Olen yleensä hyvin järjestelmällinen tyyppi. Tykkään suunnittella ja haluan että asioille on aikansa ja paikkansa. Lasten myötä on pakostakin oppinut joustamaan ja hyväksymään sen että kaikki ei aina mene ihan suunnittellusti.

Tällä viikolla täällä on tehty hampaita ja se on aiheuttanut koko perheelle vajaita yöunia. Vajaat yöunet ovat tarkoittaneet väsynyttä ja voimatonta olotilaa sekä paikallaan seisovaa ajatustenjuoksua. Mielessäni saattaa olla useitakin asioita joista tekisi mieli kirjoittaa mutta kun koneen ääreen viimein pääsen asettumaan niin tuijotan vain tyhjää ruutua. Sekalaisia ajatuksia ei vain yksinkertaisesti saa puettua sanoiksi ja teksti jää julkaisematta. Alla oleva kuva ehkä kertoo sen, mitä yritän tälläkin hetkellä sanoiksi pukea – tuijottelua tyhjyyteen.

Siinä missä blogi on jäänyt päivittämättä, ovat myös treenit loistaneet poissaolollaan. Ja vaikka kuinka salitreeniä ja sen tarjoamaa omaa aikaa rakastankin, niin tällä viikolla en ole kaivannut sinne lainkaan. Joku motivaatiolauseke sanoo että huono treeni on vain se, mikä jäi tekemättä niin tällä viikolla se tekemättömyys on ollut oikea ratkaisu. Joskus tarvitaan lepoa, joskus treeniä ja tärkeintä on oppia tunnistamaan että kumpaa.

Treenipäiväkirja-tyyppiset postaukset ovat omalla tavallaan melko mielenkiintoisia, sillä ne avaavat aina hieman ovia kirjoittajan maailmaan. Tietynlainen uteliaisuus on ainakin itselle luonteenpiirre ja juuri muun muassa siitä syystä on toisinaan ihan hauska lukea siitä, mitä muut ovat puuhastelleet. Nyt avaan teille hieman omaani.

En otsikoi omaa treeniviikkoani tyypilliseksi tai tavalliseksi, koska sellaista ei minulla yksinkertaisesti ole. Treenimäärät pysyvät melko lailla vakiona viikosta toiseen mutta se että miten ne viikon seitsemälle eri päivälle jakautuvat, on toinen tarina.  Olen aiemminkin maininnut, että puolisoni tekee vuorotyötä ja työvuoro saattaa osua mille tahansa viikonpäivälle. Tästä syystä mikään viikko harvoin on treenijakaumaltaan aivan identtinen, sillä esimerkiksi salille pääsy vaatii aina joko puolison kotona oloa tai lapsiparkkimahdollisuutta.  Tässä esimerkkinä viime viikko.

Maanantai: Alakroppa salilla

Aloitan viikon useimmiten salitreenillä, sillä sunnuntai on melko usein omalla kohdallani lepopäivä. Oma saliohjelmani on kaksijakoinen, eli treenaan ylä- ja alakropan eri päivinä ja itse kierto kulkee niin että vuoroviikoin treenaan kahdesti alavartalon ja yhdesti ylävartalon sekä sitten sama juttu toisinpäin seuraavalla viikolla. Salilla käyn siis kolmesti viikossa.

Tiistai: Kävely 5km + kuntopiiri + yläkroppa salilla

Tiistaisin käyn vakiona kävelemässä ja oman jaksamisen/käytettävän ajan puitteissa saatan lenkin jälkeen vetäistä vielä pienen kuntopiirin. Salille päädyin puolivahingossa, sillä tarkoituksena oli vain käydä blogia varten illasta kuvaamassa muutama juttu. En kuitenkaan kehdannut käydä vain kuvaamassa ja niinpä treenasin yläkropan kuvaussessioni jälkeen.

Keskiviikko: Kävely 10km

Hieno sää houkutteli minut kävelylenkille vaikka muutoin treeni olikin ns. ylimääräinen. Alunalkujaan minun piti mennä salille mutta koska se hoitui jo edellisiltana niin tällä kertaa mentiin näin.

Torstai: Kävely 5km

Torstai on tiistain ohella se toinen viikoittain samaan aikaan toistuva lenkki. Siinä missä kaikki muu treenaaminen viikon aikana hieman vaihtelee niin nämä pysyvät vakiona, sillä isommat lapset käyvät näinä aamuina muutaman tunnin ajan kerhossa.  Lenkin jälkeen kutsuikin kampaaja, joten kuntopiirille ei ollut aikaa (liekö olisi ollut energiaakaan).

Perjantai: Alakroppa salilla

Viikon kolmannen ja viimeisen salitreenin pariin, joka tällä viikolla oli alakroppa.

Lauantai&Sunnuntai: ei mitään

Viikonloppu sujui levon merkeissä, kuten itseasiassa aika usein. Myönnän että sunnuntaina olin hieman ajatellut, että voisin vaikka jumppailla kotona mutta nuorimmaisen hampaanpuhkeaminen oli valvottanut senverta edellisenä yönä, että totesin levon tarjoavan minulle enemmän kuin tehtävän treenin.

Äkkiä laskettuna treenitunteja kertyi viikkoon noin seitsemän ja ne toteutuivat viiden päivän aikana. On kävelyä, salia, hiit-tyyppistä harjoittelua ja toistaiseksi vielä mainitsematonta hyötyliikuntaa. Lasten kanssa tulee nimittäin puuhasteltua ja käppäiltyä (eli oltua jalkojen päällä ja kerättyä askelia) ihan huomaamatta kun käydään kirjastossa/kaupassa/tms tai pelataan jalkapalloa/hippaa/yms.  En kuitenkaan laske tätä liikkunnaksi vaan se on yleistä hyvää, mikä kuuluu elämään ja arkeen.  Kaiken edellämainitun lisäksi pyrin venyttelemään kotona päivittäin – edes viisi minuuttia. Tämä on kuitenkin rehellisesti asia, missä minun tulisi ehdottomasti petrata sillä aivan liian usein tuo jää nimenomaan pyrkimyksen tasolle.

Kuten huomata saattaa, on liikunta ja liikkuminen minulle ensisijaisesti sitä omaa aikaa tarjoava mahdollisuus. Joku toinen ehkä tykkää lukea vaikkapa kirjoja mutta minä tykkään liikkua. Ainakin tällä hetkellä.