Hae
My Project Is Me

Överit, Totaalikieltäytyminen ja kaikkea siltä väliltä

Moikka,

Tästä taitaa nyt tulla todellinen ruokavalion työstämiseen painottunut viikko mutta ehkä se on tarpeen. Miten tämä kuulostaakaan tutulta: ” Viides grillimakkara sihisemään, kolmas lohkaisu täytekakkua, jättisäkillinen perunalastuja kertaistumalta, kattoon tuijottelua housunnappi auki buffetin jälkimainingeissa Tallinnan- laivan hytissä”. Siis minä ihan rehellisesti näen itseni kaikissa noissa tilanteissa –  Ai kamala! Lainaus on otettu Kg-lehdestä 3/2010, jossa puhutaan sokeriin koukuttumisesta tai yleensäkin hallitsemattomasta syömisestä.

Tunnistanpa itseni myös seuraavasta esittelystä: ” Syöpöttelyyn taipuvaisella Minnalla on jälleen kerran pää jumissa jääkaapin oven välissä. Illalla leivottua pizzaa on vielä jäljellä, ja niin pitkään kuin sitä on, se kummittelee mielessä – turha edes yrittää saada unta. Minna lohmii seuraavan päivän lounaaksi tarkoitettua kylmää pizzaa paljain käsin yöpaita päällä ja inhoaa itseään. Miksi en mahda itselleni mitään?”. Tässä talossa kun on nähty myös ne kerrat kun hampaiden pesun jälkeen olen noussut sängystä ylös vain ja ainoastaan vastatakseni avatun karkkipussin kutsuhuutoon. Jälleen kerran – Ai kamala!

Onko jotain sitten tehtävissä? Kyllä onneksi on ja tässä muutama esitetty, kokeilemisen arvoinen vinkki.

1. Ole aktiivinen toimija: Jos väittää olevansa sokeriaddikti, saattaa huomaamattaan antaa itselleen luvan käyttäytyä addiktin tavoin. Sensijaan täytyisi objektiivisesti pystyä myöntämään että on tilanteita, joissa syödään liika makeaa. Siinä missä sokeriaddikti on sokerin vietäväksi joutunut reppana, on jälkimmäisessä uhrin roolissa se suursyömärin vetelemä keksipaketti. Kun itse ei ole uhri, on helpompi toimia.

2. Ruokahuolto kuntoon. Säännöllinen, mielihyvää tuottava ruokailu auttaa hallitsemaan herkkuhimotuksia. Tähän ajatukseen minun on monta kertaa pitänytkin blogin puolella itsekin tarttua sillä laihduttamisen (tai terveellisyyden) ei tarvitse tarkoittaa tylsää – vaan monipuolista ja maukasta arkiruokailua sellaisin valinnoin, joista itse tykkään. En minäkään syö pahaa ruokaa – siitä tulisi vain huonolle tuulelle.

3. Pidä varasi nälkäisenä. Kun nälkä yllättää, ei ole ihan sama millä sitä tyydyttää. Makean syöminen nälkäisenä saattaa jättää muistijäljen, jolloin seuraavalla kerralla sama kaava valitettavsti toistuu. Tästä puhuttiin myös saarnian kirjassa Irti makeanhimosta. Myös nälkäisenä tulisi siis tehdä järkeviä valintoja.

4. Tarkkaile itseäsi. Usein käyttäytymiskaavat syntyvän valinnoista, joita ei tehdä tietoisesti. Yksi konvehti silloin tälllöin kahvin kanssa muuttuu päivittäiseksi. Ja pian konvehti muuttuu kahdeksi, kolmeksi jne. Kierre on helpompi katkaista jo ennen kuin se on syntynyt. Ja aiheesta puhuttiin muuten myös Jutan luennolla Nrj:n hyvinvointi-illassa kun todettiin että herkkuja on helpompi vastustaa ennen kuin ottanut sitä ensimmäistäkään. Näinhän se yleensä on.

5. Lakkaa kiusaamasta itseäsi. Itsensä kiusaaminen on julmaa ja jos tietää ettei kaapissa olevaa suklaalevyä voi ohittaa, kannattaa se jättää hankkimatta sinne kokonaan.

6. Kokeile siedätyshoitoa. Jos joku tietty herkku on ylitsepääsemätön niin siihen voi kokeilla siedättää itsensä siten, että pienempi määrää riittää. Tarkoituksena on siis että herkun näkeminen ei välittömästi muuta omaa käytöstä täysin järjettömäksi kyseisen herkun suhteen.

7. Testaa toimiiko lakko. Toisinaan totaalikieltäytyminen voi toimia pysäyttävänä stoppina ja antaa mahdollisuuden oppia suhtautumaan herkkuhimotuksiin ihan uudella tapaa. Olen itsekin toisinaan tehnyt totaalistoppeja jokusen viikon (2-4) ajalle ja kyllä niistä jotain hyötyäkin on ollut. Ainakin useimmiten himotukset ovat jonkin ajan kuluttua hieman laantuneet. Yhtälailla olen kokeillut myös herkkuövereitä – sekin toimii minusta vaikkei järkevää olekaan. Siinä sitten on taas syöty yhtenä päivänä niin paljon kaikkea että seuraavaan kahteen viikkoon ei edes ole tehnyt mitään mieli.

Ehkä tässä taas on hieman muisteltavaa, ajateltavaa ja kokeiltavaa itsellenikin. ” Ennen kaikkea on etsittävä jotakin, joka toimii paremmin niissä tilanteissa jotka laukaisevat syömisen”. Ps. Kaksi päivää kuivilla 😉 (vaikka eilen kotiin kannettiinkin karkkia, keksejä ja vastaleivottuja karjalanpiirakoita)

2 kommenttia

  1. Eikku kirjoitti:

    Syvät sympatiani! Itsekin olen ”kuivilla” neljättä päivää ja mietin jo, että laittaisin jonkun herkkutaukolaskurin blogini sivuille ”viimeisin onnettomuus tapahtui x päivää sitten” -tyyppisesti :D.

    Tuo aktiivinen toimija-kohta on ollut itsellänikin mielessä viime aikoina. Tosi paljon sitä ihan puheen tasolla ulkoistaa itsensä syyttömäksi tai tosiaan jopa uhriksi. Harmi, ettei pysty ulkoistamaan itseään ensi maanantain minäksi, jolle joutuu vastaamaan tämän viikon torstain herkkuövereistä.

    • jennie kirjoitti:

      Mitäs me uhrit itsellemme mahtaisimmekaan – Itsekin pidin joskus aikanaan ”herkkulaskuria” tosin laskurin idea oli pudottaa euro jokaisesta herkuttomasta päivästä possuun. Mielikuvissa siinti 365€:n edestä rahaa ostaa uusia vaatteita pienentyneelle minälle herkuttomuuden lomassa. Jokaisesta kuivasta kuukaudesta ansaitsin ylimääräisen kympin. Mihinhän tämä idea kaatui? Nyt se kuulostaa taas niin fikuslta..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *