Hae
My Project Is Me

Elokuu 2013

Moikka,

Uusi kuukausi, uudet lukemat – ainakin toivottavasti. Vaikka paino onkin jumittanut ja matka kilojen kanssa viivästynyt, olen silti ilman mittanauhaakin todennut että senttejä häviää. Viimeisin havainto tällaisesta onnistumisesta oli eilen sykevyön kanssa, joka vaatinee kiristämistä. Ei se nyt ihan vielä putoa päältä mutta paremminkin voisi pysyä paikallaan.

Mietiskelin kerran myös sitä tosiasiaa että olen oikeasti saanut vauvan vasta vähän aikaa sitten. Tämä on seikka jonka tunnut itsekin unohtavan, tai ainakin sivuuttavan, hyvin onnistuneesti kun tuskastelen peilin edessä. Ehkä minun kroppani tai pääni ei vain yksinkertaisesti ole vielä ollut valmis muutokseen. Ehkäpä tästä syystä kilot eivät viimeksikään alkaneet karista välittömästi vaikka varsinaista muutosta ei alkukuukausien ja loppukuukausien välillä ollutkaan paitsi liikunnan osalta. Kait se hormonitoiminta siis jotain johonkin jotenin vaikuttaa.

Oli miten oli niin nyt minusta taas tuntuu siltä että jokin uusi vaihde tälle projektille on löytynyt. Enkä tarkoita uudella vaihteella että olisin jollain lailla tehostanut liikkumisiani tai tiukentanut ruokavaliotani – tämä muutos on näkymätön ja tapahtunut pääni sisällä. En tiedä onko se vieläkään se vaadittava napsahdus mutta juuri eilen mietin että nyt on jotenkin hyvä olla; Liikkuminen on mukavaa, herkuttelu hallinnassa (ja vielä helposti) ja muutoinkin kaikki mallillaan. Joo, toki kotona on välillä raskasta ja rankkaa eikä kaikki suju kuin suunniteltu, mutta tuo draivivaihde koskikin vain tätä kroppaprojektia. Toivotaan siis että tämä johtaa johonkin vielä parempaan.

WP_20130804_007

Eteenpäin. aina.

WP_20130804_008

Kertaan lyhyesti vielä viime viikon, joka sujui siis hyvin. Liikuntatavoitteista jäin hieman vajaaksi muutaman poikkeuspäivän takia mutta vain vähän. Oli intervalliharjoitusta sykevyön kanssa ja muutoin kävelyä ja lenkkiä sekä kotijumppailuja. Myös ruokavalio on tosiaan löytänyt paikkansa ja ajatus herkkupäivästä vuoropäivin taisi koitua minun pelastuksekseni. Maanantaina kävimme isomummolassa vähän jäätelöllä ja seuraava kerta olikin sunnuntai kun söin viisi karkkia. Ei paha vaikka toki siinä välissä oli tuo lauantai ja ne kaksi kaloripommiani puddingista ja kookosöljystä.

Hyvillä mielin siis mittalukemat

Paino:                   59,4 kg (60,3kg) projektin alusta (62,4kg)  -3kg

Vyötärö:               73,5cm (74cm)   projektin alusta (78cm)   -4,5cm
Navanympärys:   83 cm (83,5cm) projektin alusta (89cm)    -6cm
Lantio:                  88 cm (88,5cm) projektin alusta (90cm)    -2cm
Rasvaprosentti:   25,5% (25,5%)  projektin alusta (26,5%)  -1,0%yksikköä

elok

Muutokset ovat siis sentillisesti pienempiä kuin odotin mutta JES! olen päässyt takaisin omalle kymmenykselleni. Vitosella alkava luku on siis sittenkin mahdollinen ja nyt on yksi henkinen raja ylitetty. Tästä tuli hyvä tunne, jesjesjes 🙂

Rasvaprosentista sensijaan vielä vaihteeksi. Otin luvun heti aamusta sekä pumpattuani maitoa hieman talteen. Muistanette ehkä että mietin onko rintojen maitotäytteellä kuinka merkitystä tulokseen ja ennen luku oli tuon 25,5% ja jälkeen 25,1%. Käytän kuitenkin tuota suurempaa lukemaa sillä se on varmasti vertailukelpoisempi pitkässä juoksussa. Niinpä siis tyydytään putoamattomaan lukuun – piti se paikkansa tai ei.

Jos tämä alussa mainittu flow-tila jatkuu tästä eteenpäin, tulen odottamaan innolla syyskuun mittoja, jotka varmaan tulevat poikkeuksellisesti hieman etuajassa. Virallinen mittatulospäivähän olisi 2.9 maanantai (ensimmäinen kokonainen syysuun viikko) mutta olemme tuolloin reissun päällä. Saanette ne siis tosiaan joko aikaistetusti 26.8. Nyt kuitenkin vieläkerran jes!

14 kommenttia

  1. Asta kirjoitti:

    Onnea uudesta kymmenluvusta! Tuollaisilla virstanpylväillä on (ainakin minulle) usein suuri merkitys, nimenomaan henkisesti.:)

    • jennie kirjoitti:

      Kyllä tuntuu olevan myös täällä, senverta onneissani olen tästä ollut vaikkei Se missään sen enempää näkyisikään;)

  2. Linda kirjoitti:

    Onnea! Ja näytät tosissaan upealta!

  3. Inka kirjoitti:

    Loistavaa! Katselinkin jo aiemmista kuvistasi, että senttejä sulta on lähtenyt kyllä hurjasti. Hienoa!

    • Inka kirjoitti:

      Siis tuolta, missä toi nykyminä kuva on.

      • jennie kirjoitti:

        Varmasti alussa oli vielä kiitettävästi turvotustakin. Nyt kuitenkin tuntuu siltä että olen taa oppinut nauttimaan matkasta enkä vain päämäärästä.

  4. Heidi S. kirjoitti:

    Tuo päänsisäisen muutoksen tärkeys on kyllä askel onnistumiseen 🙂
    Itse tässä oman projektin tiimellyksessä olen tullut tähän samaiseen tulokseen…
    Hyvä suunta menossa, jatka samaan tahtiin !

  5. Karoliina kirjoitti:

    Siis näytät aivan upealta! Vasta hetki synnytyksestä eikä sulla ole enää edes mitään ”pömppöä” vatsalla! Mieletöntä. Tästä saan kyllä itselleni aivan hurjasti tsemppiä, kun näkee että se on oikeasti mahdollista.
    T. nimim. nyt raskaana, mutta edellisen raskauden jäljiltä pömpötti 2 vuotta vaikka muka yritin siitä päästä eroon…

    • jennie kirjoitti:

      Kyllä Se iltaisin pömpöttelee siinä mutten nyt ota paineita vielä tästä. Viimeksi gluteeniton ruokavalio auttoi minulla (sekä toki hyvä pohjatyö lihaksistolle) mutten tosiaan asian ole vielä sen tarkemmin päättänyt mitään tehdä. Kuvthan nappaan aina aamulla, ihan tyhjällä vatsalla.

  6. Karo kirjoitti:

    Hei,
    löysin blogisi viikonloppuna, kun surffasin jälleen kerran ”laihdutus” sivuilla. Ja koska olen totaalisen kyllästynyt noihin syö vähemmän – kuluta enemmän (vaikka se on totta!) -ohjeisiin niin tämä sinun blogi on kyllä raikas tuulahdus! Tuo laihdutus normaalipainon sisällä kun sattuu olemaan oma projektini myös – välillä menestyksekkäämmin välillä huonommin tuloksin. Ja vielä kun olen suht samanmittainen ja vartalotyypiltänikin täysin samaa muottia, niin mikä ettei. Lähtötavoitekin on suurinpiirtein sama, tosin minun edellisestä raskaudestani on jo yli 10 vuotta. Ja minun projektini on kestänyt koko nuoruus- ja aikuisiän painon ollessa alimmillaan noin 48kg ja korkeimmillaan 67kg (viime kesänä etelän hellematkan jälkeen). Raskauksia on matkanvarrella ollut 2 (1. +17kg tai enemmän, en tiedä, koska en halunnut kuulla loppuajasta lukemia, olivat riittävän isot kuulemattakin ja 2. + 11kg, jolloin taas alkuraskaudesta kiloja tuli, mutta loppuajasta paino lähinnä laski, johtuen varmasti vilkkaasta esikoisesta, mutta myös omasta reippaudesta esim. kävellä 2,5v poika hartioilla läheistä mäkeä ylös-alas raskauden loppuvaiheessa). Ja kyllä hymyilytti katsella sinun leikkipuistotreenikuvia, niin tutulta näytti mm. tuo pomppulauta (poikani oppi laskemaan sataan, kun aina sata pomppua otettiin, kolmen sarjassa tietenkin, eli 3×100). Toisen lapseni ollessa noin 2v. painoin noin 54kg.
    Tällä hetkellä tavoitteeni ovat pienet, koska elimistössäni tapahtui jotain noin 5 vuotta sitten. Eli osaltaan ehkä ikä ja hormonitoiminta tms. mutta toki sairastamallani masennuksella ja siitä johtuvalla lääkityksellä on ollut osansa. Takana on monta turhauttavaa vuotta, kun ruokavaliosta ja liikunnasta huolimatta keho jotenkin säästi energiaa, eikä paino pudonnut yhtään, vaan sahasi noin 64-67kg välillä ja möhkälemäinen ylävartalo aiheuttaa valtavia itseinhon tunteita. Olen liikkunut välillä säännöllisemmin (uinti, hölkkä, hiihto, kävely, ratsastus (oma hevonen, eli päivittäin), Bodypump, Bodybalance, Bailatino… eli lajeja löytyy) ja välillä täysi stoppi. Vuosi sitten innostuin taas hölkkäämään, viime talvena hiihdin tosi paljon ja loppuvuodesta lopetin lääkkeet, jolloin painokin laski peräti 2kg (62-64kg). Minulle tärkeintä on vain vaaka, vaikka peilikuva väittäisi mitä. Mittaan kyllä ympäryksetkin. Nyt -blogin ja järkyttävien lomakuvien innoittamana- laitoin ruokavalion kuntoon (ruokapäiväkirja auttaa minua, en syö, koska se pitäisi kirjoittaa näkyviin). Muutamassa päivässä tulos – 500g. Eilen aukesi käyttämäni jumppasali ja kävin ekalla Bodypump tunnilla (jaksoin muuten noin samoilla painoilla kuin keväällä ennen kesätaukoa (joka johtui taas totaaliuupumuksesta ja siitä elpymisestä). Oman rikkansa rokassa minulla on se, että käyn päivittäin töissä toisella paikkakunnalla, joten liikunta painottuu viikonloppuun (nyt tavoitteena on yksi pump viikollakin).
    No, nyt tuli tälläistä oman tilanteen kuvausta tähän pitkään kommenttiin, mutta tarkoituksena siis oli kiittää innostavasta ja rohkeasta blogista, joka tsemppaa muitakin ja varmasti auttaa sinua pysymään projektissasi.

    • PikkuMy kirjoitti:

      Karo, onko sinun kilpisrauhanen tutkittu? Suosittelen Kaisa Jaakkolan kirjoja Hormonidieetti ja Hormonitasapaino!

    • jennie kirjoitti:

      Sinä Se olet sitkeä sissi!! Ei voi kuin ihailla kaikkea sitä panostusta, jonka projektillesi annat. Wau! Elämäähän tämä kaikki tosiaan on, niin iloineen kuin suruineen ja ylä-sekä alamäkineen. Lopussa kuitenkin seisoo in kiitos ja sinnikkyys palkitaan, eli tsemppiä sinulle! Sekä tietenkin vielä kiitos:)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.