Hae
My Project Is Me

Treenikuulumisia vai kuulumattomuuksia

Moi,

Hiukan on viime aikoina ollut puhe enemmän kaikesta muusta kuin treenistä, treenin etenemisestä, kiloista tai edes välttämättä ruoasta. Se ei kuitenkaan tarkoita etten siellä taustalla koko ajan jotain tekisi. Minähän en ole koskaan ollut mikään varsinainen treenipäiväkirjan jakaja eikä minusta varmaan koskaan sellaista tulekaan. Käyn siellä salilla, huomaan välillä kehittyneeni ja hehkutan sitä sitten täälläkin kunnes taas hiljenen hyväksi toviksi.

kuva 1(46)kuva 5(13)

Kaikenlisäksi salitreenini tuntuvat jotenkin tylsiltä aiheilta kirjoittaa, teenhän sitä samaa useamman kerran viikossa. Ei siinä ole minusta varsinaisesti mitään hehkutettavaa. Minä menen sinne, ähisen ja puhisen ja sitten lähden pois. Ohjelmankin olen täällä jo aikaa sitten jakanut ja koska tosiaan treenailen yksinäni, ei kuvamateriaaliakaan ole erityisemmin tarjolla paitsi se samanlainen loppupläjäys treenin päätteeksi.

kuva 4(20)

Ja vielä toisekseen olen jotenkin itse jo hitusen tympääntynyt tuohon tekemääni ohjelmaan. Aluneperinhän ohjelman piti olla vain kolmen kuukauden mittainen eli 6+6 viikkoa. Tähän välille kuitenkin sattui Skotlannin matka, jonka vuoksi aloitin ohjelman uudelleen alusta. Sinänsä ratkaisu oli hyvä sillä kuukauden tauon jälkeen kuntotaso oli pudonnut reippaasti ja alku takkusi melkoisesti. Siinä viikkojen edetessä kuntokin palasi mutta olin jo päättänyt edetä ohjelman mukaan huomioimatta tapahtumia ennen taukoa. Tässä kohtaa tein virheen sillä nyt tuo jo iäisyyden samana pysynyt ohjelma takkuaa tylsyytensä puolesta. Toki, pieni muutos tuli kun lihaskuntoliikkeiden sarjat pienenivät puolella (entisen 10-12 sijaan toistoja onkin vain 6-8) mutta muutoin ohjelma pysyi samana.  Ohjelman hyvä puoli näin kesäaikana on kuitenkin siinä että se ei “vaadi” kuin kaksi pakollista salikäyntiä viikossa mutta kuten viikkokertauksista huomaa, käyn siellä useammin tehden muita juttuja. Tai sitten käyn jumpalla, joka tarjoaa vähän jotain muuta.

kuva 2(40) kuva 2(46)

Tästä nyt tuli hieman tällainen selittely sille miksi aiheeni tuntuvat olevan pääosin ihan kaikkea muuta kuin treenejäni. Kuvittelen etteivät ne kiinnosta koska ne eivät (välttämättä) kiinnosta niinkään itseäni. Tämähän ei siis suinkaan tarkoita sitä ettäkö en aiheesta tykkäisi puhua jos joku vain jaksaa kuunnella. Jos siis kiinnostusta löytyy (tai minulta uskallusta) niin saattaapi olla että pyrin aiheeseen paneutumaan blogin äärellä enemmänkin.. Niin, ja kiloista tulee päivitystä kunhan tuo vatsalihashaasteeni loppuu tämän viikon jälkeen. Vihdoinkin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.