Hae
My Project Is Me

Pieniä onnistumisia

Kun kyseessä on kropan muokkausprojekti (lihaksikkaampi, hoikempi, kurvikkaampi..) niin jokaisesta pienestäkin onnistumisesta tulisi olla ylpeä ja iloinen. Pieniä onnistumisia voi olla monenlaisia ja itseni olen yllättänyt viikon sisään jo useampaan otteeseen kietäytymällä herkuista. Satuimme jokin aika sitten saamaan  kahdeksan purkkia Ben&Jerrys-jäätelöä pakastimeen, olen toistaiseksi syönyt vasta yhden lusikallisen vaikka muutoin purkkeja on kadonnut jo kolme. Minulta on kysytty haluanko, en ole halunnut. Eilen kotiin oli ostettu karkkia ja pussi oikein heitettiin minulle sänkyyn syötäväksi sillä karkkihimoni ovat tunnettuja tässä perheessä. En koskaan avannut pussia sillä minun ei yksinkertaisesti tehnyt mieli.

IMG_6917

Kun tajusin kieltäytyneeni näistä mahdollisuuksista, hämmästyin suunnattomasti. Kieltäytyminen, ei ollut kielteistä vaan täysin omasta vapaasta tahdosta tapahtuvaa. Varmasti näin on tapahtunut ueamminkin mutten vain ole tajunnut. Sensijaan, mieleeni tulee tapahtuma noin 10-11-vuotiaasta pikku-Jennistä, joka kieltäytyi Mäkkäriin menosta koska ei vain tehnyt mieli. Olen ylpeä itsestäni. Olen iloinen näistä pienistä onnistumisista, paremmista valinnoista, joita olen tehnyt ihan huomaamatta. Toki, olen miettinyt myös mistä valintani ovat johtuneet: Olenko ehkä syönyt päivän aikana tasapainoisemmin? Vai onko kyse vain kuitenkin yksinkertaisesti siitä että tiedän voivani syödä niitä jäätelöitä tai karkkeja myös minä muuna ajankohtana tahansa – hetki ei ole ollut siis ainutlaatuinen. Niin tai näin, tämän pienen onnistumisen halusin jakaa kanssanne.

6 kommenttia

  1. teezy kirjoitti:

    Tää kuulostaa just siltä terveelliseltä kultaiselta keskitieltä:)

  2. iuski kirjoitti:

    jos pakotan itseni olemaan ilman herkkuja niin välillä tuntuu jopa epäreilulta kun poikaystävä saa syödä. ja sitten taas jos ajattelen että syön vain jos oikeasti tekee mieli, niin herkkuhimot saattaa täysin kadota! on se mieli vaan ihmeellinen…

    • jennie kirjoitti:

      Todellakin on, pitäisi vaan oppia hallitsemaan sitä ihan todenteolla eikä vain näin satunnaisesti.

  3. Eikku kirjoitti:

    Just noita omia onnistumisia kannattaa muistella, koska ne auttaa (ihan just julkaistun tutkimuksenkin mukaan) pysymään niissä tavoitteissa. Jos taas muistelee, että ”no silloinkin sit lopulta repsahdin..”, niin on suurempi riski epäonnistua taas. Mä kans aina välillä analysoin, että miksi joinain hetkinä pystyy viittaamaan kintaalla kekseille ja jäätelölle, mutta toisina taas ei. Ja lähes aina se syy on päivän muissa syömisissä. Kun olen syönyt _hyvänmakuisen_ ja terveellisen lounaan, ja tasaisesti terveellisiä välipaloja pitkin päivää, niin herkut saavat olla ihan rauhassa. Olen tosiaan huomannut, että mulle on nykyisin tosi tärkeää, että lounas on maistuva. Se on melkein työpäivän huippuhetki, kun tietää, että on maukkaat eväät odottamassa :D.

    • jennie kirjoitti:

      Lounas on ihana hetki, ehkä tosiaan yksi työpäivän parhaista ja surullista on silloin kun eväät ovat jotenkin ”köyhät” 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.