Hae
My Project Is Me

Kiireetön huominen

Kiire taitaa olla nykyajan ihmisen suurin vitsaus. Kaikkeen pitäisi ehtiä ja kaikkeen pitäisi pystyä. Yritetään, huhkitaan, yritetään enemmän ja loppujen lopuksi uuvutaan kun kaikkea ei saakaan aikaiseksi. En puhu masennuksesta tai burnoutista vaan huomattavan paljon yleisemmästä suorittamisen tarpeesta, jota ihan varmasti jokainen meistä kokee joskus. Itselläni on tällä hetkellä jokseenkin tällainen uupumisvaihe meneillään ja tuntuu tosiaan siltä, etten saa mitään aikaiseksi.

Osittain tämä aikaansaamattomuus johtuu kohdallani ihan puhtaasti organisoinninpuutteesta. Olen ollut aina melko järjestelmällinen, säntillinen ja suunnitelmallinen. Osaan olla Carpe Diem– henkinenkin eli uskallan heittäytyä myös seikkailuihin (ainakin haaviessani, joissa muutan perheineni aurinkoisimmille maille töitä etsimään ja tekemään) mutta vahvempana puolena minussa näkyy tosiaan järjestelmällinen suunnittelija. Tietynlaisten rutiinien mukaan eläminen ja päivien sopivanlainen aikatauluttaminen on ollut kohdallani toimiva ratkaisu kun päiviin on pitänyt saada mahtumaan kaikenlaista. Jos mietin edellistä äitiysloma-aikaani niin tietynlaiset tekemiset ja aikataulut toistuivat lähes päivittäin; Ruokailuajat pysyivät säännöllisinä ja liikunnallekin löytyi aina aikaa.

Tällä hetkellä taas tuntuu että kaikki on yhtä kaaosta vaikka lasten ansiosta ruokailuajat pysyvät sännööllisinä – ainakin heillä. Pyrin tiettyihin asioihin ja esimerkiksi lasten harrastus- ja kerhotoiminnat tuovat päiviin tiettyä rytmillisyyttä mutta silti moni asia jää vain pyrkimyksen tasolle. Ja kun asiat jäävät kesken, se alkaa kaltaistani järjestyksen ihmistä ahdistamaan. Ja kun asiat alkavat ahdistaa syntyy helposti lamaantumisen tunnetta eikä oikein mitään saa aikaan.

On huomattavan paljon helpommin sanottu kuin tehty, että lopettaa moisen turhan stressaamisen. Vaikka varsin hyvin tietää ettei jokaista asiaa tarvitse tehdä tässä ja heti, niin silti tiedon siityminen toteutuksen tasolle on toinen tarina. Ihailen aidon oikeasti niitä ihmisiä, jotka eivät esimerkiksi ahdistu siitä ettei koti ole aina tiptop-kunnossa (minäkin jaksan tiettyyn pisteeseen eli olen oppinut jotain vuosien varrella). Osittain ehkä myös pelkään, että jos siirrän asioita huomiseen, niin se huominen ei tule koskaan. Hyvänä esimerkkinä sanottakoon että tänään(kin) minun piti lähteä salille mutten taidakaan mennä kun on niin monta muutakin asiaa mitä pitää tehdä. Ehkä sitten huomenna..

 

P1170442

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.