Kehonkoostumusmittaus oli pettymys
Kehonkoostumusmittaus toi mukanaan pettymyksen tunteita. Paitsi että muutosta ei ollut juurikaan tapahtunut, oli se vähäinenkin muutos tapahtunut väärään suuntaan. Vaikka tulokset olivat pettymys, olivat ne odotetut mutta eivät suinkaan toivotut.
Aika aloittaa elämäntapamuutos
Aloitin elämäntaparemontti todellisella rytinällä vuoden vaihteen jälkeen. Olen aina, tai ainakin aikuisiällä jo vuosikymmenen ajan, ollut aktiivinen liikkuja kunnes se viime vuonna (2018) jäi lähes kokonaan. Samalla ruokavalio alkoi lipsua yhä epäterveellisemmäksi. Lopputulemana oli painonnousu ja kunnon huononeminen sekä yleisen hyvinvoinnin lasku. Oma olo alkoi ahdistaa ja työpaikan vaihdoksen myötä sain yllättävää lisäenergiaa liikunnan aloittamiseksi ja ruokavalion siistimiseksi. Oli aika aloittaa elämäntaparemontti eli matka kohti sitä entistä, energistä minää.
Edellinen kehonkoostumusmittaus maaliskuussa oli positiivinen yllätys. Osasin odottaa muutosta mutta ensimmäistä kertaa ikinä lihasmassani oli kasvanut samalla kun rasvamassaa oli kadonnut. Tällä kertaa tilanne oli päinvastainen: rasvan määrä on kasvanut ja lihasta kadonnut ja jouduin miettimään että mitä olen tehnyt toisin.
Joulukuu 2018 | Maaliskuu 2019 | Kesäkuu 2019 | |
Paino | 76,0kg | 72,3kg | 72,5kg |
Lihasmassa | 27,7kg | 28,4kg | 28,0kg |
Rasvamassa | 26,3kg | 21,9kg | 22,6kg |
Rasvaprosentti | 34,6% | 30,3% | 31,2% |
Miksi laihduttaessa olenkin lihonut
Tällä kertaa tosiaan osasin pelätä että kehonkoostumusmittaus tarjoaisi tämän kaltaisia tuloksia sillä olin todellakin toiminut jälkimmäisellä puoliskolla toisin, kuin ensimmäisellä. Konkreettinen, täälläkin näkyvä esimerkki on se että olen puhtaasti kirjoittanut projektistani vähemmän. Olen kirjoittanut siitä vähemmän koska siitä ei varsinaisesti ole tuntunut olevan kirjoitettavaa. Olen kirjoittanut siitä vähemmän koska en ole ollut niin kiinnostunut siitä – olen antanut asioiden tapahtua omalla painollaan ja tässä on lopputulos.
Olen myös liikkunut vähemmän. Olen paitsi tällä puoliskolla sairastellut, myös tietoisesti jättänyt joitain treeneistä vähemmälle ja keskittynyt kehoa huoltaviin liikkeisiin. Olen myös liikkunut eri tavalla ja tehnyt enemmän hengästytävää, hapenottokykyä lisäävää (sali)treeniä kiertoharjoitteluna kuin puhdasta punttia raskaimpine mahdollisine painoineen. Treenit ovat siis olleet todella erilaiset kahden eri mittauspuoliskon välillä.
Ruokavalio on myös ollut lepsumpi ja hieman nuutunutta oloa on tullut hoivattua nopeiden hiilihydraattien muodossa. Vaikka kannatankin loppuelämän kestäviä ratkaisuja, niin ehkä tietyissä tilanteissa on vain tarpeen pysyä tiukempana ja sanoa ei – tai ainakin hakea ratkaisua jostain muualta kuin lohturuoasta.
Pitääkö olla huolissaan
Vaikka kyse ei ole isosta muutoksesta, on minusta ihan aiheellista olla “huolissaan” tuloksesta. Huolestuttavaa olisi ollut oikeastaan jo se, että kolmessa kuukaudessa ei olisi tapahtunut muutosta lainkaan kun toiminnalla on kuitenkin ollut koko ajan tavoite mielessä. Toisaalta, kyse on myös lyhyestä ajasta ja tavallisesta elämästä, missä niin sanotut paremmat kaudet ja ne vähän vähemmän mairittelevat vaihtelevat. Nyt on ollut tällainen kausi ja se mikä on tärkeintä niin mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut. Tästä voi, ja pitää jatkaa – ehkä taas astetta isommalla tahdonvoimalla ja ymmärryksellä siitä että mikäli tosissaan muutosta haluaa, täytyy olla myös valmis tekemään niitä muutoksia. Näillä ajatuksilla kohti tulevaa – nyt on aika tehdä se muutos!