Hae
My Project Is Me

Kuka kertoisi totuuden?

Moi,

Minähän olen elänyt nyt ilman viikottaista vaakalukemaa jo jonkin aikaa. Suurin syy vaa’attomaan vaihtoehtoon on täysi tyytymättömyys tuloksiin. Kun vaakalukema ei tuntunut muuttuvan mihinkään suuntaan ja muilla mittareilla tarkasteltuna positiivista kehitystä olikin tapahtunut, menetti lukema osittain merkityksensä. Samaan aikaan jossain takaraivossa se yksi lukema, pienenemätön kilomäärä, kertoi minulle kuitenkin tarinaa riittämättömyydestä ja epäonnistumisesta – vaikkei kummastakaan ollut millään tavalla kyse. Ja jos joskus sattuikin käymään niin onnellisesti että vaakalukema oli edelliskertaa pienempi, ei se koskaan ollut pudonnut tarpeeksi ja kaiken lisäksi seuraavalla viikolla tätä seurasi taas painonnousu.   Voin siis päätellä että omat kiloni olivat pääosin nestepeliä, joka ei siis varsinaisesti minua kiinnosta. Itseasiassa pelkkiä kiloja tarkastellessa on hyvä muistaa sanonta “lihas painaa enemmän kuin läski” ja esimerkiksi pirtsakka Voimariini toi minusta asian kerran (jos toisenkin) hyvin esille.

IMG_61291

Vaaka ei siis välttämättä ole aukoton mittari kun puhutaan kehityksestä. Voimariinin lisäksi on lukuisia muitakin timmejä esimerkkejä siitä kuinka vaakalukema valehtelee. Tästä johtuen aloin kerran ihan tosissani miettiä mitä muita mittareita olemassa onkaan ja mikä olisi kaikista paras vaihteohto.

Vaan lisäksi jokaiselle meistä vaatekoon seuraaminen on tuttua. Jokainen toki tietää että S on pienempi kuin XL mutta pelkän vaatekoon tuijottaminen ei sekään taida kertoa juuri mitään. Vartalon malli vaikuttaa melkoisesti siihen minkä kokoluokan vaatetta voi yllensä pukea ja uskoisin monen tavoitteellisen treenaajan joutuvan valitsemaan leveiden hartioidensa vuoksi esimerkiksi bleiserin todellista kokoaan suuremmasta luokasta. Yhtäkkiä tämä bleiserin kokolappu ei kerrokaan enää mitään.

BMI on yhtälailla jokaiselle tuttu käsite. Ihan yhtä tuttua on varmasti se että tulos ei huomioi millään lailla kehonkoostumusta (rasvan, lihaksen, nesteen keskinäistä suhdetta). Tällä tavalla mitattuna jokainen lihaskimppu on liikalihava – Enough said?

Liian lihaksikas ei ehkä ole minun ongelmani mutta kuitenkin..

Liian lihaksikas ei ehkä ole minun ongelmani mutta kuitenkin..

Rasvaprosentin mittaaminen kertookin sitten jo jotain. Eri asia onkin sitten se kuinka luotettava atietoa tällaiset mittarit antavat, varsinkin siis kotikäytössä. Itsellänihän on käytössä vanhahko, käsikäyttöinen Omronin elektroninen mittari. Monet ovat tällaisia laitteita parjanneet muunmuassa siitä että ne eivät kykene tunnistamaan kehon nestemääriä tai että ne painottavat mittausta ylävartaloon. Oli asianlaita miten hyvänsä niin itselle tämä kuukausittainen kotimittailu toimii suunnannäyttäjänä. Mittavirheitä voi sattua mutta pitkällä tähtäimellä tuloksen pitäisi parantua (=prosentin pienentyä) ja lukujen olla keskenään edes jokseenkin vertailukelpoisia.

Toinen (tai oikeastaan kolmas, sillä kuukausittain kaivan tuon vaa’ankin esille) mittailutapa on perinteinen mittanauha. Mittanauhasta minulla ei oikeastaan ole mitään pahaa sanottavaa sillä se kertoo melko suoraan missä mennään. Toki, tämäkään ei huomioi kehonkoostumusta ja kapeampi ei välttämättä aina ole parempi. Esimerkiksi vyötärö saattaa olla jollakulla paljon kylkitaivutuksia treenavaalla leveämpi kuin jollakulla toisella mutta vatsa saattaa silti olla (ja todennäköisesti onkin) kadehdittavassa kunnossa.

IMG_61271

Peilikuva, on myös tuttu tapa kehityksen mittailuun tästä minun blogista. Tai itseasiassa käytän peilikuvaa kehittyneempää versiota eli valokuvia ja eritoten vertailukuvia. Peilikuvahan on ihan kiva juttu mutta sille sokeutuu aivan liian helposti. Omaa muutosta ei enää yhtäkkiä näekään ja tuntuu ettei mitään tapahdu. Siispä, suosittelen jokaista ottamaan niitä kuvia – edes aika-ajoin.

ja kun puhutaan etenemisen seuraamisesta, ei voi tietenkään olla ottamatta puheeksi kehonkoostumusmittausta. Tätä ei tässä vaiheessa pidä sekoittaa kotona suoritettavaan kehonkoostumusvaakailuun eli mittailuun kotikäyttöön tarkoitetulla kehonkoostumusvaa’alla.   Jokainen varmaan muistaa oman kokemukseni viime keväältä, joka johti vain katkeraan kiukkukohtaukseen; Olen mittarin mukaan liikalihava. Väitän että näin ei ole ja väitän samalla tuon kyseisen mittarin valehtelevan reippaasti. Toki, näissäkin on laitteissa eroa mutta toimintaperiaate on toki kaikissa samanlainen.

Se varsinainen kehonkoostumusmittaus on sitten asia erikseen. Itsellä on näistäkin kokemusta ainoastaan elektronisesti toimivasta Tanitasta, joka on Inbodyn ohella se toinen tunnettu (tai liekö jopa ainoat). Lisäksi laajemmalti tunnettuja novat varmaan ainakin optimal performancen kautta suoritettavat Bio Signature-pihtimittaukset sekä yleisesti suoritettavat perinteiset pihtimittaukset (lähinnä siis rasvaprosentin määrittämiseksi tosin). Näissäkin tulokset saattavat vaihdella mittaustavan mukaan eli ihan aukottomia eivät nämäkään siis taida olla. Virhemarginaali on aina olemassa mutta yksityiskohtaisempai tuloksia ei taida saada. Omat kokemukseni tosiaan ovat vain tuosta Tanitasta, joka siis mittaa kehonkoostumusta jo ihan raajan tarkkudella. Jännittäviä aikoja onkin edessä elokuun alussa kun kehonkoostumusta pääsen jälleen Tanitalla mittailemaan..

kehonkoosyumuksesta puheenollen - kaikenlaista on tässäkin kropassa ehditty näkemään muutamassa viime vuodessa

kehonkoosyumuksesta puheenollen – kaikenlaista on tässäkin kropassa ehditty näkemään muutamassa viime vuodessa


ja tämä on ehkä pakko jakaa kun sattui löytymään. Toisessa odotan lasta jo hyvällä matkalla kun taas toisessa se lapsi on syntynyt jo hyvän aikaa ennen kuvaa..

ja tämä on ehkä pakko jakaa kun sattui löytymään. Toisessa odotan lasta jo hyvällä matkalla kun taas toisessa se lapsi on syntynyt jo hyvän aikaa ennen kuvaa.. Arvaatteko kumpi on kumpi?

Siinähän näitä on. Ei siis ehkä olekaan olemassa yhtä ja oikeaa tapaa mitata omaa etenemistä – tai ainakaan sitä parasta. Tuleeko jollakulla vielä mieleen joku mittaustapa, jota en ole tajunnut huomioida? Tai jos huomaa jonkun asiavirheen yllä niin korjatakin saa.

10 kommenttia

  1. User kirjoitti:

    Toi vika kuva on ihan paras 🙂
    Oikeanpuoleisessa raskaana. Näkeehän sen jo sun ilmeestäkin…. 🙂 Hyviä pohdintoja jälleen kerran. Kiitos ihan parhaasta blogista evö!

    • jennie kirjoitti:

      Mitä nöyrin kiitos sinulle 🙂 Eroa ei kuvissa tosiaan vatsanseudulla taida paljoa olla mutta naamassa sitäkin enemmän 😀 😀

  2. Nimetön kirjoitti:

    Valokuvat ovat varmaankin tehokkain juttu, koska omalle peilikuvalle todellakin sokeutuu. Joskus on outoa katsoa vanhoja valokuvia, kun muistaa ajatelleensa silloin, että ”onpas mulla ylimääräistä”. Kuvassa on kuitenkin kroppa, jonka nykyään mieluusti ottaisin takaisin. Nestetuvotus sotkee kyllä kaikkia mittailuja aina valokuvista mittalukemiin… neste on massaa ja tottakai se ”pullistaa” olemusta. Turvotus pahenee kesäisin ja varsinkin, jos lisäilee suolaa ruokiin(kuten minä) ja unohtaa juoda vettä riittävästi. Sulla on just hyvä blogi, tykkään 😀

    • jennie kirjoitti:

      Tiedän niin mitä tarkoitat; Kaiken hyvän tajuaa liian usein vasta jälkikäteen ja ihan karvaasti muistelen täällä kuinka ”elämäni tähänastisesti parhaassa kunnossa” en ollut vieläkään tarpeeksi tyytyväinen. En toki tyytymätönkään. Ja minusta Saran taannoinen postaus (http://gousaragou.fitfashion.fi/2014/05/31/naita-kuvia-ei-koskaan-julkaistu/) kertoo tästä paremmin kuin hyvin.

      Ja kiitos kehuista, ne kannustavat aina eteenpäin ja jatkamaan kirjoittelua edelleen 🙂

  3. Päärynä kirjoitti:

    Moimoi!

    Hyvä teksti taas ja hyvin asiaa kuvastavia loppupuolen kuvat ;). Mäkin lueskelin eilen Voimariinin ajatuksia tästä aiheesta ja sain positiivisia fiboja, mutta vielä en koe olevani valmis ihan vain heittäytymään elämän vietäväksi, koska tausta kuitenkin erilainen kuin Voimariinin.

    Mikään kehonkoostumusta näyttävä mittauslaite ei taida olla ihan eksakti, vaan oleellista on se, että mittaustapa (laite, ajankohta yms.) on aina mahdollisimman samanlainen. Silloin voi verrata omaa kehitystään aiempaan. Mä olen käynyt Tanitassa ja Inbodyssä ja jotenkin on sellainen olo, että Inbody olisi realistisempi – johtuuko sitten siitä, että Tanitasta sain vain kassakuittityyppisen pikku palan paperia ja Inbodysta taas ihan kunnon A4-arkin ;).

    Kun juuri hetki sitten halusin itseni mittauttaa, mietin kumpaa laitetta jatkossa käyttäisin ja päädyin sitten Inbodyyn, vaikka edellinen mittaus olikin tehty Tanitalla ja vaikka Tanita löytyisi jopa omalta salilta. ”Inbody-mittauskiertueen” tietoja on muuten esim. facebookissa Easywayn tapahtumat! -nimellä. Ainakaan täällä meillä päin, kun sitä ei ole tarjolla koska vaan. Kysyin Inbodyssa käydessäni, koska samassa paikassa on uusi mahdollisuus mittaukseen niin heti syksyllä onnistuu ja kuulemma sen 4 kertaa vuodessa pyrkivät paikalle tulemaan eli jatkuvuutta mittauksillle saa.

    Inbodypaperi tulkittiin mulle ja netistäkin löysin ohjeet tietojen tulkintaan. Kuulemma heillä on tarjolla (facessa?) neuvontaa, jos mittausesta on kysyttävää. Heiltä löytyi myös edellisen mittaukseni tiedot koneeltaan (!!! Tästä en ihan heti asian kuultuani tykännyt, mutta mitäpä tuosta), joten uudessa paperissa oli myös vertailua tuohon vanhaan, ja mittaaja tiesi tulkatessaan uusia tietoja taustani, joten oli kartalla muutoksistani.

    Menipä muuten mainostukseksi, vaikka mulla ei olekaan mitään yhteyttä tähän firmaan ;). Odotan kyllä nyt innolla syksyn mittauksia, nytkin kun sain niin kannustavaa palautetta muutoksestani (http://paarynapiukaksi.blogspot.fi/2014/05/kehonkoostumus.html).

    Tsemppiä meille! Aika samoissa mennään mittojen suhteen (162 cm ja n. 56,5 kg), mutta kehonkoostumus taitaa olla vielä vähän eri – mä olen vielä aika löysässä kunnossa alakropasta verrattuna suhun. Eli tullaan tähän tekstisi problematiikkaan – vaikka mitat olisivat samat, kehonkoostumus voi olla hyvinkin erilainen.

    • jennie kirjoitti:

      Nyt täytyy kyllä sanoa että miunulla on ainakin kummastakin tanita-mittauksesta kaksi A4-arkkia paperia olemassa.. Outoa. Mutta siis jostain syystä siinä käsityksessä minäkin olen että Inbody on ”paras” tai ainakin onnistunut ujuttamaan sellaisen ajatuksen tähän päähän 😀

      Ja todellakin, jos sinä vaan jaksat puskea samaa rataa eteenpäin kuin tähän asti niin en yhtään ihmettele että odotat tuloksia! Huikea muutos, siis kertakaikkisen käsittämätön! Itseasiassa minäkin odotan
      , onhan se kiva tietää missä oikeasti mennään. Onko lihasta kuinka paljon vähemmän kuin edelliseskerralla (jolloin olin kyllä melko jäätävässä kunnossa omalla mittapuullani eli uskallan tosiaan sanoa suoraan että vähemmän..) ja mikä onkaan rasvan tilanne?

      • Päärynä kirjoitti:

        Oho! Mä olen käynyt Tanitassa kaksi kertaa ja vain kapean ”kassakuitin” kummallakin kerralla saanut. Ja tekstithän on sitten aikaa myöden hävinnytkin niistä :/.

        Kun huomaa, että on treenaillut/syönyt oikein eli että sitä rasvaa on lähtenyt eikä lihasta, niin tulee kyllä tosi hyvä fiilis. Siksi mulle se mittaus oli nytkin niin tärkeä – halusin varmistaa, että olen toiminut järkevästi ja voin sitten jatkossakin jatkaa samantyyppisesti. ”Paperista” saa motivaatiota joko jatkaa samaan malliin tai tehdä muutoksia.

        • jennie kirjoitti:

          Jooo, noita kassakuitteja minäkin olen nähnyt mutta lähdin vielä ihan tarkastamaan että kyllä se Tanita on ollut, jolla mittaus on kahdesti tehty. Ihme juttu.

  4. Saara kirjoitti:

    Moikka. Oon itsekin miettinyt näitä sen jälkeen kun en enää halunnut pudottaa painoa vaan parantaa kehonkoostumusta, sillon ei vaa asta paljoa hyötyä. Mutta olen viimeaikoina yrittänyt painottaa suorituskeskeiseen edistymiseen. Lihasta kehittäessä kun muutos on niin hidasta että sitä on vain lannistavaa seurata liian tarkkaa. Keskittyy mielummin vaikka kuinka paljon jaksaa nostaa tai juosta tai kuinka pitkään on noudattanut tiettyä ruokavaliota ja treeniohjelmaa ja käy välillä kuntotestissä.. semmosta. 🙂

    • jennie kirjoitti:

      Totta, mittari se on tämäkin varsinkin jos/kun ulkoinen muutos ei ole motivoivan huimavauhtista. Huikea pointti, kiitos!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *