Hae
My Project Is Me

Mietitkö koskaan miksi paino ei putoa?

Olen muutaman viime päivän aikana kahlannut aika kiitettävän määrän vanhoja blogijuttujani vuosien varrelta. Hassuinta on ollut se, kuinka osa teksteistä ja niiden tapahtumista tuntuu aivan kuin ne olisivat tapahtuneet ihan äskettäin. Jonkun tietyn kuvan kohdalla muistaa ihan tarkalleen ne tunteet ja tuntemukset kuvanottohetkellä siitäkin huolimatta, että väliin on voinut mahtua monia vuosia. Yhtälailla on myös niitä tekstejä, jotka on täysin unohtanut.

Alla oleva juttu on julkaistu alunperin 27.10.2013 (siis apua, lähes neljä vuotta sitten!?) mutta se on aika ajankohtainen myös tähän hetkeen, muutamia detaljiitason asioita lukuunottamatta. Jos siis joskus olet miettinyt että miksi se paino ei putoa, niin selkeyttäisivätkö nämä apukysymykset ajatuksiasi.

*********************************************************************************************************************************

Tässä jonain kertana luin artikkelin tyypillisimmistä virheistä, joiden vuoksi painonpudotusprojekti ei onnistukaan suunnittellusti ja löyhästi suomennettuna (ja hieman tiivistettynä) ajattelin jakaa sen teidänkin kanssa.  Jos tämä on tuttu tunne punnitusaamuisin niin…

Motivaation puute

Mikäli motivaatio on hakusessa niin ihan ensimmäisenä tulisi tietysti tietää minkä vuoksi koko projektiin on edes lähtenyt mukaan. Mikä on se oma, todellinen syy? Onko se esimerkiksi halu mahtua tiettyyn farkkukokoon? Johonkin tiettyyn juhlamekkoon jonain tärkeänä päivänä? Mikä ikinä se syy onkaan niin sen täytyy motivoida juurikin sinua itseäsi niin paljon että pystyt sanomaan ”ei” houkutuksille ja ”kyllä” muutosta tukeville valinnoille.

Minä itse tavoittelen pienempää vaatekokoa, sitä mitä suurinosa ei-imetysaikaisista vaatteistani kaapissa edustaa.

Tavoitteiden puute

Mikäli tavoitteita ei ole asetettu on niitä äärettömän vaikea saavuttaa. Tavoitteiden tulee olla realistisia, saavutettavissa olevia ja konkreettisia alkaen pienistä viikottaisista muutoksista, johtaen lopulliseen päämäärään.

Tässä ehkä olen itse hieman oikonut polkuja liikaa. Minulla siintää kyllä mielessä se loppullinen tavoite – joka vaatii taustalle vielä melkoisesti aikaa ja työtä, mutta muutoin tavoitteeni ovat enemmän luokkaa ”laihdu, pudota painoa, kadota senttejä.. ” niitä lukuja tai aikaa sen enempää konkretisoimatta. Myöskään pieniä päivittäisiä päätöksiä, ei ole näkynyt ihan niin paljon kuin tarpeen olisi.

Ruokavaliosuunnitelman puuttuminen

Ruokavalion tulee olla laihtumista tukeva selvittäen paitsi energiamäärän myös makroravinteiden (poteiini, hiilihydraatit, rasva) määrän. Ruokailut kannattaa jakaa kuuteen pienempään ateriointikertaan jotta verensokerin heilahtelua saadaan tasattua ja herkkuhimotuksia vähennettyä.

Itse olen ottanut ruokapäiväkirjan käyttöön tällä viikolla. Se on vaikeaa mutta toivon että sillä tavoin saan selvitettyä itselleni sopivimman tavan syödä. Määrän ja kellonajan lisäksi olen pyrkinyt kirjaamaan ylös tuntemuksiani (jäikö nälkä, alkoiko jotain tehdä mieli jne..)

Pitkäjänteisyyden puuttuminen

Jos uutta elämäntapaa ei pidä yllä tarpeeksi pitkään eivät tuloksetkaan jää pysyviksi. Riittävällä määrätietoisuuella ja pitkäjänteisyydellä uudet muutokset muuttuvat tavaksi. Ja kun ne muuttuvat tavaksi muuttuvat tulokset pysyviksi.

Ei siis ole oikotietä onneen.

Annoskoon seuraaminen

Ruokavaliosuunnitelma on hyvä olla olemassa mutta ilman mittaamista, syödyn ruoan määrää saattaa olla vaikea tietää. Vaaka on hyvä olla olemassa proetiininlähteiden mittaamista varten, mittakupit hiilihydraatteja varten sekä mittalusikat rasvanlähteitä varten.

Kaikenmoisia kasviksia ja salaatteja saa siis syödä vapaasti. Koska ruokavaliopäiväkirjan pitäminen on minulle uutta ja oikeasti vaikeaa, niin on myös mittaaminenkin. Toki kun tätä tarpeeksi kauan harjoittaa niin annoskoot muuttuvat silmämääräisestikin oikeanlaisiksi.

Poissa silmistä, poissa mielestä

Saadaksesi hyvän alun projektillesi, kannattaa kaapit siivota kaikista houkutuksista. Jos se ei ole siellä, ei sitä voi syödä.

Jaa, oliko minulla edelleen se herkkulaatikko tuolla kaapissa? Leivoinko juuri pakkasen täyteen korvapuusteja?

Varasuunnitelma

Jos sinulla on aina varasuunnittelma, pysyt todennäköisemmin oikealla polulla kohti tavoitetta. Jos siis edessä on esimerkiksi juhlat, syö ennen juhliin lähtöä jolloin juhlatarjoiluja tulee nautittua hieman vähemmän. Pidä aina mukana myös terveellinen välipala siltä varalta että tarvitset sitä etkä joudu ”tyytymään” huonoihin vaihtoehtoihin.

Tämän olen oppinut kyllä kantapään kautta itsekin – ja niinpä minulla on lähtökohtaisesti aina mukana jokin välipala- minne ikinä lähdenkään. Joskus aikanaan jossain lehdessä oli myös erään diettaajan vinkki pitää aina lusikkaa mukana – näin hän pystyi ostamaan lähikaupasta maitorahkan koska ja milloin vain. Ei huono vinkki sekään.

 

*********************************************************************************************************************************

Sen verran tähän loppuun haluan vielä sanoa, näin vaakakapinan vuonna 2017, että painohan ei itsessään todellakaan kerro kaikkea. Sekin on kyseenalaista että missä tilanteissa, terveen aikuisen, kannattaa vaa’alla edes käydä vaikka tavoittelisikin ehkä pienempää kokoa. Mittareita on myös monia muita eikä vaaka ole niiden joukossa kuin yksi ja jos asiasta tahtoo lukea enemmän niin täältä löytyy. Tässäkin postauksessa voitaisiin siis ihan hyvin painon sijaan puhua vaikkapa rasvaprosentista mutta en lähde alkuperäistä juttua nyt kuitenkaan muuttamaan vaan annan sen olla juuri siinä muodossa kuin se vuonna 2013 on kirjoitettu.

4 kommenttia

  1. Vera kirjoitti:

    Moikka! Hyvä kirjoitus muuten, mutta olen viimeisessä kappaleessa kuvailemasi Vaakakapinan sanomasta aika eri mieltä.

    Ymmärtääkseni Vaakakapinan ideanahan ei ole ollut välttää nimenomaan vaakaa ja painon seuraamista. Sen sijaan mielestäni ideana on ennemmin ollut välttää turhaa painon, rasvaprosentin, koon tai minkä tahansa tällaisen mittarin seuraamista silloin, kun siihen ei ole terveydellisesti mitään tarvetta. Sen sijaan, että kyseenalaistaa sen, missä tilanteissa terveen aikuisen kannattaisi käydä vaa’alla vaikka tavoittelisikin pienempää kokoa, Vaakakapinan viestin mukaan pitäisi kyseenalaistaa myös se, missä tilanteissa ja miksi terveen aikuisen edes pitäisi ylipäätään tavoitella pienempää kokoa. Tavoitteena on ehkä ennemmin siis kapinoida koko laihuuden ihannetta vastaan, ei vain laihuuden mittaamista itseään punnitsemalla.

    • jennie kirjoitti:

      Hyvä nosto, kiitos siitä. Ehkä viittasin tällä omalla vaakakapina-vertauksella omiin ajatuksiini ja aiempiin teksteihini enemmän kuin varsinaiseen ideologian alullepaniijaan eli Jennyyn ja läskimyytinmurtajiin. Itse kun olen viimein tuntunut oivaltavan sen tosiseikan että paino ei ihan oikeasti ole niin merkityksellinen asia, kuin millaiselle jalustalle se usein asetetaan. Pahoittelen että tämä ei tullut kirjoituksesta suoraan selväksi.

  2. Jänis kirjoitti:

    Minä arvelin lisätä lihaksia alavartaloon/jalkoihin. Lihaksethan kuluttaa energiaa, niin ehkä ne sitten kuluttaa sitä suurempina enemmän.
    Paino ei ole itseasissa tippunut niillä treeneillä, vaan noussut 2 kiloa, mutta vyötärö ja muut ulkonäön piirteet vaikuttaa kaventuneen vähän.
    Ruokamenekkiä voi säädellä, kun löytää hyvänmakuisen ruokaöljyn ja lisää sitä sitten sen verran, että ruoka alkaa olemaan riittävän täyttävää. Joku ’käsittelemätön’ auringonkukkaöljy esim.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *