peppu:                 93,0cm (korkeimmalta kohdalta)                           92,0cm     

Rasvaprosentti:   23,3%                                                                        22,1%  

mitat2

Tavoitteeni olla kerryttämättä lomakiloja ei siis toteutunut mutta sensijaan sain jotain paljon arvokkaampaa: motivaatiota. Kunhan nämä edelleen jumissa olevat peppulihakseni tästä vetreytyvät niin kirmaan takaisin salitreenin pariin. Jokapäiväisestä venyttelystä ja kävelemisestä huolimatta ne vain ovat ja pysyvät juntturassa. Ruokavalio on jo ties monettako päivää pysynyt hallinnassa eikä mielitekoja ole ollut. Uskaltaisinko väittää että kaikkien harhaiujen jälkeen se oikea polku on viimein löytynyt?

17 kommenttia

  1. -E- kirjoitti:

    Ah nämä viimeiset kilot!! Itse haluaisin juurikin ne kuuluisat 2kg pois ja nyt kirjoitin jo kalenteriin kesäkuun alkuun haluamani painon. Pääsin jo hyvään vauhtiin ennen pääsiäistä ja alitin kauan haaveissa olleen 60kg, mutta muttaa sitten tuli pääsiäinen, sen perään muuten höllä viikonloppu miehen kanssa, sitten olikin jo Vappu ja itsellä vielä sen perään omat synttärit joiden vietto jakautui parille päivälle, omalta osalta oikealle päivälle ja vielä sunnuntaina tuli kakku vieraita. No arvata voi mihin tämä johti… noin +1,5kg siitä mihin olin päässyt. Noh nyt kun on juhlittu kunnolla niin hyvä keventää. Eikä luultavasti edes vaatisi totaali kieltäytymistä kaiken mässyttelyn jälkeen vaan että jättäisi ne hullut mässyttelyt väliin. Ei PITÄISI olla vaikeeta…. Valitettavasti kaapissa on vieläkin synttärikakkua…………

    Välillä mietin onko niillä muutamalla kilolla väliä? Muistan kuitenkin miten hyvä olo itsellä oli kun paino oli siellä 57-58kg hujakoilla ja kun pääsin nyt tuonne 59+ kg olo oli jo huimasti parempi. Tuo laittamasi kuva on loistava, se pari kiloa lähellä normi painoa tekee huikean eron. Ei toki terveyden kannalta tai vaatteet päälläkään ehkä kukaan ulkopuolinen ei sitä huomaa, mutta oma olo on niin paljon kevyempi, kiinteämpi, parempi, että kyllä sillä on väliä ainakin minulle. Pitäisi yrittää muistaa se ennen kuin laittaa kakkupalan suuhun. Ja ennen kuin joku kommentoi,että eihän se yksi kakkupala haittaa tai saahan sitä synttäreistä nauttia. Saa toki ja aionkin, mutta viikko kakun syömistä on jo ehkä tarpeeksi 😀

    • jennie kirjoitti:

      Hyvää syntymäpäivää!!

      Pari kiloa tosiaan tekee yllättävän paljon, niin suuntaan kuin toiseen. Täällä alkoi nyt toukokuinen juhlaputki kun on ensin lasten synttäreitä ja äitienpäiviä, sitä seuraa valmistujaisviikonloppu ja taas eräät syntymäpäivät ja… 😀

  2. anniina kirjoitti:

    Ymmärrän, että jos ihmistä itseään häiritsee jokin asia vartalossaan, se on täysin hänen oma asiansa enkä yleensä puutu, mutta on jotenkin ihan älyttömän turhauttavaa, kun normaalipainoiset ja timmit ihmiset valittavat olemattomista painonnousuista. Kuvittele jos yhtäkkiä sinusta riippumattomista syistä keräisit itseesi +10 tai vaikka +20 kiloa, kuinka tyytyväinen olisit nyt itseesi? Olet kaunis, hoikka ja ennen kaikkea TERVE ja et silti ole tyytyväinen kroppaasi. Maailma on todella vinksallaan! -_-

    • jennie kirjoitti:

      Se että on tavoitteita, ei kuitenkaan mielestäni tarkoita millään lailla että ei arvostaisi sitä mitä jo on. Kyllä, olen kiitollinen siitä että voin liikkua ja olen terve ja sitä iloa pyrin liikkumisellani osoittamaan. Se että liikkumisella on tavoitteita, kuten vaikkapa kiinteämpi kroppa, ei minusta yhtään vähennä kiitollisuuden määrää. Omalla kohdalla tietynlainen kehittyminen on toivottavaa, lajista riippumatta sillä se luo onnistumisen iloa. Toki, joskus on vastapainona ihan mukava vain lyödä aivot narikkaan ja unohtaa tavoitteet ja vain tehdä asoita.

      Mutta ymmärrän kyllä pointtisi ja tiedän että tällainen turha nipottaminen ärsyttää herkästi.

  3. nanna kirjoitti:

    En tiedä ootko kirjoittanut asiasta täällä mutta mietin että miten näät ittes vaikka 10 vuoden päästä, tuutko silloinkin harrastamaan laihdutusta eli oletko ns. ikuinen laihduttaja? Tänäänhän vietetään Älä laihduta-päivää, mikä on musta hyvä muistutus meille kaikille siitä että onko tää jatkuva tyytymättömyys ja erilaiset kuurit hyvä asia. Itse olen kasvanut perheessä jossa äiti harrasti laihduttamista (mm. Painonvartijoissa) enkä haluaisi sellaista esimerkkiä itse lapsilleni näyttää.

    • jennie kirjoitti:

      Ei, en halua antaa esimerkkiä laihduttamisesta mutta sensijaan halaun antaa esimerkkiä liikkumisesta sekä terveellisestä ruokavaliosta. Se mikä on näiden kahden asian välinen ero, on sitten eri asia. Saatan tulla helposti väärinymmärretyksi puhuessani laihduttamisesta. Toki, se muutos minkä teen nyt verrattuna vaikka lomaani tulee minua laihduttamaan mutta se ei laihduta ikuisesti. Minulle itselleni laihduttaminen tarkoittaa samaa kuin terveelllinen syöminen, jossa kasvisten määrää lisätään ja herkkuhekiä vähennetään. Käsitykseni mukaan kukaa meistä ei tarvitse päivittäistä vanukasta tai pullaa, vaikka toisinaan siltä omissa ajatuksissa tuntuisikin.

      Kuten tuolla alempana kommentoitiinkin niin on helpompi toimia silloin kun veivaa edestakaisin muutaman kilon väliä. Kun ennen toista raskauttani elin tätä vaihetta, en kokenut laihduttavani vaan ylläpitäväni omaa painoani. Kun oli loma, söin hieman hölemmin mutta arkena ymmärsin että nyt on taas hieman kiristettävä. Missään vaiheessa en ole ollut niuho mitä laihduttamiseen tai ylläpitoon tulee. Minusta herkuttelu on aina kuulunut osaksi eämää ja tulee varmasti aina kuulumaankin mutta sille on vain valittava oma paikkansa – ja se ei suinkaan ole jokainen palaveri.

  4. Nimetön kirjoitti:

    Kylläpä muutama kilo tosissaan tekee eron 🙂 Tsemppillä kohti kesää nyt kun motivaatio on löytynyt. Täällä samat aikeet.

    • jennie kirjoitti:

      No niin tekee mutta kun hymyilee oikein leveästi ei sitä melkein edes huomaa 😀 Nyt vain kohti kesää kohisten!

  5. Päärynä kirjoitti:

    Moikka!

    Samanpituisena ja suurinpirtein samanpainoisena (vihdoinkin!) ymmärrän niiiiiin sun tunteesi. Mitä lyhyempi on, sitä nopeammin pienikin painonnousu näkyy/tuntuu kropassa. Ja tietenkin, jos paino on noussut hetkellisesti nopeastikin, on siinä mukana sitä inhottavaa pöhötystä, minkä saat kyllä nopeasti pois, kun aloitat taas ryhtiliikkeen.

    Vaikka ei olisikaan lihonut monia kiloja, harmittaa tietenkin, jos on tullut takapakkia – varsinkin jos on tavoitteellisesti yrittänyt saada painoa alemmaksi. Parempi oikeastaan, että asiaan herää (ja että se ottaa ”pannuun”) heti jo muutaman kilon noususta kuin että antaa painon huomaamatta nousta sen 10 kiloa, sitten onkin ihan eri tilanne alkaa sitä pudottelemaan (tästä on itselläni karvaita kokemuksia).

    Tsemppiä Jennie, kotioloissa on taas helppo palata terveelliseen ruokavalioosi ja treeneihin, että uskoisin tuon palanneen painon lähtevän parissa viikossa!

    • -E- kirjoitti:

      Ajattelin aivan samaa, että parempi herätä ajoissa kuin antaa huolettoman elämän tuoda huomaamtta +10kg. Jossain joskus olikin, että ne ihmiset jotka ovat aina olleet hoikkia, ei johdu mitenkään geeneistä vain elämän tavasta ja juuri siitä, että käy mm. vaa’alla säännöllisesti ja on tietoinen painostaa. Kun kiinnittää huomiota heti alkuunsa, että nyt syystä tai toisesta paino on lähtenyt nousuun ja puuttuu siihen heti, ei joudukaan taistelemaan koskaan +10kg kanssa. Kutsuisin sitä ehkä ennemmin painoin hallinnaksi kuin varsinaiseksi ikilaihduttamiseksi. Paino heittelee elämän tilanteiden mukaan muutamalla killolla suuntaan ja toiseen, silloin kun se on alempana niin hyvä ja kun vähän tulee lisää sen voi laihduttaa pois. Joskaan se ei ainaka ole ihan niin helppoa, mutta vähintään sitä pysäyttää sen nousun 🙂 Olipas sekavasti ilmaistu, mutta ehkä joku ymmärsi pointin…

    • jennie kirjoitti:

      Hienoa Päärynä!! Onnea saavutuksista tähän saakka 🙂

      Rutiinien ympärillä eämä tosiaan on harmittoman helppoa mutta ah, niin tylsää. Täällä kuitenkin ollaan nyt niin hyvä tsemppi päällä etten edes harmittele tuota paria kiloa sen enempää. jos joku harmittaa niin se että vuosi on mennyt vähänniinkuin ”hukkaan” mutta jos motivaatiota ei ole ollut tarpeeksi niin sitä ei vain ole ollut. Motivaatioksi kun on hieman vaikea muuttua.

  6. alanenn kirjoitti:

    Olen samaa mieltä kanssasi, ehdottomasti 2kg pudotus näkyy toisille mutta se myös tuntuu itselle parempana olona ja kiristämättöminä vaatteina. Ei ollenkaan turhamaista. Itse olen huomannut että kun panostaa itseensä ja nyt esimerkiksi pudottaa sen 1-2kg niin jaksaa auttaa muita ja mieli on iloisempi, eli toisin sanoen on tyytyväinen omaan saavutukseen ja haluaa jakaa muille sitä omaa hyvää mieltä. Itsellänikin on ne kuuluisat muutama kilo vielä pudotettavana, joten et todellakaan ole yksin 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Se on juurikin näin. Muistan kuinka ensimmäistä kertaa sain juostua 10km (näihin aikoihin pari vuotta sitten) minun olisi tehnyt mieli mennä kannustamaan erästä kanssalenkkeilijää, jonka metrit näyttivät tuskaisilta. Maltoin kuitenkin mieleni mutta omissa ajatuksissani tsemppasin hänet eteenpäin ja toivon syvästi että hän jatkoi juoksuharrastustaan myös tämän yhden kerran jälkeen.

  7. Hanna kirjoitti:

    Ajankohtainen blogi! Mulla kolmas lapsi 5 kk ikäinen, pituus sama 162 cm ja paino nyt noin 54 kg. Ja vaikka normaalipainooni ei ole enää kuin 2 – 3 kg matkaa, niin kyllä näkyy bikineissä ja hameen vyötäröllä! Nyt menossa loppurutistus ennen kesäkuun lomamatkaa, ettei tarvi bikineissä kärvistellä :). Tsemppiä meille!

    • jennie kirjoitti:

      Oi ihanaa, onnea pienestä!! Olen joskus ennenkin sanonut että minusta on ihan sama pudottaako kahtakymmentä vai kahta kiloa, sillä saman työn, motivaation ja panostuksen ne vaativat kuitenkin. tsemppiä siis sinulle viimerutistukseen ennen ansaittua lomamatkaa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *