Terveelliset elämäntavat – Mitä ne ovat?
27
Moi,
Kovasti puhutaan terveellisistä elämäntavoista (vai elintavoista), paremmista valinnoista ja paremmasta elämänlaadusta mutta mitä se oikeastaan on? Tähän aiheeseen minua innoitti jo jokin aika sitten saatu ajatus siitä että kevyttuotteet ovat huijausta. Olen asiaa muutoinkin toki miettinyt mutta tuo ajatus sai minut ehkä kiiruhtamaan mietteitteni kanssa. Koska minulla ei ole ammatillista oikeutta tai pätevyyttä, eikä oikeastaan sen enempää mitään tarvettakaan, kertoa kenellekään mikä on oikein ja mikä ei, en sitä tule tekemään. Kerron oman mielipiteeni ja oman näkemykseni siltä kannalta mikä toimii omalla kohdalla ja sopii minun ajatusmaailmaani.
Mielestäni terveellisten elämäntapojen yksi synonyymi on kohtuus. Kaikkea saa syödä kohtuudella; Liikkua kannattaa kohtuudella. Se mitä kohtuus kussakin kategoriassa tarkoittaa, on sitten asia erikseen. Omaan päivittäiseen ruokavalioon kuuluu pitkälti vähärasvaisia ja vähäsokerisia tuotteita, joiden energiatiheys on matalahko. Syön määrällisesti usein ja sitämyöten myös melkoisen paljon mutta energiansaantini ravinnosta liikkuu 1600-2000kcal välillä.
Kyllä, herkuttelen välillä ja joskus syöminen saattaa mennä ihan överiksikin enkä todellakaan tiedä (tai edes halua tietää) miten paljon kaloreita juuri sain. Näistä viimeisimpää tapahtuu hyvin, hyvin harvoin ja ensimmäistä harvoin. Sen sijaan useammin sallin itselleni jotain pientä ja mieltä piristävää ja vielä useammin esimerkiksi hedelmän (oikeastaan melkolailla päivittäin). Kevennetyt tuotteet toimivat ainakin omalla kohdallani. Ja kyllä, myös kevyemmillä valinnoilla ja kevyttuotteilla voi lihoa jos määrät eivät ole kohtuulliset koska loppujen lopuksi ruokavaliosta riippumatta, kyse on tosiaan kohtuudesta ja kokonaisuudesta.
| Kuva täältä |
Toinen synonyymi on ehkä sitten pitkäjänteisyys, eli ihan lyhyestä prosessista ei ole koskaan kyse kun puhutaan loppuelämänmuutoksista. Kun saman pienen päätöksen tekee päivästä toiseen, muuttuu se pikkuhiljaa osaksi arkea. Vaikka joskus lipsuisikin päätöksestään niin kokonaisuuden kannalta näitä parempia päätöksiä on toivottavasti kertynyt huonoja enemmän. Niinpä siis terveellisten valintojen tekeminen yhä uudestaan ja uudestaa, pitkäjänteisesti, on kannattavaa. Ja jotta näitä päätöksiä on mielekästä tehdä päivästä toiseen, kannattaa valita mahdollisimman monipuolinen maailmankuva. Mitä enemän on vaihtoehtoja, sitä enemmän on mielekkyyttä valita joku näistä vaihtoehdoista.
Kolmas synonyymi on onnellisuus (tyytyväisyys, ilo, halu tehdä). Onnellisuus ja terveelliset elämäntavat elävät keskenään tietynlaisessa symbioosissa sillä onnellisena uusien asioiden omaksuminen on huomattavasti helpompaa kuin stressaantuneena. Vastaavasti taas uudet, paremmat, valinnat nostavat herkästi vireystilaa ja saavat sitä kautta aikaan onnistumisen tunteita ja onnellisuutta. Vaikka siis talven pimeässä tekisi niin usein mieli vain vetää peitto korvien päälle ja haututua suklaakasan kanssa sinne alle, ei se välttämättä ole se oikea ratkaisu energiatasojen parantamiseksi. Se että syö ja liikkuu monipuolisesti ja edes vähän jokapäivä piristää kummasti. Sunnuntaina kirjoitin hyvin sekavan tekstin koskien tätä viimeisintä kappaletta nimenomaan terveellisten elämäntapojen kautta.
Toiselle terveet elämäntavat ja valinnat ovat luomua, toiselle muutoin vain mahdollisimman prosessoimatonta ja ehkä sitä myöten luonnonmukaisempaa (kuten aito sokeri verrattuna makeutusaineeseen tai täysrasvainen verrattuna kevyeen). Ei varmasti ole olemassa yhtä ja ainoaa tapaa elää terveellisesti mutta omalla osallani nuo kolme asiaa ovat ehkä kiteytettynä se, mitä terveelliset elämäntavat itselle merkitsevät ja ovat. Tiedän että pohdin asiaa paljolti ruokavalion kannalta mutta tosiaan yhtälailla kaikki edellä mainittu koskee liikuntaa ja päätöksiä sen suhteen – Tavoite kirkkaana mielessä kohti tulevaa sellaisin muutoksin, joiden takana pysyy pidemmälläkin tarkasteluvälillä.
| Kuva täältä |
editedit. Käyn vielä väärinymmärrysten toteamiseksi siis mainitsemassa omista kevyttuotteiden käytöstä että pääsääntöisesti valitsen sellaisen, täysversion sijaan. En ole mikään erityinen suurkuluttaja kuitenkaan.
Viisaita ajatuksia! Tuo kohtuus mietityttää aina välillä, kun lukee vaikkapa blogikirjoituksia, että ”en voi pitää kaapissa suklaata, koska sitten syön koko levyn kerralla”. Minä koen, että terveelliset elämäntavat ovat niin syvälle iskostuneet, että voin ihan hyvin syödä pari palaa suklaata, enkä tarvitse enempää. Jos menee koko levy väistämättä kerralla, on ongelma todennäköisesti joko päivän syömisissä tai sitten syöminen on oire jostain muusta; tunnesyöminen tms. Hoitona on toki silloin ryhtyä purkamaan ongelmaa, eikä oiretta.Uskon, että kohtuuteen voi oppia, jos haluaa, ja löytää sitä kautta myös onnellisuutta. Tulipa sekavasti, mutta ehkä tästä ymmärtää pointin.
Tuli hyvin selkeästi 😀
Kuten sanoit on kyse pitkäjänteisestä elämän tavasta, jota ei kaada se että joskus sorrut ja vetäiset sen koko suklaalevyn (näin tein eilen 😀 selitys löytynee kuukauden ajankohdasta). Mutta tiedän, että liikun paljon ja syön yleisesti terveellisesti niin elämäni ei tuosta sorru. Jos joskus ylittää kohtuuden rajat, kannattaa pitää mielessä ettei se ole mikään loppu. Helppo on ehkä ajatella, että tämä nyt oli tässä ja sorruin, menköön seuraavakin päivä. Fiksua toki olisi olla syömättä yletöntä määrää ja vähempikin määrä riittäisi tuomaan makunautinnon, mutta sinne meni kuitenkin :D-E-
Joskus näitä päiviä vain on. Jossain lehdessäkin joskus joku PT vastasi että hälläkö väliä jos sen kerran kuuakudessa käy niin että suklaalevy uppoaa sekunneissa kunhan tosiaan muutoin tuo elämänlaatu on enemmän kohdillaan. (Ai miten niin sitä kuulee ne asiat, jotka haluaakin kuulla :D)
😀 -E-
Hyvä kirjoitus! Mä muuten olen juuri tuollainen, joka syö sen suklaalevyn kerralla jos se on kaapissa… 😛 Mutta jos ei ole, niin eipä tule syötyä sitä edes pahimpaan nälkään vaan ottaa mieluummin vaikkapa omenan kunnes se kunnon ruoka on valmista. Tämä on muutenkin mun taktiikka: kun kaapissa on aina jotain ihania hedelmiä, saa makean himon tyydytettyä niillä sen karkin sijaan 🙂 On kyllä mielenkiintoista tuo keskustelu siitä, että ovatko kevyttuotteet pahasta vai ei. Anette Palssa taisi jossain sanoa, että ruoanlaittoon voi ihan hyvin käyttää kuohukermaa, kun pistää sitä ihan vain pienen tilkan. Eli verrattuna sitten siihen, että pistää sitä kevytkermaa moninkertaisen määrän. Eri asia jos sitten lotraa voilla ja kermalla kaikessa ruoanlaitossa… Tuosta pitkäjänteisyydestä. Se on kyllä aluksi aivan mielettömän vaikeaa alkaa muuttaa niitä syvään juurtuneita huonoja tapoja. Mutta kun pääsee liikkeelle ja luo itselleen jonkin tietyn rytmin tai tavan niin hetken päästä se tapahtuukin jo melkein itsestään! Mun on esimerkiksi välillä ollut todella vaikea lähteä ulos kävelylle, mutta nyt vauvan tulon myötä on tullut päivärytmi johon kuuluu vaunulenkki koiran kera. Enää sitä ei voi jättää väliin vaikka tulis vanhoja mummoja taivaalta 😀
Niin, tätä tosiaan yritin hakeakin että jos esim leivän päälle laittaisi normaalisti yhden siivun juustoa niin ei sitä kevyttuotetta tarvitse yhhtään sen enempää. Näitä tutkimuksiahan tosiaaan löytyy jokaiselle mielipiteelle ja toinen väittää että kevyttuotteet koukuttavat ihmiset syömään enemmän jne. Voihan näin vaikka ollakin mutta kyllä kait se syöjä itse loppujem lopuksi tekee sen valinnan kuitenkin.Ja mitä totesit herkkuvaroista kaapissa, jos ei niitä ole – ei niitä tule syötyä. En menisi sanomaan että kyse on luonteen heikkoudestakaan jos ne sieltä katoavat pikkuhiljaa. Eihän itseään tarvitse tahallaan kiusata. Viime viikon Superdieetissä oli minusta loistavasti todettu tältä laihduttajalta että ei ongelma ole ne kaupassa olevat herkut vaan kaupasta kotiin kannetut.
Mä olen ainakin löytänyt itsestäni jonkun ahmijan koska jos mä löydän herkkuja talosta ja annan itelleni luvan ottaa yhden palan niin mä vedän niin paljon kunnes ne on loppu. EN osaa lopettaa ajoissa joten ainut vaihtoehto on tässä kohti etten osta mitään herkkuja 🙁 Pystyn olemaan pitkiä aikoja syömättä karkkia mutta sitten tulee noita ahmimiskohtauskia joskus :/
Äh, tuo on inhottavaa 🙁 Turhahan sitä on itseään kiusata ja kantaa niitä kotiin, eikä se tee kenestäkään yhtään sen huonompaa/heikompaa ihmistä. Kohtuuden opettelu on oikeasti varmaan se kaikista haastavin pala tuon herkuttelun kanssa ja itsekullakin riittänee sen kanssa työstettävää.
Hyvä kirjoitus! Suosittelisin ahmijoille lukemaan erään ravitsemusterapeutin blogia, joka vähätaika sitten kirjoittelikin ahmimisesta. Muutenkin hänellä on mielestäni hyvä asenne laihdutukseen ja _elämäntapamuutokseen_. Herkkuja saa syödä vaikka päivittäin, kuhan muu ruokavalio on kunnossa (kasvikset, säännöllisyys), sillä kun herkut on sallittu, eikä hirveää nälkää pääse syntymään niin eihän sitä koko suklaalevyä edes pysty syömään :)Kannattaa tutustua, tuo virkistävää vaihtelua naistenlehtien ”laihdu heti 5kg ohjeisiin!” :)http://patrikborg.blogspot.fi/
Patrikilla on kyllä minusta hyviä ajatuksia ja olen jonkun verran hänen kirjojaankin lukenut. Suosittelen siis omalta osaltani myös 🙂
Hyvä toi viiminen kuva ! Mulla on tänään eka kertaa meno salille ja hävettää ja jännittää raahata nää 30kg ylipainoa sinne.. !
Aivan huippua että olet salille lähtenyt! Tuhansittain tsemppiä ja treeni-iloa jatkoonkin 🙂
Fiksua tekstiä Jennie taas jälleen. Ajatusmaailma siitä, mikä on terveellistä voi poiketa paljonkin eri ihmisten mielestä, eikä mielestäni ole olemassa sitä yhtä ainoata joka pätee ja sopii kaikille. Kohtuus kaikessa ja arjen pienet nautinnot – olivat ne mitä vaan – pitäisi mielestäni silti saada mahtumaan jokaisen ihmisen päähän, koska sillä pääsee pitkälle. Oli mielestäni ihanaa, että huomioit että terveelliseen elämään kuuluu myös onnellisuus: aivan liian moni laihduttaa ja elää ”uutta elämää uv:n jälkeen” olematta silti tyytyväinen itseensä ja tekosiinsa, vaikka söisi kuinka mallikirjan mukaisesti ja urheilisi liikuntapiirakan mukaan 🙂
Juu, eihän se väkipakolla tekeminen toimi pitkällä tähtäimellä – been there, done that!
Mä en usko kevyttuotteisiin. Parhaat laihdutustulokset on itselläni tulleet ilman kevyttuotteita. Riittävä kuidunsaanti takaa, ettei liika rasva edes imeydy. En vältä mitään, missä on hyvä ravintoarvo. Esim. Hedelmät, mitkä joillekin tuntuu oleva kauhistus sisältävät mm. Antioksidantteja. Banaania syön surutta sen kalium pitoisuuden takia jne. En todellakaan usko, että esim stevia on terveellistä paljon käytettynä! Monet kevytuotteet on todellisia myrkkyjä eikä ne kuulu ollenkaan terveeliseen ruokavalioon, näitä on light juomat ja sokerittonat mehukeitot. Jos ravintoarvo on nolla tuotteiden tiedetään vain kiihdyttävän ruokahalua. Yksi todella merkittävä asia nimittäin on lisäaineet. Kokiksessa on sellisia ainesosia, mitkä jenkeissä on kiellettyjä, koska ne aiheuttaa aineenvaihduntahäiriöitä ja virtsarakon syöpää. Mun ystävä on vaikeasti ylipainoinen ja saa aina välillä 40 kg pois mutta repsahtaa, koska syö liian yksipuolisesti. Ei tajua, että monipuolisuus on kaiken a ja o. Syö siis joka ikinen päivä samalla tavalla.Ainakin oman painonhallinnan edellytys on monipuolisuus. Ei ole ollut kertaakaan nälkä tän projektin aikana!
Ahmijoiden tosiaan kannattaa välttää kevyttuotteita. Jos juo nolla kalorista mehukeittoa elistö alkaa heti pilkkoa sitä, mutta koska energiaarvo tässä ”ruuassa” on nolla ko. Tuote herättää nälän tunteen. Miksi ei saman tien voisi syödä sokeroimattomia marjoja tai tehdä itse sen keiton, ilman lisäaineita ja vähemmällä sokerilla?
Niin, näitähän tutkimuksia tosiaan on paljon joiden mukaan kevyttuotteet kiihdyttävät ruokahalua ja saavat ihmiset siten syömään vain enemmän ja enemmän. Omalla osallani olen ne tosiaan todennut kuitenkin toimivaksi vaihtoehdoksi siinä missä toisella taas ei missään nimessä tulisi kuulonkaan. Se että paljonko jostain tuotteesta tulee lisäaineita tai muita nykymaailman ”myrkkyjä” on sitten asia taas erikseen ja niitä löytyy nykyään oikeastaan kaikkialta. Hienoa kommentointia molemmilta, kiitän ja arvostan; Eihän tämä maailma ole mustavalkoinen 🙂
En oikein ole tajunnut sitä miksi täysin rasvatonta kroppaa monet pitää ihanteena. Liika rasva ei tietenkään ole hyväksi ajatellen esim. niveliä ja sisäelimiä. Paljon on merkitystä sillä, missä rasva on. Naiset joiden peppu ja reidet kasvaa raskauden aikana synnyttää keskimääräisesti älykkäämpiä lapsia. Rasva mikä kertyy näille alueille on hyviä rasvoja, mitä elimistö sitten raskauden ja imetyksen aikana hyödyntää lapsen aivojen hyväksi. Mielestäni naisella saa olla muotoja jos vyötärö on hoikka. Vaikeinta on tietysti omenavartaloisilla. Monet syö broileria, kanaa ja kalkkunaa niiden vähärasvaisuuden takia. Mitenhän paljon niistä saa antibiootteja nykyisin? Tietääkö joku? Itse en voi syödä niitä eläinten kohtelun vuoksi. Sitä kautta ravinto vaikuttaa onnellisuuteeni. Maitotuotteita ja kananmenia lukuunottamatta syön vain luonnossa kasvanutta ruokaa. Pakkasessa on aina mm. hirvenlihaa. Pääasiallisesti ruokavalioni koostuu kalasta ja kasviksista. En ole myöskään vakuuttunut säilykkeistä. Esim. tomaattimurskat valmistan itse. Wokkivihannekset samoin, niitä löytyy aina omasta pakkasesta ja säästö valmiisiin pakasteisiin nähden on huima. Kahden tai kolmen kilon valmistamiseen menee huimat puolituntia.En siis ihan jaa näkemyksiäsi terveellisistä elämäntavoista. Luen kuitenkin blogiasi säännöllisesti. En koskaan aiemmin ole kommentoinut. En todellakaan tuomitse tapaasi elää, mutta mielestäni eriäviäkin mielipiteitä on hyvä tuoda esiin.
Minusta on hienoa että myös muut mielipiteet tulevat julki, koska näinhän se on – ei ole olemassa yhtä ja ainoaa tapaa edes eri tutkimusten varjolla mitattuna. Kuten siis yritinkin mainita, jokainen meistä tekee oman valintansa sen mukaan mikä itselle tuntuu hyvältä ja toimivalta ratkaisulta.
Löysin sun blogin vasta äsken ja olen tässä yrittänyt etsiä, missä lukisi kauan sinulla meni tässä muutosprosessissa? Olen itse tuore aikuinen ja yritän laihduttaa polttamalla rasvaa ja samalla treenaan lihaksiakin. Ja kiinnnostaisikin tietää, miten kauan sinulla meni?
Riippuu varmaan siitä miten haluaa tämän matka-ajan laskea:Henkisesti aloitin kesäkuussa 2011 ja joulukuussa 2011 olin pienimmilläni sitten koko aikuisiän. Tästä uudesta alusta ei kuitenkaan tullut ensimmäisen kahden kuukauden aikana mitään sillä sen verta paljon tämä uusi ja ihmeellinen vauva-arki vaati omaa totuttelua ja energiaa. Joka päivä kuitenkin aloitin sinnikkäästi uudestaan, kunnes elokuussa huomasinkin että kappas, näitä hyviä päiviä kertyi huonoja enemmän. Siitä se sitten lähti. Salille lähdin vasta helmikuussa 2012 ja kesällä 2012, siis vain muutaman kuukauden jälkeen, olin tähän astisen elämäni parhaassa kunnossa.
Viisaita ajatuksia. Ja kuin alan ammattilaisen suusta. Komppaan täysin!:)
Kiitos paljon 🙂
Terveellisyyttä voi ajatella myös terveellä maalaisjärjellä (suomalaisilla varmasti yleistietämys on kohtuullinen näissä asioissa, toisilla toki enemmän kun toisilla mutta luulen että perustiedot ovat melko hyvin hallussa). Siitä voi sitten miettiä, että kumpi on parempi – mahdollisimman luonnollinen tuote vai käsitelty tuote. Itselleni vastaus on itsestään selvä, en ymmärrä kevyttuotteiden käyttöä alkuunkaan. Kohtuudella mahdollisimman luonnollista tavaraa niin hyvä on!
Niin ja lisäyksenä vielä kevyt tuotteisiin – mikään, mikä sisältää aspartamiinia ei pitäisi kuulua ihmisen ruokavalioon.
Tästähän tosiaan paljon on ollut keskustelua ja tutkimusta. olen itsekin sitä toisinaan miettinyt mutta vielä tällä hetkellä ainakin etenen näin. Onhan näitä aihealueen kirjoja yms. olemassa melkoisesti ja tsoiaan toisia ovat oikein shokeeranneet kun on käynyt ilmi mitä ruokamme oikeastaan sisältääkään..