Hae
My Project Is Me

Laihduttaja vai Laihduttelija

Jossain vaiheessa minut tunnettiin tietyissä piireissä laihduttaja-Jenninä. Olin saanut tämän lisänimen menestyksekkään laihtumistarinani ja  laihduttamisdraivini myötä. Laihduttaja-Jenni eteni määrätietoisesti kohti tavoitettaan; olla hoikempi ja hyväkuntoisempi. Asioita ei tehty hampaat irvessä mutta kuitenkin tosissaan. Ja parhaimmillaan laihduttamisessa on kyse juurikin tästä – määrätietoisesta etenemisestä kohti asettamiaan tavoitteita niin päivä- viikko- kuin kuukausikin toisensa jälkeen.

Nykyisin taidan olla laihduttaja-Jennin sijaan laihduttelija. Siinä missä laihduttajalla on selkeä visio ja missio, on laihduttelijalla vain visio. Hyvin usein tiedetään kyllä mitä haluttaisiin ja saatetaan jopa tietää miten se tavoite saavutettaisiin mutta se itse suorittaminen kuitenkin ontuu. Laihduttelija voi olla kuin tuuliviiri, joka tänään tekee paljon ja huomenna ei juuri mitään. Tai tänään hän etenee jonkinlaisella suunnitelmalla ja vaihtaa suuntaa ihan lennosta bongattuaan naistenlehdestä taas sen parhaimman laihdututusohjeen ikinä. Tai sitten kuuluu klassinen lause, mihin sisältyy jokin seuraavista: mutku, sitku, noku tai huomenna sitten.

Tähän pienimuotoiseen pohdintaan minut herätti KG 1/2013 lehdestä selailemalla silmiin osunut virke: ”Kuljemme samoja polkuja siitä huolimatta, että ne eivät vie sinne, minne haluaisimme mennä”. Ensimmäinen ajatukseni oli että kuinka tyhmä täytyy olla ettei huomaa kulkevansa kehää. Siis vähän niinkuin kärpänen, mikä ei vain tajua lasin läpi lentämisyritysten sijaan kulkea sinne missä käy pieni tuulenvire ja lentää takaisin vapauteen. Ja siinä hetkessä päässäni välähti jonkinlainen valo. Miksi tosiaan toistaa samoja virheitä kerta toisensa jälkeen? Miksi syödä tänäänkin välipalan sijaan pari riviä suklaata? Miksi tehdä typeriä valintoja kun todellisuudessa tietää niin paljon paremmin?

Tosielämän esimerkkien ei tarvitse olla ihan niin radikaaleja kuin tekstissä on annettu ymmärtää. Laihduttaminen, oikein toteutettuna, voi, ja pitää, olla ihan mukavaa puuhaa. Laihduttamisen ei tarvitse tarkoittaa dieettiä, vaan uusien asioiden opiskelua. Laihduttelun ei vastaavasti tarvitse tarkoittaa epäonnistumista tai jojoilua mutta jonkinlaisena iksuisuusprojketina sitä voidaan varmasti pitää. Kun tulosta ei oikein tule, voi fokus tekemiseen kadota ja lopputulos viedä joko hitaasti eteenpäin tai hitaasti takaisinpäin – riippuen tekeekö pitkässä juoksussa enemmän parempia- vai vähän huonompia valintoja.

Vai mitä te olette mieltä? Tai ehkä vielä tärkeämpää on kysyä saitteko ajatuksesta kiinni? Onko laihduttelu ja laihduttaminen kaksi eri asiaa? Kumpaan sinä kuulut (jos kuulut)?

3 kommenttia

  1. Satu kirjoitti:

    Juuri näin. Ja olen myös nykyään (neljännen lapsen jälkeen) laihduttelija ? Olen kait ollut tarkemmin ajateltuna sitä aina, yksinkertaisesti aiemmin lauhduin vain helpommin, vaikka söin pari riviä suklaata. Tympii oma peilikuva ja selkärangattomuus.

    Tämä blogisi on muuten niin ihana ja ajatuksesi ovat niin ihanan realistisia ?

    • jennie kirjoitti:

      Mun mielestä itseään ei kannata soimata selkärangattomuudesta – elämäntilanteet ovat vain erilaisia. On satavarmasti ihan erilaista olla neljän lapsen äiti kuin yhden, tai ainakin kolmen on 😉 Mutta totta on toki sekin ettei muutosta tapahdu vain ajattelemalla sitä, mutta se vaatii ensin ajatustyötä ennenkuin voi onnistua käytännössä.

  2. Tiko kirjoitti:

    Tulin pitkästä aikaa käväisemään sun blogissa ja hämmästyin (positiivisesti): jos noi postauksen kuvat on tuoreita, niin oot kyllä tosi hyvännäköinen just nyt! Sporttinen ja sopiva 🙂 Mukavaa syksyä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *