Hae
My Project Is Me

Ei se ole niin vakavaa

Tein aikanani päätöksen, etten ota stressiä blogista ja/tai sen päivittämisestä. Samaan tapaan kuin en ota stressiä siitä jos jonain viikkona en pääsekään liikkumaan ihan niin paljoa kuin olin suunnittellut. Enkä ota myöskään stressiä siitä että en aina syö kuten ehkä optimaalisesti olisi mahdollista. Ei se ole niin vakavaa.

Edellä mainitun kaltaiset, pienet mutta merkittävät, päätökset ovat olleet ehkä elämäni parhaimpia.Se että antaa itselleen luvan tehdä ja toimia siten kuin parhaalta tuntuu, on omalla tavallaan ehkä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukijalka. Toki, jos se mikä tuntuu parhaalta on haitaksi omalle terveydelle niin sitten voi asiaa taas miettiä uudestaan mutta noin lähtökohtaisesti lepo on jokaiselle joskus tärkeää. Levon ei tietenkään tarvitse tarkoittaa kotona makaamista ja täyttä tekemättömyyttä mutta se voi tarkoittaa joskus sitäkin.

vakavaa_2

En ehkä itse voi kuitenkaan kehua olleeni tekemättä mitään – harva vanhempi varmaan voi. Enkä itseasiassa ole edes pitänyt ”lomaa” kirjoittamisesta vaan sille ei yksinkertaisesti ole löytynyt sopivaa aikaa. Olen kirjoittajana jokseenkin impulsiivinen, eli minun täytyy päästä kirjoittamaan siinä hetkessä kun sille on sopiva flow. Harmittaa itseasiassa ihan, etten eräänä yönä noussutkaan sängystä ylös koneen ääreen kun ajatuksenvirta kulki kuin itsestään. Tosin, en mene sanomaan olisiko kahdelta aamuyöllä tuotettu teksti sittenkään ollut niin järkevää, kuin itse tuohon aikaan kuvittelin. Se jäänee ikuiseksi mysteeriksi.

Ja vaikkei tämä teksti varsinaisesti tarjonnut mitään uutta ja ihmeellistä, niin se madalsi omaa kynnystäni palata takaisin blogin ääreen. Jokainen on varmaan huomannut, joko treenatessa tai muussa, että tauon jälkeen paluu on aina kaikista vaikeinta. Sitä alkaa luomaan jotain kummallisia odotuksia itselleen ja kynnys kasvaa entisestään. Joskus on vain hyvä antaa mennä, sen enempää asiaa ajattelematta ja huomata että eihän tämä nyt ollutkaan niin vakavaa tai vaikeaa.

vakavaa_1

Salitreenini

Kun rupesimme PT:ni, Miikun, kanssa salilla tehtävää treeniohjelmaa minulle rakentamaan niin tarkoituksena oli luoda sellainen treeni, jonka pystyn toteuttamaan vain salilla. Tämä idea oli ihan alkujaan lähtöisin Miikulta sillä hän tiesi että tarvitsisin kropalleni uudenlaisia ärsykkeitä. Ei sillä, että niissä asioissa joita olin siihen saakka tehnyt, olisi olisi ollut mitään vialla mutta uudenlainen treeni tuo lihaksistolle aina hieman lisähaastetta ja ikäänkuin pakottaa kehittymään. Samasta syystä myös treeniohjelmaa kannattaa vaihdella sopivin väliajoin.

Vaikka tavoitteena on painonpudotus, päädyimme melko yksinkertaiseen peruspunttiin ilman minkäänlaisia hienoja krumeluureja koska tällaista en ollut tehnyt aikoihin. Pääsin itse myös vaikuttamaan ohjelmaan sen puitteissa mitä ehdottomasti haluan, tai en halua, treenini sisältävän. Lisäksi toki huomioitiin kulloinkin käytettävissä oleva aika, treenitiheys eli kuinka usein voin treenata sekä mahdolliset esteet (kuten vammat). Ja niinpä, olen treenaillut kaksijakoisella ohjelmalla joista toiseen kertaan kuuluu muunmuassa 4×10 leuanvetoa – koska ihan itse niin halusin. Kokonaiskesto treenikerralle on noin tunti.

salitreeni

Salillahan voisi oikeasti tehdä todella paljon myös muuta kuin vain peruspunttia ja tärkeintä on se että löytää sellaisen treenimuodon, josta pitää itse. Toiset tekevät toiminnalista treeniä, toiset hyppivät itsensä läkähdyksiin ja jotkut treenavat kehonpainolla. Omakin ohjelmani tulee kokemaan lähiaikoina muutoksia, sillä tutut rutiinit ovat alkaneet tuntua tylsiltä ja jännityksellä odotankin mitä Miikku tällä kertaa keksii – varsinkin kun nyt tuntee minut jo hieman paremmin. Jos muuten koskaan olet miettinyt oman PT:n palkkaamista niin tämän kuun loppuun on tarjous, jolla saa oman valmentajan 25% alennuksella kun tapaamiset osuvat klo 10-15 väliin. Lisätietoja ja ilmaista alkukartoitusta voi tiedustella suoraan Miikulta eli miira-mari(at)jmsyke.fi

On ollut äärettömän hienoa treenailla jonkun kanssa, vaikka todellisuudessahan minä itse sen treenini kuitenkin teen. Yhteistreeneissä, joita olen Miikun kanssa muutaman kerran kuussa tehnyt, ei ole saliohjelman läpikäymistä lukuunottamatta, tehty sitä ohjelmaa, jota pääsääntöisesti treenaan. Aina on ollut jotain muuta ja lisäksi on toki puhuttu siitä miten se oikea treeni oikein sujuu. Näistä kerroista on oppinut aina yllättävän paljon, joko ihan puhtaasti tekniikkaa tai sitten jopa uusia liikkeitä. Lisäksi sitä huomaa antavansa aina hieman enemmän kun joku ”valvoo” tekemistä ja myönnän että tietynlainen äärirajoilla treenaaminen ihan yksin ei aina luonnnistu -paitsi ehkä sykkeenkohotuksissa.

salitreeni_1

Postauksen kuvista kiitos Miikulle, joka kärsivällisesti paitsi kannustaa niin myös kuvaa. Kuvat on otettu Malmilla sijaitsevan JM Sykkeen tiloissa, joissa useimmiten yhteistreenit teemme.  Ja koska joku kuitenkin epäilee niin ei, minun ei olisi tarvinnut mainita Miikun tarjouksesta tai muutoinkaan hänestä mutta olisihan se nyt ollut sulaa hulluutta olla vinkkaamatta tällaisesta edusta.