Äitiyden kilpavarustelu

Olen muutamaankin otteeseen ajatellut kirjoittavani jotain äitiyden kilpavarustelusta mutta hillinnyt sitten kuitenkin itseni. Se mistä nyt kirjoitan, ei ole henkilökohtainen syytös ketään kohtaan. Se ei ole myöskään arvostelua ketään tai kenenkään valintoja kohtaan. Lähdetään liikkeelle siitä että jokainen äiti (tai isä) tahtoo olla omalle lapselleen se paras mahdollinen vanhempi. Ja jokainen meistä myös sitä on. Paras ei kuitenkaan tarkoita täydellistä.

Sanoa paukautan sen nyt ääneen, minä olen hyvä äiti. Olen omille lapsilleni paras äiti siitäkin huolimatta että

• Olen antanut lapsilleni luvan syödä karkkia
• Olen antanut lapsilleni luvan syödä ketsuppia ruokien kanssa
• Olen käynyt lasteni kanssa syömässä pikaruokaravintoloissa
• Olen syöttänyt lapsilleni kaupan valmisruokia
• Olen syöttänyt lapsilleni vauva-aikana kaupan valmiita vauvanruokia
• Olen palannut töihin vanhempainvapaiden päätyttyä
• Olen urheillut vaikka odotan
• Olen urheillut vaikka imetän

Näin muutamia ensimmäisenä mieleentulleita, täysin tolkuttomia, “syntejä” listatakseni. Lista voisi jatkua varmasti loputtomiin myös sen suhteen kuinka lapseni ovat joskus koheltaneet ja satuttaneet itsensä (siis minkälainen äiti päästää lapsensa sellaiseen tilanteeseen että hän voi kaatua ja satuttaa itsensä?!); Tai kuinka lapseni ovat nahistelleet keskenään? Tai kuinka he ovat valikoivia kasvisten syönnin suhteen.

Uskotteko että tämänkaltaisista asioista ihan oikeasti syyllistetään huonoksi vanhemmaksi. Tai ainakin kyseenalaistetaan vanhemmuutta ja pönkitetään omaa egoa tuomalla esiin kuinka heillä ei ainakaan tehdä sitä eikä tätä. On hienoa että joku selviää esimerkiksi vauvavuodesta tarttumatta kaupan valmiisiin soseisiin mutta ei niiden käyttö kenenkään vauvaa varmasti pilaa. Eikä niitä myydä siellä hyllyssä kiusallaan, osaamattomille ihmisille, vaan helpottamaan kiireistä vauva-arkea. Jos äärimmillään ajateltuna on vaihtoehtona ostaa tutkittua, ja jopa luomutasoista, valmista sosetta tai palaa totaalisen loppuun ja sairastua vaikeaan masennukseen kaikkien vauvavuoden täydellisyysvaateiden edessä, niin kumman valitsisit.

Kuten jo alussa kirjoitin paras äiti tai isä ei ole täydellinen vaan  parasta mahdollista vanhemmuutta on olla oma itsensä; Toimia juuri siten kuin omassa perheessä on luontevaa. Tärkeintä on että kaikilla perheenjäsenillä on hyvä ja turvallinen ympäristö olla ja kasvaa.