Hae
My Project Is Me

Uskalla onnistua!

Moi,

Kuten kerrottu, saan kerättyä ajatuksiani kasaan kaikista parhaiten lenkkeillessäni, joko reippaasti kävellen tai kevyesti hölkkäilen kunhan olen liikenteessä yksin. Viimeksi mietin sitä että mistä tämänhetkinen hyvä ”flow” projektini kanssa mahtaa olla syntyisin ja oliko sellaista edelliskerralla. Jälkimmäiseen on todella helppo vastata, kyllä – sellainen ehdottomasti oli edelliskerralla olemassa. Ensimmäinen osuus onkin huomattavanpaljon haastavampi.

Yksi asia on ainakin varma, onnistuminen vaatii rohkeutta. Rohkeutta tarvitaan yrittämiseen ja ennenkaikkea uskaltamiseen uskoa omaan itseen. Tämä asia on huomattavan paljon helpommin sanottu kuin tehty ja vaikka asiasta kuinka puhuttaisiin ääneen ja muistutettaisiin jokapaikassa, se täytyy oivaltaa ihan itsenäisesti. Minä itse ainakin myönnän että olen stereotyyppinen suomalainen; realistinen, vaatimaton ja vähättelevä eikä itsetuntonikaan välttämättä ole parasta A-luokkaa. Niinpä sellaisten ajatusten kuten ”minä yritän vähän laihduttaa (vaikkei tästä kuitenkaan mitään tule)” kääntäminen positiivisemmaksi ja varmemmaksi on vaatinut ajatustyötä. Jos kukaan on koskaan lukenut yhtäkään laihdutukseen viittaavaa kirjaa, mainitaan nimenomaan tämä positiivinen ajatustyö itsensä ja projektinsa suhteen tärkeänä yksityiskohtana. Mutta kuten sanoin, ei auta että se siellä lukee vaan se täytyy oikeasti oivaltaa itse.

Mainitsin jokukerta sitten että projektini on minulla mielessä kahdesti päivässä; aamulla kun herään ja illalla kun menen nukkumaan. Tämä ei ole milläänlailla sattumaa vaan ihan tietoisesti tehty valinta ja opeteltu juttu, jolla pyrin luomaan itseeni tätä positiivista uskoa ja rohkeutta. Tuntuu hölmöltä, tiedän, mutta moinen mielikuvaharjoittelu on ainakin tuottanut tulosta oman itseni kohdalla. Uskalla siis uskoa omaan onnistumiseesi, ja onnistu!

 

 

 

 

T: minä, joka jokaisen intervallitreenin sykkeenkohotuksen puolivälissä hokee mielessään lopujolopujolopujo, samalla vauhtia vielä hieman kiristäen (tai ainakin kuvittelen niin). Vihaan sitä treeniä jokakerta mutta kotiin päästyäni on voittajaolo.

6 kommenttia

  1. Anna P. kirjoitti:

    Hyviä ajatuksia!

    Oli aikaisemmin puhetta osallistumisestani Fitfarmin Bikini Challengeen. Ruokavaliossa on kiloklubin laskujen mukaan n 1800-1900 kcal, kun siihen on lisätty hieman hiilareita imettäjiä ajatellen. Ei siis kovin paljoa, mutta katotaan riittääkö se. Jos maidon tuotanto alkaa vähetä, niin hiilareita lisää! Nykyisellään se sisältää (kuten muutkin rasvanpolttodieetit) paljon protskuja ja rehuja.

    Tykkään tosi paljon treeniohjelmista! Aloitusviikolle on 3 erilaista salitreeniä sekä yksi ulkotreeni, joista 3 pystyn tekemään kotona kahvakuulia, jumppapalloa ja painonnostopenkkiä & leuanvetotankoa hyödyntäen. Tähän mennessä olen tehnyt yhden kerran hyppyulko- ja kahvakuulatreenit. Reidet ja takamus on ihan hapoilla, joten oikeaan osoitteeseen treeni menee 😉 Kysymys/vastauspalsta toimii myös tosi hyvin!

    • jennie kirjoitti:

      Mahtava kuulla että onnistui räätälöinti vähän spesiaalimpaankin tilanteeseen. Tsemppiä treeneihin, kuulostaa ihanan rankalta;) vitsit, arvaa alkoiko heti kiinnostmaan igseänikin taas piirun verran enempi?! Ruokavaliohan ei tosiaan varmaan mitään rakettitiedettä olekaan mutta tuo treeniosio toki sitäkin kiinnostavampi. Vaikka toki ruokavaliossa on varmaan otettu joitakin tiettyjä seikkoja huomioon verraten vaikka superdieettiin tai advancedn.

      jahka prokkis etenee niin kerro kuinka kävi (maidoille tai tuloksille, molemmat kiinnostavat)

  2. Monna kirjoitti:

    Ihana kirjoitus! 🙂
    Ja näin se tosiaan on! Ajatuksen voimalla on paljon suurempi vaikutus kuin yleensä kuvitellaan!
    Mäkin sanon nykyään tosi usein omille asikkailleni, että usko itsees niin pystyt!
    Jos ihan vaikka salilla painoja nostaessa ensimmäinen ajatus on, että ”en mä pysty tohon”. Niin luultavasti ei pystykään. Jos ajattelee, että ”perskeles, mä pystyn tähän varmasti”, painot nousee huomattavasti helpommin! 🙂 Ja sama toimii tosiaan myös painontarkkailun ja syömisjuttujen kanssa. 🙂

  3. Eikku kirjoitti:

    Täyttä asiaa taas kirjoitat! Aiemmin himmailin salilla treenipainojen kanssa just sitä ajatellen, että ”en varmaan jaksa tehdä noin painavilla koko sarjaa”. Nykyisin on toinen asenne! Esim. nyt kun ohjelmassa on vitosen sarjoja, oon rohkeasti yrittänyt joka kerta vähän isommilla. Vaikka jää sitten kolmeen toistoon, niin onpa ainakin yritetty ja voi sitten siitä keventää seuraavaan sarjaan.

    • jennie kirjoitti:

      Niinpä, ihan turhaa epäonnistumisen pelkoa vaikka on kyllä muuten ihan varma että jos ei edes yritä, ei ainakaan onnistu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.