Omaa napaa tuijotellen
17
Moi,
En oikeasti tiedä miksi ihmeessä keskivartalo on minulle jonkinasteinen timmiyden mittari. Siis oikeasti fiksumpi ruumiinosa olisivat vaikka käsivarret, jotka ovat keskivartaloa huomattavasti useammin esillä. Vatsa se kuitenkin on joka kiinnostaa (kuten siis ne käsivarretkin ja peppu ja selkä ja…) ja onhan totta että tiukka keskivartalo kertoo yleensä kohtalaisen pienestä rasvaprosentista, kohdillaan olevasta ruokavaliosta ja toivottavasti myös hyvästä fyysisestä kunnosta. Oma vatsani on vielä kaukana siitä ihanteesta jota tavoittelen tai jota se on edes parhaimmillaan ollut. Joskus hyvän treenin jälkeen kuitenkin kuvittelen näkeväni jo pienen häivähdyksen siitä mitä tuleman pitää ja tänään aamulla (ei suinkaan treenin jälkeen vaikka lumitöitä hieman tulikin tehtyä) oli tilanne tämä
No näkyykö siellä mitään?
Okei, ei siellä taida mitään näkyä muutakuin omissa unelmissani mutta hiljalleen treenin ja ruokavalion tuloksena toivottavasti ne näkyvät muuallakin kuin omissa mielikuvissani.
Jopa tähän on vielä matkaa (kuva kesältä/keväältä 2012)
Ja jotta pysytään rehellisinä niin kyllä, minulta tosiaan löytyy vielä sulateltavaa tuosta vatsan ympäristöltä kuten kuvista huomaa. En tiedä voiko tässä vaiheessa enää puhua raskausjäämistöstä vai pitäisikö katsoa vain peiliin vatsamakkaroideni suhteen. Paljosta ei suinkaan ole kyse mutta ei näillä rahkeilla taida se lihasrivistö ihan vielä pilkottaa.
Annetaan kuitenkin ajan kulua, pidetään hyvä treeni päällä ja ennenkaikkea pidetään ruokavalio järkevänä. Sanonnankin mukaan vatsalihakset syntyvät keittiössä eikä ennen kesää navan turhalle esittelylle pitäisi olla edes tarvetta.
Raskauden jälkeen on ihan normii, että iho jää lölleröks. Itelläni on reilu 4kk synnytyksestä ja iho on sen näkönenkin vaikka tiputettavia kiloja ei enää ole. Niin ärsyttävää!
Nahkaimuri ois kiva keksintö :D. Jotkut on kehunu Tracy anderson post pregnancy workout :a, että se palauttaisi vatsan venyneen nahkan nopeammin kuosiinsa. Testasin sitä kerran ja vatsalihakset oli monta päivää kipeenä! Pitäisi vaan saada aikaseks tehtyä sitä säännöllisesti. Suosittelen koklaamaan :).
http://fitfatmamatiina.blogspot.fi/
Vistit, en ollutkaan jostain syystä aiemmin käynt blogiisi tutustumassa mutta iso osa eilisillasta menikin sen lumoissa! Mutta se mitä sanoit vatsasta pitää ihan paikkansa – ja näin kahden lapsen ätinä se kait pitäisi minunkin ihan hyvin tietää 😀
Kiva et tykkäsit :). Alotin blogin vasta viime marraskuussa, mut nyt jo ihan koukussa :).
Mieki selailin yks päivä siun postauksia pitkät tovit :D.
Niin siinä bloggamisessa helposti käy – kerran kun alottaa niin se on menoa sitten 😀
Minähän olen raskauksien myötä saanut revenneet vatsalihakset jotka tuo haastetta… En tiedä voinko koskaan päästä eroon pömppö tyylisestä mahastani???
Syviä lihaksi treenaan mutta en pinta lihaksi koska en halua kasvattaa niitä mitenkään kun ovat erillään ja ”ulkona” pöhöllä.
Ja löysää nahkaa ja raskaus arpia on vaikka muille jakaa 😉 Ja sektio arpi… En hirveästi esittele vatsaani, ei ole näkemisen arvoinen. Kohta 2v viime raskaudesta.
Mut näillä mennään mitkä on saatu 😉
Sitäpä kun ei aina pääse itse valitsemaan mitä tuleman pitää. Vatsan nyt ei onneksi tosiaan tarvitse olla näillä leveysasteilla (ja tässä iässä) muutenkaan liiemmin esillä 😀
Nyt vaan kunnon ruokaa ja treeniä! Tuo on täysin luonnollista, että on niin sanottua irtonahkaa raskauksien jäljiltä. Ja muista, olet esikuva lapsillesi, joten muista rakastaa itseäsi tuollaisena, kauniina naisena.
Tuo loppu oli niin kauniisti ja totuudenmukaisesti sanottu – sitävartenhan me vanhemmat täällä maailmassa olemme, antamassa esimerkkiä lapsillemme (ja samasta syystä minäkin aikanaan aloitin koko bloggaamisen vaikka vähän sitä omaa napaa tuijoteltiin myös silloin).
Minusta sinulla on kaunis ja kiinteä kroppa, mahakin todella sievä 🙂 Itsellä on pudotettavaa 5-10kg ja tosiaan koko maha on vielä pehmeä ja taipuisa pullataikina. Kovasti sitä kiinteyttelen ja saan blogistasi vielä enemmän lisäintoa. Jatkan lukemista, ihanaa talven jatkoa!
Voi kiitos, en tosiaan sanokaan olevani pahassa kunnossa – mutten luonnollisestikaan vielä parhaimmassakaan. Nyt siis yhdessä tuumin jatketaan matkaa kohti kevättä ja annetaan ajan, treenin, yhteistsempin sekä ruokavalion hoitaa tehtävänsä.
voi, jatkat edelleen tätä vimmattua painosi pudotusta ja itseruoskintaa. Luulin jo, että ymmärtäisit, että jos vielä imetät, se varmasti vaikuttaa tähän projektiisi. omakuvasi saattaa olla hieman vääristynyt, kun blogin lukijana näen sinut niin timmissä kunnossa olevana kahden lapsen äitinä. tuloksia on jo tullut ja tulee koko ajan, mutta tuskin joka päivä voit varsinaisesti nähdä selkeän muutoksen. mutta onhan tätä silti mielenkiintoista lukea.
Mihinkäs se tiikeri niistä raidoistaan päsee 😉 Olet kyllä ihan oikeasa siinä että missään nimessä en ole pahassa kunnossa ja kuten joskus johonkin postaukseen kirjoitinkin niin tietyssä tilanteessa olisin jo nyt ihannemitoissani enkä hahattelisi enempää. Joku fitspo-lausekin on olemassa siitä että kehitys loppuu tyytyväisyyteen ja vaikka en ihan täysin tuota allekirjoitakaan niin olen aina ollut tietyntyyppinen perfektionisti (niin hyvässä kuin pahassa) ja koska tiedän että pystyn parempaan kuin mitä tällä hetkellä edustan, tavoittelen sitä.
Tästä tekstistä saattoi siis saada vääristyneen kuvan vaikka loppupeleissä pohjalla oli vilpittömän hyvä tarkoitus ilmaista että olen tyytyväinen siihen mitä olen jo saavuttanut, näkivät sitä muut tai eivät. Se ei kuitenkaan vielä riitä ja hyvä kysymys ehkä onkin että riittääkö mikään koskaan? Kuten taas johonkin yhteyteen olen maininnutkin niin tämä on kait minulle jo eräänlainen harrastus ja elämäntapa.
Harmillinen asia kun nainen kärsii synnytyksen jälkeisistä jäljistä vatsan alueella. Vatsa on ulkonäöllisesti monella varmasti tosi herkkää aluetta ja sitten kun siihen jää epämukavuuksia niin se voi jopa vaikuttaa haluun saada lapsi.
Niin, itse saan toki olla onnekas koska näkyviä arpia tai järjettömiä määriä venynyttä nahkaa ei ole vaan tämä on kaikki ajan ja treenin myötä kadotettavissa. Ne keille jälkiä jää, oppivat tietytsi yhtälailla elämään sen kanssa kuin minä vaikka tuon polvessa olevan kohjuni (vaikka myönnetään… kivahan se olisi saada pois..)
Vaikka mä olen aina ollut kapeauumainen (pahimmillaan , ollessani hieman ylipainon puolella vyötärönympärys oli ”huimat” 66cm), niin kyllä mäkin tuota keskivartaloa tuijotan. Mulla se läski kertyy vatsassa vain ja ainoastaan navan ympärille. Esim. alavatsa on nytkin todella timmi, suonet näkyvät ja samoin ylimmäiset vatsalihakset näkyvät, mutta tuo napa! Yök!
Ymmärrän hyvin halusi kiinteytyä edelleen, mielestäni on turhaa kenenkään muun tulla kommentoimaan koska olet riittävän hyvässä kunnossa! Jos ja kun tietää, että pystyy saavuttamaan enemmän niin tuskinpa kovin moni tyytyy huononpaan! Tsemppiä!
Voih, napa ja navanympärys – siinäpä vasta kaiken surkeuden summa! (kuulun siis samaan napaläskikerhoon kanssasi eli siihen se tulee ekana ja lähtee ihan varmasti viimesenä (jos silloinkaan). Ja tuo mitä sanoit siitä ettei kukaan muu pysty kertomaan millloin henkilö X on riittävän hyvässä kunnossa pitää hyvin paikkansa. Jutta gustafsbergikin todisti tämän syksyisessä hyvinvointi-illassa esittelemällä timmikroppaisen naisen (NRJ:n Tuija pehkonen) ja kysyi yleisöltä onko tämä hyvässä kunnossa. Yleisö toki vastasi että on (niinkuin hän onkin) mutta Tuija itse on ollut paremmassakin kunnossa eikä tietenkään ollut enää tähän nykytilaan tyytyväinen. Toki sitten sillä positiivisella palautteella, jota kuulee ympäriltä on merkitystä oman kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta ja moni tutkimus on kait todennutkin sen että itseinho omia läskejä kohtaan ei välttämättä edes ole se paras motivaattori laihdutuksen kannalta. Toki se voi antaa sysäyksen mutta pidemmän päälle se ei välttämättä riitä.
Ohhoh, olipa kilometriromaani josta toivottavasti sai jotain tolkkua 😀
Olet kyllä todella hyvässä kunnossa!
Mutta ymmärrän silti tavoitteesi, totta kai timmimpää kuntoa voi tavoitella, jos siihen on motivaatiota. Ei se ole keneltäkään pois.
Itsekin olen liikunnallinen ja syön terveellisesti, mutta harmittavasti vain jo yhdestä raskaudesta minulle tuli todella syvät, kauheat raskausarvet, joita ei liikunnalla ja vihanneksilla saa pois 🙁 Ei sen puolen edes laserilla. Joten ainoa vaihtoehto minulle on se, että vatsa on niin timmi, että iho on sen päällä kireä. Sitä tavoitellessa…