Hae
My Project Is Me

Milloin tarpeeksi on liikaa?

Moi,

Eilen saamani kommentti sai minut kirjoittamaan ajatuksiani liikkumisesta, sen merkityksestä sekä määristä ja ehkä siinä sivussa myös muusta elämästä sen ympärillä.


Liikun määrällisesti viikkotasolla 8-12h. Määrä on ehkä keskivertoa enemmän sillä olettamuksella että keskiarvoliikkujat harjoittelevat sen 4-6h, eli yhden aerobisen tunnin töiden jälkeen ja ehkä jonkun tunnin viikonloppuna. Tämä on ihan todella karkeaa yleistämistä eikä millään lailla perustu mihinkään tutkimustietoon vaan ihan karkeaan ajatukseen.  Tiettyyn harrastajaryhmään tai erittäin tavoitteelliseen harjoitteluun määrät taas ovat kohtalaisen vähäiset mutta täytyy tietysti huomioida että yleensä tällainen intensiteettijakso kestää vain jonkin aikaa. Oma lukunsa ovat toki liikuntaa ammatikseen harjoittavat.

Näihin määriinhän on päädytty hiljalleen. Alkuun asetin tavoitteekseni kävellä noin tunnin päivittäin. Tätä seurasi melko piakkoin lihaskuntopainotteinen, maksimissaan 30min, harjoittelu. Tämä muuttui päivittäiseksi hankittuani kotiin jo monessakin alkuaikojen postauksessa esiin nousseissa Jillian Michaelsin jumppa dvd:issä. Miksi päivittäin? Koska niin ohjeistettiin tekemään. Kun kotona kerran olin, ja aikaakin tuntui olevan, lisäsin jossain vaiheessa vielä toisen kävelylenkin rutiineihini. Tämä iltalenkki saattoi toki jäädä pois jos jotain tähdellisempää sattui olemaan.

Palattuani takaisin työelämään, jätin lenkkeilyn pois ja vaihdoin kotijumpat kuntosaliin. Jossain vaiheessa kevättä kuitenkin huomasin kaipaavani ulkoilua ja niinpä iltalenkki palasi takaisin kuvioihin ja muuttui pikkuhiljaa rutiiniksi. Edelleen, jos minulla joskus jotain on, niin iltalenkit jäävät välistä. Viikonloppuun kuuluva ohjattu tunti tai juoksulenkki, ovat se viikon virallinen aerobinen harjoittelu, eli viides hieman rankempi suoritus. Loppu on käytännössä kävelyä ja nyt kesätiistaisin toivottavasti myös hieman pyöräilyä.

Ai miten niin tuli hiki?

Liikunnan tarkoitus on muuttunut matkan varrella. Aivan alussa suurin funktio oli tukea laihtumista ja jollain aikavälillä kasvattaa peruskuntoa. Ulkoilu virkisti samalla mieltä ja sai ajatuksen kulkemaan. Kävelen edelleen samasta syystä; raitis ilma sekä omien ajatusten kokoaminen.  Joskus täälläkin mainitsin kuinka kaikki hyvät ideani syntyvät aina ulkoillessa ja katoavat sitten jonnekin. Salilla käyn lähinnä lihaskunnon puolesta ja  tällä hetkellä myös ihan rehellisesti kasvattaakesni lihkasen määrää. Yksi kunnon hikitunti on aina mukavaa vaihtelua ja tämä vuoksi olen pyrkinyt sisällyttämään viikkoon myös joko juoksulenkin tai jumppatunnin.

Yhteistä näille kaikille on kuitenkin se että liikunnasta pitää saada enemmän energiaa (pirteyttä) kuin mitä siihen kuluu eikä itsenä pakottamisesta ole mihinkään. Joskus ei jaksa, eikä tarvitsekaan jaksaa – silloin otetaan rauhallisemmin. Näin minä tein viime viikolla ja itse asiassa perjantaina kun tajusin olevani oikeasti väsynyt, lopetin ensimmäistä kertaa koskaan treenin kesken ja keskityin venyttelyihin. Joskus on jotain muuta ja silloin liikunta jää vähemmälle. Liikkumisesta sekä erityisesti hyötyliikunnasta on kuitenkin tullut erottamaton osa elämää ja arkea, ja mieluummin teen jotain kuin olen tekemättä mitään.

Omaa kehoaan kannattaa kuitenkin ehdottomasti kuunnella ja helposti sitä oppii huomaamaan milloin on oikeasti kyse väsymyksestä ja milloin vain laiskuudesta. Yhtähyvin sitä oppii kuulemaan kaipaako vielä jotain. Hyvä määrä liikuntaa on siis se, jonka saa kasattua viikkotasolla mielellään ja jää ehkä kaipaamaan vielä vähän lisää. Tällöin paljonkaan ei ole liikaa kunhan vain itse tuntee omat rajansa ja aikaa jää myös muuhun elämään. Olen pitänyt tahallani perheeni ja läheiseni tämän blogin ulkopuolella ja keskittynyt vain itseeni ja pääosin liikkumisiin ja ravintoasioihin. Elämääni mahtuu kuitenkin niin paljon muutakin ja niin kauan kuin liikkuminen ja liikkumisen halu (huom. halu, ei tarve) pysyy paketti tasapainossa. Liikkumisen kuuluu olla osa elämää eikä toisinpäin.

eiköhän tämän uskalla julkaista kun mitään tunnistettavaa ei näy 🙂

31 kommenttia

  1. Terveytensähoitaja kirjoitti:

    Hei Jennie!Nuo liikunnan määräsi kuulostavat minusta kohtuullisilta, kun ottaa nimenomaan tuon laadun huomioon, joka ei siis ole 12 tuntia rankkaa treeniä viikossa, vaan sisältää palauttavaa kävelyä. Itselläni tehokkaan treenin määrä on viikossa nyt ollut lähemmäs 7-10 tuntia ja tähän lisäksi päivittäin kävelyä koiran kanssa, jota en laske liikuntasuoritukseksi, vaikka lenkit ovat tunnin mittaisia ja kävely reipasta. Tuo avainsana on nimenomaan liikunnan halu ja sen tuoma ilo, sitä paitsi nälkä kasvaa syödessä. Oman kropan ja kunnon kehittyessä sama määrä/teho ei ole enää riittävä vaan jotain pitää tehdä erilailla, jos haluaa edelleen tuloksia, oli se sitten lihasmassan kehittyminen tai juoksunopeuden kasvaminen yms. Itse entisenä pakkoliikkujana voin sanoa että siinä vaiheessa kun juoksee itselleen rasitusmurtuman tai jumppaa ”vain vähän” kuumeessa, liikunta ei ole ilo vaan rasite. Tärkeintä on siis kuunnella omaa kroppaa eikä katsoa esimerkiksi salilla mitä muut tekee (olen ennen tähänkin syyllistynyt ja yrittänyt aina pidempään ja enemmän kuin kaikki muut). Nostan hattua että olet jättänyt treenin kesken ja kuunnellut itseäsi, koska se ei psyykkisesti aina ole niin yksinkertaista.Liikunnan iloa sinulle jatkoonkin! 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Olen niin iloinen että sinä totesit tämän liikunnan tehon enkä minä, tosiaan vaikka tunteja kuluukin niin intensiteetiltään puhutaan edelleen melko matalatehoisesta liikunnasta. Kiitos siis sinulle tästä muutoinkin erittäin hyvästä ja järkevästä ajatuksesta.

  2. Anonymous kirjoitti:

    Olen itse huomannu, että liikuntaan jää koukuun. Mitä enemmän sitä harrastaa, sitä enemmän aina vaan tekee mieli. Muistan ajan jolloin yksi jumppa tunti viikossa oli riittävä saavutus, nyt pitää välillä muistuttaa pitämään myös lepopäiviä ja muistuttaa ettei ole katastrofi jos viikonloppuna ei kerkeä muiden menojen takia urheilemaan. Välillä laiskuutta ja todellista väsymystä on tosiaan vaikea erottaa.

  3. Elamanlanka kirjoitti:

    Aiheen tiimoilta löytyy paljon tutkimustietoa. Olen itse osallistunut työpaikallani järjestetyn juoksukoulun puitteissa Teskun kuntotestiin, joten tässä heidän sivuiltaan poimimani yhteenveto kunnonkohottajalle. Antaa vähän osviittaa kokonaisliikuntamääristä:”• Liikuntaa tulisi olla 4 –6 x viikossa• Liikuntatuokion tulisi kestää kerralla 30 min –3 h• Liikunnan aikaansaama energialisäyksen tarve tulee olla 200 –3500 kcal / viikko• Kokonaismäärä liikuntaa 4 –10 h / viikkoAinoastaan 1-2 x viikossa suoritettu kuntoliikunnan harrastus ei riitä elimistömme fyysisen kunnon säilyttämiseen saatikka sen tilan kohottamiseen. Vain 10 – 20 % eri tutkimusten valossa meistä suomalaisista harrastaa liikuntaa 3 – 7 kertaa viikossa, jolloin perusliikkumisen määrä alkaa olla sillä tasolla, joka mahdollistaa kunnon säilyttämisen ja parantamisen.”Lähde: http://www.tesku.fi

  4. Anonymous kirjoitti:

    Olen itsekin joutunut miettimään ja vastailemaan omalta kohdaltani tuohon ”liikunko liikaa”-kysymykseen. Varsinkin liikkumattomat perheenäidit eivät usein ymmärrä, miten työssäkäyvä perheenäiti ehtii liikkua parikin tuntia päivässä. Käsittääkseni se ei ole keneltäkään pois, varsinkaan sen jälkeen, kun mies tajusi miten iso vaikutus sillä on mielialaani 🙂

    • Anonymous kirjoitti:

      Työttömänä ollessani kerkesin käydä lenkillä ja salilla saman päivän aikana ja silti ylimäärästä aikaa jäi liikaa. Pohdin joskus, että tässä olisi aikaa, olisiko liikaa jos vielä urheilisin lisää. Äitini kanssa pohdimme, että tekeväthän jotkut esimerkiksi fyysistä työtäkin 8h päivässä. Jos jaksaa, niin miksipä sitä ei voisi myös urheilla jos vain ymmärtää levätä silloin kun keho sitä vaatii.

    • jennie kirjoitti:

      Mietin kerran ihan samaa kuin te äitisi kanssa tuosta työn fyysisyydestä ja liikkumisista. Onhan totta että kaikki on pääsääntöisesti nykyään niin helppoa ja työnkuva suurimmalla osalla sellainen että liikkumiselle on lohkaistava myös oma aikansa.

  5. Marionettityttö kirjoitti:

    Kiitos tästä postauksesta, tämä oli hyvä tiivistelmä. Ja oli hienoa olla anonyymina kommentoijana inspiroijana tähän sinun tekstiisi, jonka nyt kirjoitit 🙂 Tosin nyt uskalsin kiittää ja kommentoida tähän omalla nimimerkilläni. Jään seraamaan tulevaisuudessakin blogiasi.

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos vain itsellesi, tämä on varmasti aihe joka on monellekin meistä jollain tapaa läheinen ja kuten jo eilen vastasinkin, ehdottoman tärkeä.

  6. Anonymous kirjoitti:

    Toisinaan minäkin ihmettelen, miten toiset ehtivät sitä sun tätä. Omaan viikkooni en mitenkään saisi mahtumaan yhtä paljon liikuntaa kuin sinä. Vuoroyö (8 h), työmatkat (1,5 h), miehen vuorotyö, miehen harrastukset (3 krt/vko) ja lasten iltapala klo 20.30 takaavat sen, että viikkoon saa mahtumaan max 5 h liikuntaa. Hyötyliikuntaakaan ei juuri tule kun lapset on sen ikäisiä, etteivät rattaissa enää istu, mutta kunnon kävelylenkkiin ei vauhti vielä riitä. Mutta sitten aikanaan minäkin ehdin paremmin. Sitä odotellessa.

    • jennie kirjoitti:

      Aika haasteellista tuo vaunulenkkeily tuntuu olevan toisinaan täälläkin 😉 Elämänrytmit ovat tosiaan erilaisia ja ihan kaikkeen ei aina pysty tai ehdi. Kannattaa kuitenkin nauttia siitä mitä voi tehdä jo nyt varsinkin kun 5h tehokasta liikkumista on jo oikein hyvä 🙂

    • Anonymous kirjoitti:

      Meillä on 3v ja 5v pojille potkupyörät joilla voi tehdä oikein tehokkaita lenkkejä lasten kanssa. Lapset jopa itse ehdottavat lenkkiä usein jo heti aamusta. Ihan vinkkinä 🙂

  7. Anonymous kirjoitti:

    Hei, Olen löytänyt blogisi vasta ihan vasta, mutta koukuttunut välittömästi. Toivon kovasti saavani tästä lisää potkua omiin liikunta/painonpudotushaaveisiini. Ylipainoa ei varsinaisesti ole mutta kunto sitäkin huonompi kahden raskauden jälkeen. Pienten lasten työssäkäyvänä äitinä en millään saa mahtumaan noin paljon liikuntaa päiviini mutta edes puolet siitä olisi jo suurta minulle. Kiitos inspiroivasta blogista!

    • jennie kirjoitti:

      Ihana että olet tänne löytänyt 🙂 Kuten aiemmallekin kommentoijalle mainitsin niin tärkeintä ei ole aina se määrä vaan se että tekee sen, mihin pystyy. Jokainen tunti on merkittävä, varsinkin jos aloitetaan nollasta. Tsemppiä sinulle ihan hurjasti!

  8. Anonymous kirjoitti:

    Minulta on myös aika ajoin kyselty paljon sitä, että miksi liikun niin paljon ja sanottu, että liikun liikaa. Omaa tarkkaa tuntimäärää per viikko en osaa sanoa, mutta teen viikossa noin 6-8 treeniä (tarkoittaa noin tunnin mittaisia liikuntasuorituksia kuten esim. juoksulenkki, jumppa, sali..) ja niiden lisäksi kuljen kävellen tai pyörällä kaikki välimatkat töihin ja muille asioilleni. Liikuntaa tulee siis tuntimäärältään varmaankin reilua 10 tuntia/viikko.Mutta niin, miksi liikun niin paljon? Koska NAUTIN siitä. Koska nautin liikunnan tuomasta olosta ja siitä, kun huomaan kehittyneeni jollakin osa-alueella. Itselläni ei juurikaan ole tarvetta laihduttaa, vaan liikun pääasiassa hyvän olon vuoksi. Joku toinen saattaa nauttia sohvalla tv:n katselusta tai koneella istumisesta. Minä en, minä nautin liikunnasta.Muutaman kerran olen ollut pitempään kipeenä tässä viime vuosien ajan ja tuolloin en ole pystynyt oikeastaan harrastamaan liikuntaa mitenkää, ellei hidastemposia kävelylenkkejä lasketa. Noina aikoina ruoka ei ole maistunut enkä ole saanut nukuttua. Lisäksi olen ollut huonolla tuulella ja turhautunut, joka on johtanut ikäviin riitoihin mm. avopuolisoni kanssa. Mielestäni monet arvostelijat näkevät liikunnan vain keinona laihduttaa, eivät elämäntapana jota ilman ei liikuntaan koukkuuntunut ihminen osaa olla. En tiedä, onko huono asia olla tavallaan ”liikuntariippuvainen”, mielestäni ei ainakaan niin kauaa kun liikuntamäärät pysyvät kohtuullisina eivätkä vie kaikkea aikaa muulta elämältä. Luulisin, että moneen muuhun asiaan koukkuuntuminen voi olla paljon haitallisempaa 🙂

    • jennie kirjoitti:

      ”Joku toinen saattaa nauttia sohvalla tv:n katselusta tai koneella istumisesta. Minä en, minä nautin liikunnasta”. Tämä on kyllä niin totta ja kiitos siitä että sait puettua ajatuksen sanoiksi 🙂

  9. Someday kirjoitti:

    Tuo on tosi tärkeä huomi, että jos tuntuu ettei jaksa niin silloin ei pidä jaksaakkaan. Itselläni joskus tuntuu menevän vähän ”maanantaina pumpiin, tiistaina combatiin, keskiviikkona attackiin” tapaiseksi suorittamiseksi ja joskus pitääkin oiken pysähtyä miettimään, että minkäs takia näillä tunneilla ja salilla käynkään. En tavan (nojoo onhan ne siis osa elämäntapaa) vaan sen oman ilon ja halun takia! Tosin aina näiden pohdintojeni jälkeenkin jatkan samaan malliin, mutta silti on tärkeää välillä muistella miksi liikkuu :)Tänään en kuitenkaan mene Spinningiin tai juoksulenkille kuten suunnittelin, koska töiden jälkeen Väsyttää isolla V:llä. Tämähän sen kertoo, ett liikkuminen on kuitenkin tervettä! 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Minäkään en eilen urheillut (paitsi pyöräilymatkat töihin) sen sijaan seilasin reilu 1,5h leikkipuistossa keinuen, tehden hiekkakakkuja ja laskien liukumäkeä 🙂

  10. Rhyme kirjoitti:

    Hyvä kirjoitus liikunnan merkityksestä! Itsekin alun perin liikuin paljon siksi, että niin kuuluu tehdä. Pian kuitenkin huomasin löytäneeni kymmenkunta vuotta kateissa olleen liikunnan ilon, enkä todellakaan suostu enää liikuttamaan evääkään ilman iloa. Liikunnan on tarkoitus tuottaa hyvää mieltä, endorfiineja ja onnistumisen kokemuksia, eikä rääkkiä jonkun sadan pudotetun gramman vuoksi. 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Kiitos sinulle mahtavasta tiivistyksestä siitä, mikä liikunnan merkitys on. Näin se varmasti monella nimittäin menee (itsellä ainakin) ja ennekuin tosiaan huomaakaan niin jostain tavoitteesta (liikkua Xh/vko) on tullutkin tapa.

  11. nasba kirjoitti:

    Olen aloittanut lukemaan sun blogia alusta asti. Hirmuisen pitkälle en ole vielä päässyt, mutta kaiken meinaan kahlata loman aikana läpi. 🙂 Sun innoittamana aloitin (tai se alkaa virallisesti tänään) oman ”laihdutus” blogin pitämisen. Jos kiinnostaa niin voit käydä kurkkaamassa sitä täältä: http://150paivaa.blogspot.fi/Näytät kyllä hirmu hyvältä ja tavoitteena on, että voisin päästä joskus samaan kuntoon! 🙂

  12. jennie kirjoitti:

    Kiitos kaikille kommentoijille, jälleen kerran täytyy hehkuttaa miten mahtavan fiksua lukijakuntaa täältä löytyykään :)Yksi äärettömän mielenkiintoinen kommentti on kuitenkin jonnekin kadonnut ja sama tapahtui itseasiassa toissapäivänä. Saan jokaisesta kommentista sähköpostiini kopion ja sieltä ne löytyvät edelleen mutta jostain syystä blogin puolelta ne ovat kadonneet. Ensimmäisellä kerralla oletin kirjoittajan itsensä poistaneen kommentin mutta eilisen osalta sain kirjoittajalta erillisen tiedustelun että olenko jostain syystä poistanut hänen kommenttinsa. Kuten kirjoittajalle vastasinkin, en siis ole eikä minulla ole mitään syytä poistaa kenenkään muunkaan kommentteja, joita olen tähän saakka saanut. Yritänkin siis selvittää mistä moinen tilanne johtuu ja toivon samalla että saan alkuperäiseltä kommentoijalta luvan lisätä hänen tekstinsä tänne, sillä aihe kiinnostaa varmasti itseni lisäksi myös monia teistä lukijoista. Lupaa odotellessa 🙂

    • Elämänlanka kirjoitti:

      Hei! Jos kyse minun kommentistani, niin ilman muuta saapi lisätä;)

    • jennie kirjoitti:

      No nyt näkyy ainakin tämä :). Ja alkuperäinen veistisikin löytyi takaisin tänne. MinttuK:n avustuksella löysin sinun (ja monen muunkin!) kommentteja tosiaan roskapostikansiosta eikä ole mitään käsitystä miten ne sinne ovat joutuneet. Hyvä että aloit ihmettelemään!

  13. MinttuK kirjoitti:

    Jennie, tarkista blogisi roskapostikansio, mulla on viimeaikoina kadonnut yhden kommentoijan viestit sinne ilman mitään syytä. Ja pakko sanoa, etten voi kuin ihmetellä ja ihailla, miten saat töiden ja perheen lisäksi järjesteltyä noin paljon aikaa liikunnalle. 🙂 Musta kun tuntuu, että vuorokaudesta loppuu tunnit kesken, ja olen kuitenkin ”vain” kotona lasten kanssa. Eilenkin piti lähteä pyörälenkille illalla niin, että olin takaisin kotona kymmeneltä. Järjestelykysymyksiähän ne tietysti ovat. 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Hei, ihan mahtavaa – sieltähän löytyi tämä kadonnut kommenti sekä lukuisia, lukuisia muita! voi apua, nyt tuntuu kamalalta että osa kommenteista on jäänyt tämän vuoksi vastaamatta 🙁 Täytyykin tutkailla tuota hieman useammin

  14. Anonymous kirjoitti:

    Hei! Blogisi on mahtava! Inspiroi valtavasti liikkumaan, kun näkee konkreettisia tuloksia. Aloitin blogisi lukemisen kuukausi sitten joka innoitti liikkumaan ja nyt painoa pudonnut 3kg. 🙂 Ongelmana on vain lukuisat allergiat joten kasvis ja hedelmä puoli on todella suppea.

    • jennie kirjoitti:

      Höh 🙁 Täytyy vain kehitellä erilaisia maistuvia ja eritavoin valmistettuja sekä maustettuja variaatioita niistä jotka itselle passaavat. Hyvin olet kuitenkin itsesi saanut liikkeelle ja painoakin on pudonnut huisisti, joten jatkat vain samaa rataa! Olen sinusta (ja siinä samalla sitten varmaan vähän myös itsestäni) äärettömän ylpeä. Onnittelut siis sinulle huimasta työstä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.