Hae
My Project Is Me

Olisiko sittenkin pitänyt?

Olisiko sittenkin pitänyt lähteä treenaamaan? Kello on nyt tätä tekstiä kirjoittamaan aloittaessani puoli kymmenen illalla enkä enää kyllä lähde mihinkään koska muuten yöunet venyvät tiesminne asti ja aamusta odottaa kuitenkin aikainen herätys. Haluan jakaa kanssanne ihan tavanomaisen päivän sekä esimerkin siitä, minkälaista suunnittelua yksinkertainen treenaamaanlähteminen voi helposti lapsiperheessä aiheuttaa.

Heräsin tänään aamusta edelleen hieman tönkkönä lauantaisen koko kroppaan kohdistuneen treenin jäljiltä. Aamusta ajattelin etten todellakaan ole lähdössä minnekään mutta päivän aikana mieli kuitenkin muuttui. Tiesin ettei avopuolisoni ole töiden jälkeen kotona kuin vasta yhdeksän maissa ja ajattelin että lähden lasten kanssa iltapäivästä reippaalle kävelylenkille, johon yhdistän  pienen kuntopiirin. Treenisuunnitelmani sai kuitenkin valtavasti vastustusta ja tuumasin että tämän taistelun taidan hävitä ihan suosiolla. Haluan kuitenkin pystyä nauttimaan treeneistäni, ja kovaäänistä vastarintaa pitävä kolmikko ei ole osa sitä ajatusta. Yritin kyllä kepillä jäätä muutamaan otteeseen mutta tuloksetta. Kaikenlisäksi sääkin vaikutti olevan minua vastaan ja vähän väliä kuuntelin ulkoa rankemman sateen ääniä.  Tuumin että katson salille lähtöä sitten kun puolisoni tulee kotiin.

En tosiaan koskaan lähtenyt. Kylvetin lapset ja kävin itsekin pesulla, minkä yhteydessä totesin että olkoon nyt tällä erää.  Olisiko kuitenkin pitänyt? Vaikka tiedän varsin hyvin ettei yksillä treeneillä ole minkään valtakunnan merkitystä niin siltikin hieman harmittaa etten lähtenyt silloin heti yhdeksältä kun se mahdollisuus oli – olisinhan kohta jo nimittäin takaisin kotona ja aikaselvästi edelleen hereillä.  Onneksi on aina huominen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.