Jotain uutta, jotain vanhaa – Edinburgh

Moi, 

Olin tässä eräänä päivänä – tai oikeammin eräinä päivinä, käymässä Edinburghissa. Viimeisestä kerrasta on aikaa, neljä vuotta, sillä edelliset käyntikertani olen suurkaupungin osalta käyttänyt Glasgowissa. Edinburgh on kaupunkina minusta mielenkiintoinen ja sinne saisi varmasti uhrattua halutessaan vaikka useamman päivän. Mielenkiintoiseksi kaupungin tekee minusta se että se on sekoitus vanhaa ja uutta. 

Vanha Edinburgh on tietysti itse linna, joka kohoaa kaupungin toisiksi ylimmällä kohdalla. Linnassa olen käynyt kerran ja se jo yksin on kokopäivän projekti. Se toinen, vieläkin ylemmälle kohoava kukkula on ymmärrykseni mukaan joltain ammoisalta ajalta jäljelle jääneen tulivuoren huippu, Arthur’s seat. Ymmärrettävästi, korkealta on kauniit näkymät yli Edinburghin. Tällä kertaa matka ei vienyt tännekään. Y ksi mielenkiintoisimpia kokemuksia on minusta ollut maanalaiseen Edinburghiin tutustuminen. Kierroksia on monia mutta mieleenpainuvin on ollut Mary King’s close ja vaikkei kummitustarinoista pitäisikään niin kierros tarjoaa paljon muutakin. Ainakin minusta ajatus maanalle rakennetusta kaupungista ja sen jokapäiväisestä elämästä ja ihmisistä siellä, on jo itsessään tarpeeksi kiehtovaa. Luonnollisesti lasten kanssa matkani ei vienyt tännekään. Matka vei vanhan kaupungin valtatietä, Royal Mile, alas karkkikauppaan. Kyseessä on tietysti jo aiemminkin mainittu ja kehuttu Fudge House; kauppa, jota en kertaakaan ohita vaikka se ei koskaan matkan varrella olekaan.

Vanhan ja uuden kaupungin välillä ovat Edinburghin puutarhat. Kesken kaupungin vilinän voi paeta jonnekin rauhan ja hiljaisuuden keskelle. Vaikka puutarha on aivan ytimessä, ei kaupungin kiire ja meteli yletä sinne. Puutarhat sijaistevat pienenä notkona kahden maailman välillä ja niin kaunista kuin siellä nykyisellään onkin niin tarina taustalla on kaikkea muuta. Aikanaan puutarhat olivat kaupungin jätelaitos ja tilalla lillui iljettävä jätelammikko – yök!

Kun puutarhasta kiipeää takaisin kaupunkiin, päästäänkin nykyaikaan. Yhden kadun varrella sijaitsevat käytännössä kaikki tarvittavat kaupat sekä kaksi ostoskeskusta. Se mitä kaikkea sivukaduilta löytyisikään, on minulle ihan tietämätöntä. Toistaiseksi tämä pääkatu, Princes street, on riittänyt vallan mainiosti. Mitä keskitason ostosmahdollisuuksiin tulee, niin Glasgow on kuitenkin ehkä vielä hivenen parempi. Luxustavaroissa lähtisin kuitenkin todennäköisesti Edinburghiin vaikkeivät nämä kaksi kapunkia niin suunnattomasti toisistaan eroakaan.

Tämä oli tällä kertaa hyvin pieni ja lyhyt katsaus Edinburghiin – kaupunki joka tarjoaa uutta ja vanhaa; kummituksilla ja ilman. Näiden muutamien asioiden lisäksi kaupunki tarjoaa toki taidetta, hupia, kuninkaallisen kesämajan ja paljon muuta.