Hae
My Project Is Me

Kohti karkkipäivää

Moikka,

Vielä kerran (jos joku enää jaksaa). Ensimmäisenä, ja ehkä tärkeimpänä, on viidennen herkuttoman päivän aamu. Kyllä, en siis aio lepsuilla tänäänkään. Itseasiassa täytyy samantien todeta että en ole edes millään lailla kaivannut mitään paheellista ja vaikka päiviä ei tämän enempää ole nyt takana, on se jo minulle suunnaton saavutus. Olen kahdesti onnistunut myös kieltäytymään tarjotuista herkuista ja olo on ollut kuin kultamitalistilla. Uskon että taustalla muhiva ajatus sallitusta herkkupäivästä on auttanut hiljentämään turhanpäiväisiä himotuksia ja kiitos vinkkailujenne olenkin siis päättänyt jälleen ottaa herkkupäivän käyttöön. Ajatuksen tasolla kuvittelen tämän päivän olevan kerran viikossa, ei välttämättä aina samana päivänä mutta kerran viikossa.

Se, minkälaiseksi herkkupäivä muodostuu on sitten seuraava asia. Olen harvinaisen kykenevä syömään kerralla sellaisen määrän kaikkea hyvää (ja kaloripitoista) että se herkästi pilannee koko muun viikon hyvän työn. Vaikka siis historiassa herkkuövereistä huolimatta painoanpudotusta on pitkällä juoksulla tapahtunutkin, en voine ottaa tätä viikottaiseksi tavaksi. Enkä edes tiedä haluankokoaan (tai ainakin toivon että oppisin joskus kohtuullisuuteen). Tarvinnen kuitenkin sellaisen määrän että ”jaksan” taas seuraavaan kertaan ilman että se tuhoaa tehtyä työtä. Harjoittelutunteja on siis edessä.

Mikä on kuitenkin tärkeä muistaa niin nämä herkut nautitaan normaaliruoan päälle, ei sen sijaan. Herkkuja ja kaikenmoisia höttösiähän on vain niin mukava napostella pitkin päivää – aloittaa aamu kahvilla ja pullalla, ruokaa tehdessä napsia irtokarkkeja niin ettei varsinaista ruokaa enää jaksakaan, kurotella kohti sitä sipsipussia kun olisi vähän nälkä ja välipala olisi ehkä paikallaan.. Ja sitten illalla miettii että mitähän sitä oikein tulikaan syötyä päivän aikana. Tämä on kuin kaksivuotiasta opettaisi mutta minkäs teet, herkkuset syödään vasta ruoan päälle. Ja se ruoka on juurikin sitä samaa kuin aina muutenkin ja sitä syödään ihan yhtä paljon kuin aina muutenkin.

Ja vielä viimeisenä, arkiherkun ja  herkkuherkun raja – missä se on? Tähän määritelmään sainkin aikanaan mukavan kasan kaikkia pikkuvinkkejä, joista mieleeni jäi erityisesti ajatus siitä että jos se myydään/myytäisiin kaupassa karkki/sipsi/pullahyllyllä – se on herkkuherkku. Häilyvälle rajalle kuitenkin jäävät esimerkiksi banaanipannarit (jotka makunsa puolesta kuuluisivat herkkuherkkuihin mutta sallin ne arkiherkkuihin ravintoarvojensa vuoksi) sekä suklaapirtelö. Molempia on tällä viikolla maisteltu ja ehkä nämä pienet arjen luksushetketkin auttavat omaltaosaltaan jatkamaan eteenpäin ilman haaveiluja niistä herkkuövereistä.

IMG_0838 IMG_8234-683x1024

10 kommenttia

  1. heidi kirjoitti:

    Hyvää Huomenta! 🙂 sattui aika sopivasti tää postaus mulle (huomista herkkupäivää ootellessa..;).. itsellä ainakin huomannut, että kun on koittanut vetää jotain tiukkaa diettiä, joo pariviikkoa on voinut toimia ihan tarkalleen oikein ilman lipsumisia, mutta sitten sortunut ja karannut ihan käsistä homma:D ja kaikkein pahinta siinä on se olo, mikä henkisesti tulee, miks piti mennä lipsuu tai ärsyttää suunnattomasti kun en pysyny nyt tavoitteessa. Nyt oon kumminkin päättänyt ottaa taas sen yhden päivän viikosta, jolloin voi herkutella, en tiiä mikä siin on, mut on toiminut mulla oikein hyvin ennenkin:D silloin ei lipsumisia tapahdu, ja muutenkin, ei tule mitään ”morkkista” herkkujen syömisestä vaan voi nauttia niistä hyvällä omatunnolla ja viikot menee hyvin ilman lipsumisia!:) mukavaa päivää sinne ja tsemppiä tavoitteisiisi!:)

    • jennie kirjoitti:

      Näinpä – olen itsekin huomannut että kun syö luvan kanssa – ei morkkista tule ja on jotenkin huomattavasti rennompaa olla ja elää. Ja myös se jatkaminen ilman herkkuja on helpompaa. Olen siis ehkä oikealla tiellä 🙂

  2. -E- kirjoitti:

    Samaa suunnittelen täälläkin! Sekin jo helpottaa herkkuhimoa kun voi suunnitella että sitten herkkupäivänä syön sitä ja tätä hyvää.

    Tällä viikolla ryhdistäydyin ja 4päivässä hävisi 1,5kg vaakalukemasta. Nesteitä ja kuona-aineita varmasti suureksi osaksi, mutta tsemppaa suuresti silti.

    • jennie kirjoitti:

      Jes, jes, JES! Kyllähän tuo motivoi eteenpäin jatkamaan vaikka olisikin tietty alkuun sitä itseaiheutettua höttöturvotusta. Vielä kerran JES!

  3. Minttu kirjoitti:

    Ihanan näkönen pirtelä! Mitä siinä on? Hyvää viikonloppua 🙂

    Minttu

  4. Linda kirjoitti:

    Tosi hyvän kuvan teksteineen olet löytänyt, tuo ruokalenkkari siis 🙂
    On se kumma kuinka lenkille jaksaa lähteä vaikka olisi miten hirveä keli ja väsyttäisi ja yök. Mutta siitä herkusta kieltäytyminen ja terveellisen ruokavalinnan tekeminen onkin monesti kamalan vaikeaa. Vaikka lenkin ”tuska” kestää tunnin ja ruuan nautinto vain muutaman minuutin!

    • jennie kirjoitti:

      Kyllä, satuin törmäämään siihen vaikka se minusta hieman ”ällö” onkin. Mutta on niin totta.

  5. Ansku kirjoitti:

    Itse oon syönyt melkein joka päivä hyvällä omatunnolla 40-50 g pähkinöitä (ei siis suolapähkinöitä, vaan maustamattomia, korkeintaan paahdettuja – Punnitse & Säästä on mahtava! :). Niitä saa vaikka minkä makuisina ja vievät makeanhimon. Myös rasiallinen esim. amerikan pastilleja on ollut hyvä, siinä riittää puputettavaa mutta määrä on varsin maltillinen 🙂 Päätin myös kesällä lopettaa sipsien syönnin, eikä ole sen jälkeen tehnyt edes mieli sipsejä! Tsemppiä ja ole itsellesi armollinen!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.