Hae
My Project Is Me

Maailma ruusunpunaisten lasien takaa katsottuna näyttää tältä

Moikka,

Juuri kun olen kehunut että yritän pitää blogin aihealueet, ainakin pääsääntöisesti, jokseenkin ulkonäkö ja/tai terveysaiheisessa hömpässä, kirjoitan jostain ihan muusta. Olen antanut pölyn laskeutua muutaman päivän ajan mutta todellisuudessa olen ollut vain niin tavattoman väsynyt (ja kiireinen) etten ole koneen ääreen ennättänyt istumaan. Nyt siis luvassa tosiaan on jotain ihan muuta kuin yleensä ja ensimmäisenä seuraakin vuosituhannen vinkki kaikille sinkuille: Lähtekää Tallinnan päiväristeilylle yksin! Vaikkei jokainen jutustelija missään nimessä mitään ehdotellutkaan niin juttuseura (sen kaikessa monimuotoisuudessaan) oli oikein tervetullutta ja kiinnostavaa. Löytyi kisamatkalla ollutta pyöräilijää, entistä painonnostajaa ja muuten vain hupimatkalla ollutta porukkaa niin mies- kuin naispuoleisesti. Olin myös sen verta hurja että tv:tä tutun Dj Veskun retrodiskon musiikkien tahdissa paluumatkalla tanssilattialle – siis ihan yksin (tai olihan siellä muita kanssamatkaajia jo siinä vaiheessa joraamassa) ja selvin päin, siis tippaakaan alkoholia nauttineena. Vaikka tottunut yksinmatkaaja ja –tekijä olenkin niin jostain syystä ajatus tanssimaan lähdöstä ilman seuraa tuntui hurjalta mutta ei minun kauaa tarvinnut olla yksin kun jo muut tanssiseurueet ottivat minut avosylin vastaan. Ja taas vinkkinä sinkuille ei koskaan tiedä kuka sinut sieltä joukosta bongaa sillä treffiseuraa (ja ihan varteenotettavaa sellaista) olisi ollut tämän vuoksi illaksi tarjolla. Minulla oli ihan mahtava matka ja matkaseura (jollaista on muuten löytynyt aina ikään- ja sukupuoleen katsomatta sillä ensimmäinen yksinmatkustuskertahan tämä ei minulle ollut).

kuva 5(29)

kuva 1(79)

kuva 4(43)

Nämä onnettomat käsivarret tekivät vaikutuksen mainittuun ex-painonnostajaan ja hänen vaimoonsa. Tovit siis keskustelimmekin muunmuassa ruokavalion tärkeydestä. Olin immareltu, ymmärrettävistä syistä sillä onhan haaveeni näyttää siltä että ”Toi urheilee paljon”

kuva 3(62)

Tein myös jotain muutakin ensimmäistä kertaa ja olin reissussa kaljakärryn kanssa. Yleensä raahaan kotiin tuomisena vain purkkaa ja mustaa leipää mutta tällä kertaa edellä mainittujen lisäksi olin liikenteessä alkoholin vuoksi. Olen eräiden järjestettävien juhlien juomavastaavana ja tämä kunniatehtävä vei minut siis kohti Viron viinakauppoja. Toki kun aikaa oli niin tein paljon muutakin kuin näitä prosenttiostoksia mutta jotenkin hävetti kulkea kärry repussa kiinni köytettynä. Jostain syystä sain kuitenkin ehkä lähihistoriani parasta asiakaspalvelua (ja apua) minne ikinä kapsäkkini kanssa kuljinkin. Tämä toistui paitsi Viron päässä niin myös Suomessa, jossa jokainen kanssakulkija ystävällisesti kysyi tarvitsinko apua kärryjen nostelemisessa ja siirtelemisessä. Eilen on tainnut olla planeetat jotenkin kohdillaan, sillä senverta harvinaislaatuinen päivä se oli. Tai sitten vanha sanonta pitää paikkansa; Kun hymyilet maailmalle, maailma hymyilee sinulle. Vieläkin tulee hymy huulille kun mietin eilistä päivää ja saamaani positiivista kohtelua kaikilta kanssaihmisiltä.

kuva 1(80)

kuva 2(84)

Tai sitten näytin vain niin säälttävältä kaikkien kapsäkkien kanssa 😀

Ajattelin tunkea tähän loppuun vielä Tallinnan matkan ruokapäiväkirjani mutta jotenkin se ei nyt sovellu tähän ruusunpunaiseen maailmankatsomustarinaan. Säästän sen siis johonkin toiseen kertaan ja hiljenen tällä erää. Erästä päivän evästä kuitenkin lainatakseni..

kuva 4(44)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *