Liikunta ei laihduta ja minä olen siitä mielestäni aika hyvä esimerkki. Liikun viikkotasolla vähintäänkin kohtalaisesti jollain mittapuulla jopa paljon. Salilla käyn kolmesti, lenkillä (juoksemassa tai kävelemässä) 3-6xviikossa ja yhden kerran myös cheerleadingissa. Lisäksi pyrin hyötyliikkumaan. Ja silti, jos en ole tarkka tai kiinnitä valintoihini ruokalautasella huomiota painoni nousee. Tämä siis siitäkin huolimatta että syön ihan tavallista arkista kotiruokaa, eli en elä pelkällä take-awaylla tai hampurilaisilla. Tässä alla yksi mun etäpäivien lempparilounaista eli munakaswrap.

Liikun koska haluan

Vaikka liikunta ei laihduta, liikun silti. Ja aion liikkua jatkossakin. On varmasti ollut aikoja kun liikkuminen on ollut minulle tapa pyrkiä lisäämään energiankulutusta. Jos se kuitenkin olisi ainoa syy liikkua, olisin varmasti lopettanut jo aikaa sitten. Liikun koska haluan liikkua – se on minulle jo jonkinlainen tapa. Taisin kerran jossain mainitakin että mietin yhtenä aamuna salille lähtiessäni että miksi oikeastaan lähden kun en tavoittele sillä sen enempää mitään. Totesin että lähden koska niin nyt vain teen. Se on vähän kuin hiusten harjaaminen, ei sitä tule kyseenalaistettua mutta silti se tapahtuu.

Liikunta tukee myös painonhallintaa

Mutta kyllähän liikunta myös tukee painonhallintaa. Liikkuminen vaati energiaa, mikä taas tarkoittaa että se lisää päivittäistä kulutusta. Liikunta lisää myös hyvää oloa, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Liikkuminen on oikeastaan aina hyvä vaihtoehto vaikka se ei suoraan vaakalukemassa näkyisikään. Siitäkin siis huolimatta että liikunta ei laihduta, olen tänäänkin käynyt aamusta salilla. Tämä alla oleva kuva siltä reissulta.

Aiheesta enemmän kiinnostuneille niin joitain aikoja sitten on samalla otsikolla julkaistu myös  artikkeli heasrissa ja tästä blogistakin löytyy samalla otsikolla postaus, omasta mielestäni ei-niin-kovin-kauaa-sitten kirjoitettuna, mutta päivämäärä sanoo sen olevan vuodelta 2015. Tämä todistakoot myös sen että vaikka itsestä välillä tuntuu että mainitsee samoista asioista usein niin totuus voi kuitenkin olla toinen.

Näin palmusunnuntaina on meidän perheessämme ollut tapana lähteä virpomaan. Niin myös tänä vuonna mutta ensimmäistä kertaa minua ei tarvittu (tai toivottu) mukaan. Vielä viime vuonna sain kiertää nuorimmaisemme mukana mutta niin se on vain hänestäkin kasvanut iso ja itsenäinen koululainen.

Virpominen on perinne, mikä kuului myös omaan lapsuuteeni. Muistan varmasti ikuisesti, kuinka yhtenä vuonna hyvän ystäväni kanssa koristelimme oksia myöhään yöhön. Oksia oli niin paljon, että kiersimme monta tuntia ovelta ovelle kysymässä saako virpoa. Se oli sitä aikaa kun kerrostalosta kävi jokaisella ovella riippumatta siitä tunsiko asukkaita vai ei. Nykyään ovet, joilla käydään ovat oikeastaan aina tuttujen tai ainakin omasta naapurustosta. Ja tämä on toki täysin ymmärrettävää vaikka ainakin itseä harmittaa että virpojia kävi ovella (tästä syystä) harmillisen vähän.

Lue lisää aiheesta otsikolla Saako Virpoa

Muita pääsiäisperinteitä

Kun lapset olivat pienempiä, järjestimme pääsiäismunajahdin muutamana peräkkäisenä vuonna. Kun lapset kasvoivat, alkoi pihapiiri käydä liian pieneksi ja etsiminen liian helpoksi. Ehkä sitä kuitenkin voisi vuosien tauon jälkeen vaikka yhdet suklaamunat kokeilla piilottaa. Sensijaan pipo täytyy muistaa pitkänä perjantaina laittaa sängyn alle niin aamulla voi yllättyä iloisesti kun huomaa kukon käyneen munimassa. Tässä on vähän samanlaista taikuutta kuin jouluna joululahjojen saapumisessa pöydän alle tai hammaskeijun tuomassa kolikossa hampaan tilalle. Pieniä ihmeitä, mitä tapahtuu niin kauan kuin niihin jaksaa joku edes vähän uskoa.

Ja liittyy meillä pääsiäiseen vielä yksi perinne nimittäin hampurilaisilla käynti. Tämä perinne ei ihan kovin vanha ole ja alkoikin vähän puolivahingossa kun kahtena peräkkäisenä vuonna huomasimme hamppareilla pääsiäispyhinä käyvämme. Olisikohan tämä ainakin kuudes vuosi, kun perinnettä tulemme (toivottavasti) toteuttamaan.

Jos pääsiäisherkut houkuttavat niin kurkkaa näiden terveellisempien proteiinipitoisten suklaamunien resepti.

Kuvissa näkyy meidän keittiönpöytä, mikä sai ylleen vaaleanpunaisessa sävyssä koristeet jo joitain viikkoja sitten. Virpomisoksat olin säästänyt viime vuodelta ja vaikka toisinaan varastossa käydessä niiden olemassaolo on hieman huvittanut, niin nyt niistä on ollut iloa. Vaaleanpunainen vaihtui kuitenkin keltaiseen kun tällä viikolla sain keltaisia tulppaaneja ja kyllä kokonaisuus muuttui äkkiä pääsiäisemmäksi.

Onko teillä pääsiäisperinteitä? Olisi mukava kuulla milaisia 🙂