Keto49: Viikko 3, Ei enää nälkä

Olen ollut aina sitä mieltä että vatsalaukkuni on pohjaton. Sinne on saattanut yhdellä ateriointikerralla upota niin paljon ruokaa, että olen saanut jopa ihmetystä osakseni. Olen ehkä ennenkin maininnut että muistan kuinka kahdeksan ikäisenä söin yhdellä istumalla kokonaisen pussillisen paahtoleipää. Enkä muuten todellakaan ollut suurikokoinen noihin aikoihin vaan tavallinen sirpsakka lapsi.

Ei enää nälkää

Ketodieetti rajoitti annoskokoja väistämättä mutta alun nälän jälkeen sellaista ei oikeastaan ole enää ollut. Näläntunne, mitä nykyään esiintyy on sitä hieman kutkuttelevaa pikkunälkää vaikka edellisestä ateriasta olisi kulunut jo useita tunteja aikaa. Tällä ruokavaliolla verensokeri pysyy koko ajan tasaisen matalalla. Siinä missä ennen nälkä olisi ollut kurnivan kova ja aiheuttanut oikein huonoa oloa, sen voisi tarvittaessa tässä skipata kokonaan. En niin kuitenkaan tee vaan syön edelleen säännöllisesti viidesti päivässä vanhan totutun rytmin mukaisesti. Se on myös ollut valmennuksen suositus.

Enemmän energiaa

Kolmas viikko toi mukanaan myös kehutun energialatauksen. En sano etteikö minua koskaan väsyttäisi tai olisi sellainen tunne että ei jaksa/huvita mutta pääsääntöisesti olen “elämäni voimissa”. Herään aamuisin pirteänä, nukun yöt hyvin ja jaksan touhuta kotiaskareiden ja lasten parissa työpäivän jälkeen. Myös salitreenit sujuvat ja olen jopa huomannut lisänneeni osassa liikkeitä vastuksen määrää ensimmäiseen viikkoon nähden. Rankkaa aerobista en sensijaan ole kokeillut vaikka olen kuullut että sekin sujuu ketoosissa ongelmitta mutta kävelylenkit olen taas kerran palauttanut viikko-ohjelmaan.

Muutokset kolmessa viikossa

Ketomatkaa on nyt taitettu kolmen viikon verran ja siinä ajassa painoa on pudonnut huikeat 4,9kiloa! Se on oikeasti aika paljon minunkokoisestani (162cm) ihmisestä. Osa painosta on toki nestettä mutta on siinä seassa varmasti muutakin. Viimeisimmän, kolmannen viikon pudotukseni on siis 1,1kg ja paino tänä aamuna 67,6kg.

Mutta kilojakin enemmän on tapahtunut ehkä omassa pääkopassani. Olen näiden lyhyiden viikkojen aikana oppinut että minun ei oikeasti tarvitse olla kokoajan syömässä eli pärjään ilman napostelua tai sitä päivittäistä protskupatukkaakin. Olen myös oppinut että yksinkertainen voi olla todella maukasta ja että vatsalaukkuni ei ehkä sittenkään ole pohjaton tai ainakin vähempikin määrä ruokaa riittää.

Ajatuksia tulevasta

Toisinaan ajattelen että voisin elää tällä ruokavaliolla ikuisesti (mikä ei siis ole tarkoituksenmukaista edes valmennuksen toimesta). Minun mielestäni tarjolla olevissa raaka-aineissa ei ole mitään vikaa, olo on energinen ja annokset sopivan kokoisia. Toisaalta kuitenkin kaipaan enemmän sitä pientä vaihtelua ja mahdollisuutta käyttää esimerkiksi juustoja  ja satunnaisesti myös tuoreita marjoja tai vaikka vesimelonia. En kuitenkaan kaipaa leipää, karkkia tai edes maitorahkaa eikä ole tehnyt edes tiukkaa katsoa vierestä muiden pizzalla herkuttelua, vaikka sen tuoksu hyvä olikin. Ja voinhan minäkin sitten sallivammalla ajankohdalla kokeilla esimerkiksi ketopizzaa kun varsinaiseen elämäntapavaiheeseen siirtyy. Tällä hetkellä ajatus on siis vahvasti siinä että jatkan ketoilua myös tämän valmennuksen jälkeen mutta hieman höllemmällä twistillä. Juuri nyt, minulla ei ole kuitenkaan mitään kiirettä siirtyä dieetiltä pois ja haluankin tosissani katsoa mitä koko seitsemän viikon rupeama tuo tullessaan. Kohtahan ollaan jo puolivälissä!

Miten tähän on päädytty? Kurkkaa ihmeessä myös ajatukseni viikolta 2 ja viikolta 1.